torstai 27. joulukuuta 2012

Ohi on.

Joulu tuli ja meni flunssaisena, enkä näin antijouluihmisenä voi kuin todeta, että onneksi ei taas vuoteen tarvi tuota kulutuksen riemujuhlaa juhlia. 

Valtaosa joulunajasta vietettiin vanhempieni luona, ja nappasinkin kamerani mukaan ikuistaakseni pari öljyvärityötäni jotka olivat tulleet kehystämöstä, mutta tulipa sillä räpsittyä sitten muutama muukin tunnelmointikuva.


Jouluvaloja, punaisia kodintekstiilejä ja roppakaupalla lunta. 
Sekä ihana kota, jossa isi savusti lohta ihan ite.



Otin varaslähdön kuusen koristeluun, ja pääsin koristelemaan sen aivan yksin eikä tarvinnut kuunnella muiden mielipiteitä. Meillä on aina systerin kanssa ollu pien kina siitä, minkä värisillä koristeilla kuusi pitäisi koristella.
Nytkin sen ensimmäinen kommentti oli, että tuo kuusi näyttää ihan karmealta hopeahkoine koristeineen. 

Ja ensimmäistä kertaa _ikinä_ meillä kaatui kuusi! 
22 vuotta on penskoja pörrännyt kuusen ympärille, ja nyt kun istuttiin kaikki kiltisti pöyrän ääressä, se keikahti nurin.
Mokomakin.


Ja kun lössi perheenjäseniä ja sukulaisia kerääntyy yhteen, mitäpä muutakaan on ohjelmavuorossa, kuin lautapelejä.


Ja hieman lisää lautapelejä!
Uusi suosikkini on ehdottomasti Carcassonne. 
Kokeilin tätä joskus vuosia sitten, ja pidin sitä ihan typeränä pelinä. Mutta nyt kokeiltiin kavereiden kanssa uudestaan, ja käytiin heti hakemassa omakin versio ja pari päivää myöhemmin pari lisäosaakin pelimahdollisuuksien lisäämiseksi.


Mitäpä olisikaan joulu ilman karkkia, ja erityisesti vihreitä kuulia.
Ylläoleva rasia on isin joululahja, n. 30 sekuntia avaamisen jälkeen.


Toiset lappoivat kinkun päälle kotitekoista sinappia, itse suosin hieman vähemmän makeampaa kaupan sinappia suoraan tuubista. 
Mutta on tuo paljon kauniimman näköinen.


Meidän joulunviettoperinteisiin on aina kuulunut vanhempien töiden takia saunominen vasta illalla, toisin kuin monet tuntuvat käyvän päiväsaunassa.
Saunan jälkeen ollaan perinteisesti kokoonnuttu jouluaterialle saman pöydän ääreen toisten isovanhempieni kanssa, syöty aivan liikaa, avattu lahjat ja juotu vielä kahvia päälle.


Ja koska jo kaksikymmentä vuotta sitten jouluni pilannut siskoni viettää syntymäpäiviään jouluna, nyt pyöreiden vuosien takia kerääntyi meille aikamoinen määrä ihmisiä sekä syömään että kahvittelemaan joulupäivänä. Kinkkua ja kakkua katosi moneen napaan kilokaupalla.
"Mihin sä nyt tommosia kuvia tarvit? Enhän mä näy kuvassa!"

Eikä seistämän kilon kinkusta (pieni kinkku meidän mittapuulla... mutta kun kaupasta ei enää saa isompaa eikä olla viitsitty enää kasvattaa kinkkua itsekään) tapanin aamuna ollut kuin pienen nyrkinkokoinen pala jäljellä.

Ja me oltiin avokin kanssa oltu äärimmäisen kilttejä viime vuosi, sillä saatiin eniten lahjoja pukilta, hah. 


lauantai 22. joulukuuta 2012

I don't know what to say, except it's Christmas and we're all in misery.


Joulu tulla jolkottelee ovelleppäin, ja jotkut onnekkaat saavat nauttia monista vapaapäivistä ilman koulutehtäviä. (Itse satuin sairastumaan maanantaina, joten  aloitin joululoman viikkoa etuajassa…)

Tein joulukalenteriluukun erään foorumin joulukalenteriin, ja ajattelin nyt jakaa sen teidänkin kanssanne.

Jos tekemisen puute meinaa iskeä eikä pelkää vielä viimeisiä hiippailevia tv-lupatarkastajia, tulee joulun aikoihin telkkarista valtava kasa elokuvia jotka liittyvät enempi tai vähempi jouluun, ja siitä sainkin inspiraationi tuon luukun sisältöön.

Tunnistatteko kuinka monta näistä elokuvista poimituista jouluaiheisista quoteista?
Ken on ne lausunut ja missä elokuvassa?
Eikä sitten huijata, tontut kurkkii vielä ikkunoista!

1. "Attacked by Christmas toys? That's strange, that's the second toy complaint we've had."

2. "I know what you're thinking X, but don't. There's something not right about that mirror. "

3. "What's Christmas time to you but a time for paying bills without money; a time for finding yourself a year older, but not an hour richer; a time for balancing your books and having every item in 'em through a round dozen of months presented dead against you?"

4. "No, no, no. It's Christmas, captain, and I want to open my presents. "

5. "This is extremely important. Will you please tell Santa that instead of presents this year, I just want my family back. "

6. "You know it's funny what a young man recollects? 'Cause I don't remember bein' born. I don't recall what I got for my first Christmas and I don't know when I went on my first outdoor picnic. But I do remember the first time I heard the sweetest voice in the wide world."

7. "Always winter, never Christmas. "

8. "Hey, pal, you want a Turbo Man for Christmas?"

9. "Two lives left. I think I'll save one for next Christmas. But in the meantime, how about a kiss Santi-Claus?"

10. "All right, you're a reindeer. Here's your motivation: Your name is Rudolph, you're a freak with a red nose, and no one likes you. Then, one day, Santa picks you and you save Christmas. No, forget that part. We'll improvise.."


Nyt lähden pakkailemaan kamppeita ja paijjailemaan avokkia johon tartutin tän viheliäisen flunssan.
Huomena suuntaan maalle.

torstai 20. joulukuuta 2012

Piparia kaikille.

Aloitinkin huomaamattani joululoman jo maanantaina. 
Hups.

Koska piparkakkutaikina odotti jo pakastimessa, uhmasin flunssaa ja rakensin joka tapauksessa piparkakkutalon kuten nyt jo on pieneksi perinteeksemme muodostunut.

Tälläkään kertaa mökki ei ole aivan tavallisen muotoinen, eikä todellakaan tavallisilla elementeillä koristeltu, sillä tämänkertaista majakkaamme hallitsee pelottava pääkallohirviö!


Ja sain mussukaltani kauniin piparin. 

Tehtiin talosta myös pyörivä video, mutta pöljäke latasi sen vain naamakirjaan enkä halua linkittää sitä suoraan tähän. Joten saatte olla ilman.

maanantai 17. joulukuuta 2012

Mirri sairastaa.

Ja vielä huonommaksi menee.

Loma lähenee ja tehtävienpalautukset alkaa olla takanapäin. Joten mikä iskee?
Ei, se ei ole joulufiilis.
 Se on flunssa.

Tietysti sairastun flunssaan nyt niin kuin tunnollisen opiskelijan kuuluukin.
Särkee, kolottaa, voivotuttaa ja olo on ihan nuuppana.
Suunnittelin piparkakkutalonkin leipomista tänään, mutta enhän mä jaksa edes sormeani kohottaa täältä sohvan pohjalta. 
Huomena olisi onneksi vapaata koulusta, kun palautin huomisen tehtävät jo tänään opettajalle.

Onneksi pakkasessa on äidin tekemää viinimarjamehua johon voi lorauttaa hieman desinfiointiainetta, ja avokin aivan liian valkosipulista tomaattikastiketta. 
Flunssanparannuksen VVV: viinimarjamehua, valkosipulia ja viinaa. 
Jospa näillä lähtisi... 

Vielä olisi kolme päivää koulua ennen joululomaa, mikä tulee enemmän kuin tarpeeseen. 

Olen syönyt tänä vuonna kaksi jouluateriaa, ja totaalisen kyllästynyt jo nyt.

Ja jossain välissä pitäisi jaksaa ommella ne kolme asiakastyötä, mutta ei nyt.
Nyt menen sairastamaan.

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Huono päivä.

Tänään ei ole hyvä päivä.

Koulussa en saanut mitään aikaiseksi. 
Vanha ja kämänen seula ei auennut ja jouduin purkamaan koko paskan.

Hobitti oli pienoinen pettymys.

Liikuntahallin ulko-ovi oli lukossa, koska olin kaksi minuuttia myöhässä törppöjen kuskien takia, jotka eivät tiedä missä autossa sijaitsee kaasu.

Ja kotiinpäin tullessa huomasin mehupullon vuotaneen kaiken sisältönsä olkalaukkuuni.

Siinä sitten kun kotiin päästyäni kippasin kassin sisällön penkille ja lompakon sisällön keittiön pöydälle kuivatusta varten. Kun olin saanut sekä kassini että kaulahuivini huuhdeltua sokerilitkusta, tuli idea kuvata tuo sisältö teille. 

Tämä haaste on kai aikoinaan kiertänyt blogeissa melko pitkäänkin, mutta raotampa elämäni sisältöä tämän verran nyt ihan vain huvin vuoksi.


Elektroniikkaa en vaivaudu kantamaan juurikaan mukanani. Omistan pari vuotta vanhan Nokian perusluurin ja sen huonot kuulokkeet. 
Avaimet, totta kai. 
Ja kosmetiikkaa peilin, huulirasvan ja huulipunan verran.
Tapaturma-alttiina ihmisenä mukanani kulkee kasa koulun vaihtoon lähdön takia lahjoitettua laastareita ja muuta yleishyödyllistä, kuten buranaa ja lentokoneesta (kolme vuotta sitten) mukaan tarttuneita desinfionintipyyhkeitä. Ja finrexiniä näemmä. 
Ja 3D-lasien pyyhintään tarkoitettu liina...

Lisäksi mukana kulkee muistivihko ja kalenteri, jotka ripustin muualle kuivumaan, ja kasa sponsorikyniä. 

Löytyipä vielä kolme junalippua Saksasta (kahden vuoden takaa, miksi hitossa raahaan näitäkin mukanani. Pitäis siivota tuo laukku useammin), viimeviikkoinen kauppalista ja korkeasaaren pääsylippu.

Ja tuo pienoinen saippuakuplapullo on kulkenut mukanani ystäväni häistä heinäkuusta asti.



Samoiten lompakon sisältö oli täysin märkä. 
Ja tulipa todettua, että ihmisellä osaa olla aika monta muoviläpyskää lompakossa, kun on kirjastokorttia, verenluovutuskorttia, etukorttia sinne ja tänne ja tuonne ja ties mitä. 
Pahiten vahinkoa taisi kokea matkavakuutuskortti.

Ja illanhupihuomautus avokilta; ajokorttini on laitettu kuivumaan...

torstai 6. joulukuuta 2012

Winter Wonderland.

Eilen oli mitä kaunein pakkassää, tänään on taas ihan harmaata.
Ja kun se kamera nyt sattui olemaan mukana, tulipa napattua muutama ulkokuva kampukselta.
Koulumme sijaitsee vanholla kasarmialueella ja näytti häikäisevältä valkoisessa lumivaipassaan.

(Ja tykkään ihan suunnattomasti tuosta käsiään pelottavasti huitelevasta ihmisestä. En tiedä kuka hän on, mutta tuo mörköasento vaan jotenkin sopii tähän... :'D) 


En ole tippaakaan jouluihminen ja talvessakin inhoan suurinta osaa, mutta rakastan noita aurinkoisia pakkassäitä. Huurteiset puut vain ovat niin järjettömän kauniita! Ja nuo tummat punaiset tiilet luovat mielettömän kontrastin valkoisten puiden, lumen ja taivaan välille. 
Vielä kauniimmaksi maiseman muutti muutamista ikkunoista pilkottivat joulukyntteliköt. 


Aamulla harmittelin, kun oli vielä niin pimeää ettei katujen varsilta oikein saanut kuvia, ja pelkäsin puille tapahtuvan jotain koulupäivän aikana.
Mutta niin vain saatiin matkata kotiin edelleen talven ihmemaassa. 
Ja miä intouduin kuvaamaan edellä ajavaa bussia ja tietä reunustavia puita auton ikkunoista. 


Pienet on huvit ihmisellä.

Tänään olisi sitten tarkoitus pukea jotain nättiä päälle ja lähteä arvostelemaan juhlijoiden pukuja hyvässä seurassa ja nauttimaan hyvistä naposteltavista!  
Sitä ennen vielä hieman koulutehtävien tekoa... 

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Vito naama nurinpäin.

Kankaanpainojutuissa olen edennyt siihen pisteeseen, että oli aika ruveta testailee sitä 'oikeaa' painokuosia ja etsiä niitä oikeita värejä jotka päätyisivät lopulliseen painokankaaseen. 


Ja mun värithän te voitte varmaankin arvata jo...


Tässä oli siis vaan tarkoitus testailla miten värit käyttäytyy, seula on huono eikä lopputulos vielä järin kaunis. Eikä värit ole läheskään oikeissa paikoissa ja valotusemulsio oli jollain tapaa viallista kun kuva ei meinannut aueta ei sitten millään. 
Kuvankin valotin seulalle väärin päin; ET polkee väärään suuntaan eikä Don Corleonea ole tunnistaa väärtepäin. 
Hups.
Ensi kerralla hieman tarkemmin sitten.


Seuraavilla tunneilla olisi sit tarkoitus ilmeisesti ostaa koululta materiaalit ja valmistaa ihan oma seula tulevaisuuttakin ajatellen, ja aloittaa sen varsinaisen painokankaan valmistus.
Mitä lie siitäkin taas tulee, jaiks!

lauantai 1. joulukuuta 2012

Design Market

Uhmasin tuota lumihankea, tuulta ja tuiskua, kömmin pois peiton alta ja suuntasin koululle näin lauantaina.

Tapahtuma joka sai mut liikkeelle, oli Design myyjäiset, jossa oli myynnissä opiskelijoiden valmistamia tuotteita. Lisäksi paikalla olisi ollut elävää musiikkiakin ainakin jossain vaiheessa, sekä pop up -luomukahvila, jonka antimet skippasin tällä kertaa. 


Tarjolla oli niin vaatteita, maalauksia, joulukortteja, kynttiläkippoja ja ties mitä kaikkea mahdollista. 
En ehtinyt enkä jaksanut uhrata ihan hirveän montaa hetkeä asioiden töllöttelyyn, eikä mitään lähtenyt mukaankaan. Meillekin tarjottiin koulussa mahdollisuutta osallistua, mutta ilmoittautuminen tuli hyvin yllättäen, eikä mulla olis mitään ollutkaan, mutta idea oli hyvä! 
Ihmiset olivat kuitenkin nähneet vaivaa ja valmistaneet tuotteita myyntiin asti, mikä on ihailtavaa.


Ja jostain saattoi huomata, että ihmisillä oli ollut valinnaista kankaanpainokurssia. Printtejä oli painettu ties mihin, ja varsinkin noita kangaskasseja oli varmaan kymmentä erilaista eri tekijöiltä. Kangaskassien painaminen on kieltämättä helppoa ja nopsaa puuhaa, ja tarjontaa oli jokaiselle, mutta mihin ihmiset tarvitsevat tolkuttoman monta kangaskassia? 

Mutta oli hienoja printtejä! 


Lisää piirroksia sekä koruja esillä. 
Olin ikävä enkä tajunnut napata ylös kenen töitä oikein kuvailin, mutta olkoot. 
Ei kaikkea voi muistaa nälkäisenä.


Olivatpahan myyjät panostaneet vielä koulun somistukseenkin. Jouluvaloja ja lipukkeita ja ties mitä. Sillä hetkellä kun me siellä käytiin, myyjiä tosin oli enemmän kuin ostajia. Mutta toivottavasti ihmiset saivat tuotteitaan myydyiksi!  
Koulun henkilökunnalla on vielä tsäänssit ostaa tuotteita jälkimyyjäisissä  maanantaina. 

perjantai 30. marraskuuta 2012

Katsaus tulevaisuuteen.

"Löysin tänään blogisi ja kiinostuin ihanasta kirjoitutyylistä ja kivoista kuvista :D Minusta on mukavaa, että kerrot opiskelustasi avoimesti täällä internetissä :) Mitä aijot tulevaisuudessa tehdä työksesi? Ompeletko? Työskenteletkö vaatekaupassa, muodin parissa? Olisi mielenkiintoinen kuulla lisää tulevaisuutesi työpaikka haaveista! :)"


Sain edelliseen postaukseen kyseisen kommentin, ja lupasin pohtia asiaa hieman tarkemmin kuin pelkästään vastauskommentissa.  Yritin kaivella vanhoista, jo poistetuista blogipostauksista muutaman vuoden takaista näkemystäni tulevaisuudesta, mutten tähän hätään löytänyt hakemaani tekstiä.  


Mutta suoraan kysymykseen suora vastaus: en tiedä.

Opiskeluistani kerron varsin avoimesti, koska elämässäni ei juurikaan tapahdu tällä hetkellä mitään muuta, ja oon niin fiiliksissäni tästä koulusta ja lähes kaikesta mitä opiskellaan, että haluan kirjoittaa sitä ylös blogin muotoon. Lisäksi kuvittelen aiheen kiinnostavan joitakin muitakin, ja mahdollisesti muut alasta kiinnostuneet voisivat löytää tiensä kouluun ja saada hieman vinkkejä opiskelusta tätä kautta. 
Tai ainakin uskottelen itselleni näin.


Se, mitä tulen tulevaisuudessa tekemään työkseni, on täysin auki. 
Ja oikeestaan mua vähän ahistaakin ajatus, että mun pitäisi tietää jo nyt, tai siis olisi pitänyt jo viimeiset 6 vuotta ainakin tietää, mitä tulen tekemään tulevaisuudessa. 
Alan kuitenkin olla pikkuhiljaa selvillä, että kyllä tää vaatetushommeli on ehkä kuitenkin se mun juttu. 

Vaatekaupassa en ole työskennellyt kuin muutaman kuukauden työharjoittelun merkeissä. 
Voisin kyllä varmasti työskennellä puhtaasti vaatekaupassa väliaikaisesti, mutta en osaa kuvitella sitä lopulliseksi ammatikseni. (Lisäksi mua hieman ärsyttää se, että kaikki vaatekauppojen työpaikat tuntuu menevän merkonomiopiskelijoille, eikä vaatetuspuolen käyneille. Ei niille kauppaopiston tytöille opeteta sen enempää kassankäyttöä kuin muillekaan, eikä ne usein tiedä vaatteista oikeasti mitään. )
Jossakin persoonallisessa pikkuputiikissa jonka yhteydessä olisi ompelimo, voisin kuvitella työskenteleväni, mutta en tiedä kuinka todennäköistä semmonen olisi, en tiedä.


Muodin parissa... plaah. 
Seuraan kyllä pintapiirteittäin mitä muodin ja trendien aalloilla tapahtuu, koska niin kuuluu tehdä pysyäkseen mukana aikakaudessa, mutta en ole niinkään kiinnostunut varsinaisesti muodista sinänsä.

Ja siitä ompelusta.
Jos ihan rehellisiä ollaan, mua ei niinkään kiinnosta se suunnittelupuoli. 
Tällä hetkellä musta parhaalta idealta kuulostaisi se, että joku muu suunnittelee, ja mä ompelen. 
Se voisi olla jonkun suunnittelijan luomusten toteutusta tai vaikka laitosteatterin puvustamon ompelupuoli. 
Varsinkin nyt kun kaikki Sormusen Herrat ja Hobitit on kuvattu, päätös muuttaa Uuteen-Seelantiin ompelemaan hobittipukuja on nyt jo vähän nähty. 
Tai se voisi olla se pieni vaateliike, jonka yhteydessä on ompelimo mittatilausvaatteita varten.



Mutta ei musta semmosen perusompelimon perustajaksi varmaankaan olisi.
Kyllästyn kuoliaaksi, jos mun pitäisi ommella metritolkulla verhoja ja vaihtaa päivät pitkät vetoketjuja, ja lyhentää lahkeita. 

Todellisuus siis oikeasti on, että en tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Koulua olisi vielä neljä vuotta jäljellä, joten aikaa miettiä sinänsä on. Vaikka opettajat kyllä kannustaa jo hakemaan harjoittelupaikat ja projektit tähdäten tulevaisuutta, mutta entä jos se tulevaisuus ei ole vielä selvillä omassakaan päässä? Miten voisin tähdätä johonkin, jos en tiedä, mihin tähtään?


Ja koskaanhan ei saa sanoa ei koskaan, päätyy vielä tekemään juuri sitä, mitä ei pitänyt. 

tiistai 27. marraskuuta 2012

Elossa taas.

Huhhuh. Vielä olen hengissä, mutta tiukkaa vähän tekee.
Tää koulutahti on huima, mutta valonpilkahduksiakin on nähtävissä! 
Muutaman ison työn olen saanut aika hyvin pois alta, mm. viisisivuinen essee vaha-animaation valmistuksesta sekä kässärin luku analyyseineen on valmis! 

Onneksi opiskelu on sisältänyt paljon muutakin kuin vain teoriaopintoja ja lukemista. 
Mm. Tämmösiä on saatu aikaseks.



Kankaanpainannassa ollaan päästy oman kankaan suunnitteluun, ja tykkään mun painokuviosta jo nyt ihan hillittömästi, vaikka vähän se vielä hiomista vaatiikin! 
Kuvan palapelinpalat ei liity tapaukseen. 
Vielä pitäisi tehdä muutamat testipainot eri painopastoilla, ennenkuin pääsee varsinaisen kankaan kimppuun, mutta väitän että siitä tulee vähintään yhtä siisti kuin siitä maalatusta kankaasta!
 Tsaijaijaijaiiiiiii....



Ps. Vihaan akvarellivärejä. 
Yllä siis nähtävissä se lapsuuskuvatehtävä hieman vaiheessa... 
Onneks tää piirustuksen ja maalauksen kurssi loppuu kohta. 

Äiti varmaan arvostais tota mun näköiskuvaa siitä. 
Ja isi näyttää hieman nuuskamuikkuselta hehtaarinenänsä kanssa.
Khi. 

tiistai 20. marraskuuta 2012

Kamalan kaunis lapsi.

Meijän piirustuksen ja maalauksen kurssilla on teemana joku hämmentävä itsetutkiskelu. 
Sen pohjilta seuraavalle tunnille piti etsiä määrä x lapsuudenaikaisia kuvia, joiden perusteella lähdetään työstämään seuraavaa piirrosta.

Pyysin äitiä tuomaan kasan lapsuudenaikaisia valokuvia, jotta voisin seuloa tunneille tarvittavat kuvat. 
En kuitenkaan voinut olla tarttumatta kameraan ja jakamatta muutamaa kuvaaa ensin naamakirjaan, ja miksei tännekin. Onhan noita kaikenlaisia tyylinkehittymiskuvia näkynyt, mä alotan vuodesta -92!


Chuuko 2v.
Siis omgl0lz nyt kaikki mun k00ttiskenepisteet rapisee, kun oon pukeutunu ihan päästä varpaaseen keltaseen! Oon syntyny kesäkuun alussa, joten mun synttäreillä on varmaan aina tehty voikukkaseppeleitä pentuna. 
Ja tykkään noist polvisukista!


Chuuko 3v.
Purskahdin tämän kuvan nähdessäni nauruun, ja totesin että oompa ollu tyylikäs penskana. Äiti kommentoi virnuillen vieressä jollain todella kuvaavalla sanalla, jota en nyt enää saa millään päähäni. Olikohan se kenties rönttöinen, tai jotain vastaavaa. Oon pienenä ollu paljon mamman hoiteissa kun äiti ja iskä kävi vielä töissä kodin ulkopuolella, ja liikuin näemmä myös mamman vanhoissa vaatteissa... 
Tyylikästä, tai sitten ei.


Chuuko 3v tässäkin.
Serkkujen kanssa oli kai tapana leikkiä erilaisia pukeutumisleikkejä. Porukoiden yläkerran aitassa on varmaan vieläkin jätesäkkikaupalla isovanhempieni ja mahdollisesti heidänkin vanhempiensa vaatteita. Niitä sitten kaiveltiin ja pukeuduttiin. Tässä kuvassa oon selkeesti menossa naimisiin itteäni puolet pitemmän morsiamen kanssa... 



Chuuko 4v.
Iskä on aina ollu mun idoli, varsinkin kun se rakens mulle leikkimökin. 
Ja huomatkaa samanlaiset hatut! Tykkäsin joskus matkia iskää kauheesti. Kuljin navetassakin sen perässä yli-isoissa saappaissa, ja yritin harppoa samoja jalanjälkiä pitkin, kun mitä isi kulki. 



Chuuko 5v ja systeri 3v.
Oon aina miettiny, et miks lapset pitää pukea samannäkösiin vaatteisiin.
 Ja miks systeri menee aina joka paikkaan naama eellä. Se oli penskana aina naama ruvella, kun se tipahti millon mistäkin... bussin rappusilta suoraan naama eeltä asfalttiin kun oltiin menossa häihin... kylpylässä lasten altaassa leuka eeltä liukumäkeen etc. 
Pöljä lapsi.


Chuuko 7v
Tää taitaa olla mun ekan luokan luokkakuva. 
Tykkään tosta oranssin ja punasen yhdistelmästä. 
Ja varsinki noista joulutähdistä. 



Chuuko 7v kanssa.
Ai vitsi, mitä mä niistä saappaista sanoinkaan! 
Ja kattokaa nyt noita haalareita!
Pitäis taas joku kerta mennä paijailee lehmiä.

Vitsit oon ollu kyllä kaunis lapsi.

torstai 15. marraskuuta 2012

Kouluangsti.

Minä, joka olen äärimmäisen järjestelmällinen, hyvähermoinen, kestän paineita ja pysyn pää kylmänä vaikka deadlinet painaisi päälle. Teen tehtävät yleensä samantien pois alta, en jätä yleensä mitään roikkumaan ja tee viimeisenä yönä ennen palautusta. 

Mutta.

Opettajat tunkee vuoronperään jokaiselle kurssille aivan valtavia pakettikokonaisuuksia, joiden kaikkien palautus on ennen joulua. Eli siis mitä, viisi viikkoa aikaa tehä teatteri/leffa-analyysejä, kirjoittaa erään kirjan perusteella pitkähkö essee, suunnitella käsikirjoituksen perusteella puvustus parille henkilölle, tehdä analyysit koko kässäristä, tyypeistä, piirtää joukkokohtauksia, suunnitella mallisto, sisäistää Illustratorin käyttö, ommella saumaharjoituksia ja tehdä niistä ja  poikkileikkauskuvista jonkunnäköinen portfolio. 
Ja aivan taatusti unohdin tästä listasta jotain vielä. 

Nämä sen lisäksi, että istutaan kahdeksasta viiteen koulussa opiskelemassa noin niinkuin muuten. Ja opettaja kehtaa valittaa, kun on liian vähän tunteja. Jossain välissä pitäisi ehtiä katsoa niitä leffoja ja teatteriesityksiä, joita pitäisi arvioida. Ja välillä pitäisi muistaa nukkuakin ja syödä. Ja joku koulun ulkopuolinenkin elämä olisi satunnaisesti ihan jees. 

Tykkään kyllä koulustani, alastani ja lähes kaikesta mitä opiskellaan, mutta.
Nyt on ihan pakko myöntää, että tällä hetkellä ahistaa!
En kestä tota tehtävien määrää! 

Saanko vaan painua takaisin äitin helmoihin ja mökille tunnelmoimaan, niinkuin viikonloppuna?


Näitä kuvia olisi ollut paljon enemmäkin, osittain jäisestä järvestä, hyisistä lehdistä ja jäähileen kuvioimasta laiturista. 
Kävin jopa pulahtamassa järvessä.

Mulla ei vaan oo ollu aikaa käydä niitä läpi, kuten ei mitään muutakaan. 

Kaheksan tuntia opiskelua, kaheksan tuntia vapaa-aikaa ja kaheksan tuntia unta, vai miten se meni?

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Kangasaarteita.

"Hauska olisi muuten nähdä, millaisia kangasaarteita siulla on, tai millaiset kankaat ovat lemppareitasi. :) Itse just rupesin kaivelemaan kangaslaatikoita, niin en kyllä muistanut että miulla muutamaa kangasta ois ollut ollenkaan enää jäljellä! Mukavia yllätyksiä sinänsä, pääsee ompelemaan jotain uutta. ^^"

Viime viikolla kyselin postaustoiveita, ja Vivian nakkasi ylläolevan kommentin. 
Olisin halunnut toteuttaa tämän samantein, mutta viime viikko oli semmosta hulinaa ja hullunmyllyä koulun takia, ettei mitään järkeä. Kaikki viime jakson palautukset osuivat yhteen ja jonkun mielestä oli äärimmäisen hauska pila iskeä lomaltapaluuviikolle semmosia 8-17 koulupäiviä useampia. (Ja just sain sähköpostia, että opettaja ei ilmeisesti ollut löytänyt meijän kuviksen palautuksia. No, ne on  varmaan nyt roskissa....)
Ei ollu hauskaa ei, mutta nyt siihen asiaan!

Kaivelin kangasvarastokasojani teidän iloksenne.
Aloitetaan näistä karmeammista.


Ensinnäkin, näitä laatikoita on pari kappaletta. 
Molemmat täynnä enemmän tai vähemmän silppua ja kangaspaloja laidasta laitaan. Säästän yleensä kaikki kämmentä suuremmat palat, sillä ikinä ei voi tietää, koska niitä tarvii. Kuulostaa typerältä, mutta vasta viime jaksossa materiaalinmuokkaustunneille tarvi kasan tilkkuja!
Näin pääsin kokeilemaan erilaisia materiaalinmuokkauskokeiluja mitä erilaisemmille materiaaleille. 
Kätevää, mutta äärimmäisen tilaavievää.


Ja se toinen kammotuskasa. 
Protokankaiksi erinäkösiä lakanoita ja kankaita sukulaisilta ja avokilta kasattuna. 
Lemppareita on noi kasan ylimmäiset, kaikki miehekkeen vanhoja verhoja. Sillä oli noita kassikaupalla, ja se oli jo heittämässä niitä muuton myötä roskiin, mutta iskin näppini väliin. On kyllä jokusen kerran tullut naureskeltua että jahas jahas, eipähän pääse raukkaparka enää muuttamaan erilleen kun oon silpunnu kaikki sen verhot... 
On ne kyllä niin karmean näkösiäkin, että parempi näin.


No mutta niihin oikeisiin 'kangasaarteisiin'... Ylimpänä ihan mielettömän kauniin pinkkiä vuorikangasta, ja alimpana jotain jämäkkää satiinia. Molempia joku puolentoista metrin pala, mutta kummalekaan en ole vielä keksinyt mitään käyttöä. Sitä loistoideaa odotellessa.
Tuon ruutukankaan löysin aikoinaan Saksasta. 
Toin sitä muistaakseni kaksi metriä, olen tehnyt siitä jo vekkihameen ja korsetin, ja vielä sitä olisi jäljellä johonkin. Mutta mihin? 


Tämän ihanan parimetrisen geishakuvioidun satiinikankaan kaivelin erään nimeltämainitsemattoman kangaskaupan semmosesta laatikosta, jossa on niitä jämäpaloja painon mukaan myynnissä. En voinut jättää sitä sinne, ja mulla oli jo ihan selkeä mielikuva mitä teen siitä.
Aikaa tästä on varmaan pari vuotta, eikä siitä mitään ole syntynyt. 
Ja vierastan tota punasta väriä todella. 
Ei oo yhtään mun juttu toi punanen ja vihreä, että tiedä sitten syntyykö tästä ikinä mitään.


Sain leikeltyä sen edellisessä postauksessa vilahtaneen hamekankaan, ja kohdistelujen takia helmapalojen väleihin jäi aikamoisen kokoisia riekaleita, joista saisi vaikka korsettiin tai laukkuun materiaalit ihan kevyesti.
Vielä kun sen saisi joskus toteutettua. 
Olen vain tavattoman laiska tarttumaan näihin kotiprojekteihin, kun tällä hetkellä käytän kaiken energiani kouluhommiin ja kotona vaoin röhnötän.
Lisäksi tuo musta möykky on tiukkaa trikookangasta jota ostin monen metrin palan muutamalla eurolla paikallisesta kökkökangaskaupasta amiksen muotoilutunteja varten. Siitä olisi varmasti mukava tehdä vaikka toppeja tai jotain, mutta kun ne on niin tylsiä ommella. 


Päällimmäisestä puuvillakankaasta tein valmistujaismekkoni, ja kangasta jäi vielä jäljelle. Tästä ei ole kyllä mitään ajatustakaan, mitä voisin toteuttaa. Keskimmäinen kangas on ollut 'suosikkikangastani', hieman joustavaa, himmeäkiiltoista puuvillaa. Ihan järjettömän toimiva ja mukava materiaali, josta oon tehnyt useampiakin vaatteita. 
Tuo kauniin sininen (tai petrolinvärinen mikä lie) kangas on hieman vajaan metrin mittainen jämäpala serkkuni vanhojenpuvusta. Olen säästellyt sitä sillä ajatuksella, että jos pukuun tarvii tehä muutoksia, niin on samaa kangasta jäljellä. Jos ei, voisin kehitellä siitä jotain, vaikka tämäkin on hieman kummallinen väri itselleni.


Ja nämä kangasaarteiden helmet. Nauratti kun kaivoin nämä esiin. 
Parimetrisiä paloja karmeita jumppatrikookankaita - kasarifiilikset on taattu.
Ja nää on itseasiassa avokin ostoksia. 
Meijjän oli tarkotus tehä jonkunnäkönen lyhytelokuva, jossa olisi supersankareita, ja mun piti tietysti puvustaa ne.
No, ei ole tehty elokuvaa, mutta kankaat on jäljellä... 

Olipa tosi 'mun' näköinen kangasvalikoima, hahhahhaa. 

Oon aika huono hamstraamaan kankaita varastoon. 
Pyörittelen kyllä monesti kangaskaupassa pakkoja ja rullia fiiliksellä, et tästä olis kiva tehä sitä ja tätä, mutta tiedostan, että se kangas jää kyllä vaan kuleksimaan ellei mielessä ole jo tietty suunnitelma ja pakkototeutus.
Ja tilaakin on rajallisesti, joten pyrin tästedeskin ostamaan vain tarvittavia kankaita. 

Tää oli kyllä hyödyllinen postaus omaltakin kannalta, tulipahan samalla hieman siivoiltua sitä muovipussikaaosta, ja löysin kaikki amiksessa tehdyt tekniikkaharjoitukset. Ja olinpa vielä suunnattoman reipas, ja laitoin ne kaikki kansioon nimettyinä. 
Ai että, nyt tiedän tasan tarkkaan mistä lähteä etsimään, kun haluan malliesimerkin vetoketjullisesta napinläpitaskusta tai vaihtoehtoisia tapoja valmistaa hihahalkio. 

No, sitä inspistä odotellessa!

//Ainiin piti sanomani, että niitä toivepostausideoita otetaan edelleenkin vastaan!

torstai 25. lokakuuta 2012

Aamukuuden kaavakaaos.

Avokki starttasi auton ennen seitsämää kohti kuvauskeikkaa jossain huitin kuusessa, joten luonnollisesti myös itse heräsin hieman kuuden jälkeen. 
Ei hyvä lomapäivä ollenkaan.

No, jahka olin ensin lukenut 300 sivua ihan muuta kuin mitä olisi pitänyt lukea, iskin näppini viimeinkin heinäkuussa hommattuun kankaaseen. Nyt kun koulussa on piirretty hameenkaava omilla mitoilla uusiksi, (vanha kaava on jäänyt vähän pieneksi, köh köh) oli helppo lähteä kuosittelemaan mielessä kummitellutta mallia. Tai siis sitä samaa, joita kaapistani löytyy kolme ennestään. Nyt vain useammalla saumalla...


Näin 'ammattilainen' hoitaa kaavoituksen ja kuosittelun kotona... Olispas iso pöytä jossa leikellä kaavoja ja silpoa kangasta... Olishan sitä koululle voinut mennä, siellä varmaan näin syyslomalla olis tilaa. Mutkun oon laiska, kotona voi sentäs rötväillä yökkärissä samalla kun askartelee.
Ja oon tullu vanhaks tai jotain, kun ei enää tuntitolkulla kykene istumaan lattialla. :(
Niin, ja kyllä olis opettaja ylpeä, kun näkis kuinka silppusin kankaan... 
Keskeltä kangasta vaan! 


Oikeastihan kyseessä on kai sisustustekstiiliksi tarkoitettu kangas, mutten voi vastustaa ajatusta tosta kankaasta tehdystä hameesta.
Mitään noin vaaleeta mulla ei kyllä oo varmaan ollu päällä sitte omien rippijuhlieni päällä, mut ehkä tätä tulee käytettyä. Rrrrrrakastan tuota printtiä!  (Joojoo, joka k00tti rakastaa häkkilintuja ja kukkeja)

Katsotaan koska tuon jaksaisi ommella loppuun. 

Ainiin, ja koska syyslomaa on vielä monta päivää jäljellä, saa käyä ehottelemassa postausaiheita tai esittämässä kysymyksiä tai mitä mieleenne nyt tuleekaan.
 Auttakaa aivotonta alamäessä. 

tiistai 23. lokakuuta 2012

Syyslomatylsyyskysely.

Syysloma matelee eteenpäin, päivät täyttyvät möllöttelystä, leffoista ja pleikkarista, täsmäshoppailusta.
Mitään ei varsinaisesti tapahdu, eikä elämä näytä järin mielenkiintoiselta.

Siksi siis kysyn teiltä olisiko teillä jotakin kysyttävää, jotakin mitä olette superjännitävästä elämästäni halunneet aina tietää, jotakin postausaihetta/toivetta jonka haluaisitte mun toteuttavan, tai ihan mitä vain? 

Pupu tuijottaa teitä syyllistävästi. 

Kuvan amigurumi virkattu jollain Suuri käsityö -lehden ohjetta soveltamalla. Kaveri odottaa osissa neulontavirkkauslootassa.

//uujea, tämä oli 50 viesti blogisiivouksen jälkeen \o/ 
Oon ollu superahkera, olkaa ylpeitä musta. 

lauantai 20. lokakuuta 2012

Hakusanahulluttelua.

Te kaikki bloggerin puolella blogia pitävät ihmiset varmaan tiedättekin, että bloggeri itsessään tallentaa noita liikenteen lähteitä ja hakusanoja, joilla ihmiset ovat päätyneet blogeihin. 
Jotkut ovat hyvinkin ymmärrettävissä, jokusen kohdalla on kyllä naureskeltua itsekseni, että mitä ihmettä, mihin postaukseen nämä oikein johtavat. 
Ajattelin kirjoitella muutaman ylös ajatuksineni, hoh. 
Aloitetaan helpoimmista.


eremitaasi
Varsin kaunis museo Pietarissa, olen käynyt kahdesti. Tein pienen postauksen keväällä opintoreissusta Pietariin. Kyseisen postauksen jälkeen kävijät Venäjän puolelta ovat lisääntyneet. Että terveisiä vaan sinne rajan taa, en ole terroristiuhka, ihan vaivainen turisti vaan.


opiskelijan haalarimerkit
Opiskelijoiden haalarimerkkejä oli joku googletellut yhdessä vaiheessa aika aktiivisesti eri hakusanoilla ja päätynyt tänne. Kyllä, olen amk-opiskelija. Ei, en omista enkä aio ostaa niitä haalareita. Ne ovat rumat. Ja lisäksi varastettu idea. Viihdyn kiitos vaan omissa vaatteissani, mutta kyllä mä silti saan niitä merkkejä kerätä!


typerät fuksiaiset
Ja jollakulla on selkeästi ollut myös jotain fuksiaisia vastaan. Omani olivat oikein hauskat, mitä nyt julkisia strippausrasteja oli hieman liikaa. Mutta  voitettiimpa komea pokaali! Oli siis kaiken strippauksen arvoista...

neverland oulu
oulun yöelämä
Ei, tämä blogi eikä sen pitäjä oleile Oulussa. Kävin kyllä pariinkin otteeseen kesällä pyörähtämässä, oikein jännä kaupunki kiitos vaan vieraanvaraisuudesta. Ja terveisiä Foxielle. 


kuka tarvii kangastilkkuja
Näin vaatetusalan opiskelijana, minä. On niitä kyllä paljon omastakin takaa, mutta tilkkuja ei kai koskaan voi olla liikaa. Paitsi kaappitilan puolesta. Mutta jos on tarve päästä omista tilkuista eroon, kannattaa varmaan kysellä lähialueiden askartelukerhoilta tai kouluilta, jos tarvetta olisi. 


parisuhdevinkkejä
Joskus yhteenmuuton aikoina kaivelin "Anteron parisuhdevinkkejä" ja jaoin ne blogissa. Ei löydy enää tekstien tuhoamisen jälkeen täältä, mutta olivat oikein hauskoja ja uhkailen vieläkin avokkia kynttiläkipoilla telkkarin päällä.
Muunlaisia parisuhdevinkkejä täältä on turha hakea. En henkilökohtaisesti koe järin fiksuksi lähteä neuvomaan toisia, kuinka suhteensa pitäisi hoitaa. 
Kattokaa salkkareita tai kaunareita, kaikki selviää sieltä. 
Hups, tuo taisi olla vinkki.


bb fucking
Täysin samaa mieltä. Karmeeta sosiaalipornoa. 


mustalaishuora
Mitäs vikaa on muissa huorissa, miksi haluat juuri mustalaishuoran? Olen tätä jokusen kerran käyttänyt itsestäni penkkaripukuni takia, mutta täältä noin yleensä on turha tulla etsimään maksullisia palveluja huorauksen parissa. (:

kamera sihteerin pöydän alla
Sinä irstas, joka tätä mietit. Häpeäisit. 



maailman isoin morsian
No ei löydy täältä. Iso saatan joidenkin mielestä olla, mutta morsian en. Joten väärä osoite taas kerran.
Muutama muu morsian täältä kyllä löytyy, muttei yhtäkään kovin isokokoista.

sotilas vaipoissa
Ja miksi joku googlettaa tätä, kysynpä vaan... Jouduin kyllä miettimään pitkään, että miksi tämä johtaa tänne. Ja kyllä, olen kirjoittanut tästäkin asiasta blogissani vuosia sitten erään uutisaiheen takia. Ei mitään irstasta nähtävää tälläkään saralla...


Google sun muut hakupalvelimet on kyllä jänniä. 
Välillä on ihan hauska tsekkailla, että millä hakusanoilla sitä löytää mitäkin, ja mihin sitä löytää itseään googlaamalla. Yllättävän moni ihminen on googlettanut muakin nimimerkillä (itseni lisäksi). Joskus tulokset saattavat jopa traumatisoida.
On se intternetti ihmeellinen.