tiistai 28. helmikuuta 2012

Blogihistoriasta.

Flunssa vaivaa vieläkin, pitäisi malttaa rauhoittua ja levätä, mutta kun ei enää jaksaisi. Tekisi mieli tehdä jotain, eikä vain nyhvätä sohvannurkassa. Ollaan tässä jo parempaan päin menossa, vielä kun pääsisi eroon tästä jatkuvasta päänsärystä, joka ei lähde edes särkylääkkeillä.

Ajankuluksi kaivelin vanhat blogitekstini esiin, ja kuolin myötähäpeästä sitä 19-vuotiasta minää kohtaan. Kävin läpi ja luin kaikki tekstit, ja poistin samantien pari tekstiä niiden typeryyden takia. Lopulta päädyin poistamaan kaikki loputkin, sillä teksti oli paikoitellen melko asiatonta ja törkeää joitakin henkilöitä kohtaan, eikä erityisen imartelevaa itseänikään kohtaan.

Kun maanantaina 12. tammikuuta 2009 aloitin tämän blogin, olin 18-vuotias lukiolainen. En ollut koskaan pitänyt päiväkirjaa tai kirjoittanut ajatuksiani muutenkaan mihinkään ylös, ajattelin enemmän asioita kuin itselleni olisi ollut hyväksi ja silloin päätin purkaa ajatuksiani itsekseni blogin kautta. En oikeastaan uskonut, että blogini kiinnostaisi ketään, ja että sitä lukisi korkeintaan pari lähintä kaveriani, jos hekään. Suurimpia ongelmiani olivat koulu, ihmissuhteet ja asuinpaikkani, ne samat mitkä varmaan jokaisella 18-vuotiaalla. Ainakin uskottelen itselleni näin.

Oman osansa purkauksistani sai niin perheeni, opiskelutoverini kuin yhteiskuntakin. Kirjoitin asioita hetken kiukunpuuskissa, ajattelematta juurikaan muiden tunteita tai millaisen kuvan itsestäni annan. Nyt nuo tekstit on poistettu, ei muistella pahalla, jookosta?

Sikainfluenssaa en saanut, tavallisen flunssan kylläkin. Olisi varmaankin pitänyt pestä niitä käsiä.
Sisarukseni ovat oikeasti varsin mukavia nykyään, enkä osaa oikein suhtautua siihen että se pieni punapäinen kirppu täyttää tänä vuonna muka 20. Kukaan meistä ei enää asu kotona, ja saunakin syttyy nappia painamalla.
Eikä teissä miehissä oikeastaan olekkaan niin paljon vikaa kuin aiemmin kuvittelin.
Kaupoistakin saa nykyään normaalin kokoisia karkkipusseja; ei ehkä niistä mun lemppareista, mutta sitävarten ostan nykyään kaikki karkkini irtokarkkihyllystä.
Hiukseni ovat edelleen pitkät ja mustat, eikä se ole haitannut aikuistumistani.
Sitoutuminenkaan ei tunnu enää niin järkyttävältä ajatukselta. Häitä on itseasiassa ihan kiva suunnitella. (Ei omia, ihan niin pitkälle ei olla vielä päästy.)
Penkkareidenkin järjestämisestä jäi stressin lisäksi paljon hyvääkin käteen, sillä esimerkiksi luokan virallisen paskapään roolin, siis muotinäytöksen pääorganisoinnin vetäminen tuntui ihan pikkujutulta penkkareihin nähden.
Ja vaikka nettikirjoittelu tuhoaa kieliopintuntemusta, olen kunnostautunut edes jossain sillä saralla. Uusin lempiharrastukseni on rektiovirheiden bongaaminen ja niistä huomauttelu kanssaeläjieni puheesta. Tiedän, olen rasittava. Siksi te pidätte minusta. Enkä edelleenkään tiedä mikä on muodollinen subjekti.
Taiteilijatarta minusta ei tullut, mutta punaviiniä olen opetellut juomaan. Mieluiten kokiksella, kiitos.
Tunnen oloni edelleenkin ahistuneeksi muissa kuin mustissa vaatteissa. Pinkki on ja pysyy.
Ensiasuntoni oli ihana, ja koen edelleen pientä haikeutta katsellessani kyseistä taloa koulumatkalla, mutta pidän enemmän nykyisestä asunnosta. Tämä on kauempana, ei niin nätillä alueella, mutta tämä on koti. Ei minun, vaan meidän.
Kolme vuotta sitten sain sen valkoisen lakin. Nytkin saisin jonkinlaisen ammattilätsän jos haluaisin. Taidan jättää ostamatta.
En edelleenkään ole kovin sosiaalinen ihminen, ja lämpenen uusille tuttavuuksille hitaasti. Muistan joskus ensimmäisenä Kouvostoliiton kesänä istuneeni yksin vanhassa Coffarissa lukemassa, samaisessa Coffarissa tapasin ensimmäisen kerran avokkini kahvittelujen merkeissä.
Foliosiipisen enkelini kanssa olemme edelleen ystäviä, tällä hetkellä työn alla on hänen hääpukunsa.
Amiksessa olen viihtynyt kuluneen vuoden aikana hieman paremmin kuin kahtena edellisenä, syistä joita en rupea erittelemään. Olen vältellyt koulusta puhumista, ja jatkukoon se edelleenkin niin kauan kuin koulua riittää. Avaudunko valmistumisen jälkeen vai en, jää nähtäväksi. Avauduttavaa kuitenkin riittäisi.
Tähtifoorumimme nousi takaisin taivaalle, kokeakseen taas uuden mahalaskun. Foorumi on pystyssä, mutta yhtään kävijää siellä ei ole.
Syntymäpäivälahjaongelmat avokin kanssa on helposti ratkaistu sopimalla, ettei lahjoja osteta. Tämä koskee myös joulua, vuosipäivää, nimipäiviä ja kaikkia muitakin kissanristiäisiä. Paitsi viime kesänä, jolloin ostin syntymäpäivälahjaksi viinisetin sen jälkeen kun J nätisti räjäytti korkkikorkillisen pullon pitkin keittiön seiniä, koska pullonavaajaa ei ollut.
Päiväpeittoprojekti virkaten on edelleenkin kesken. Kerran jo purkasin ja suurensin jokaista palaa, en ole uudelleen uskaltanut laskea, kuinka monta palaa tarvitsen kokonaisuudessaan. Sängyn kokokin on tässä välissä kasvanut 160 senttimetriin.
Anteron parisuhdevinkit olivat blogin luetuin postaus, mutta jouti samaan syssyyn muiden postauksen kanssa.

Olkoot tämä pieni tiivistys lyhyestä blogihistoriastani.

En ole edelleenkään helppo ihminen. En vieläkään osaa puhua tunteistani tai ajatuksistani suoraan, vaan haudon niitä edelleenkin itsekseni. En vieläkään tunne olevani aikuinen, mutta ainakin ajattelen ja käyttäydyn hieman paremmin kuin kolme vuotta sitten. En ehkä koskaan kasvakaan kunnolla aikuiseksi, mutta ainakin olen oppinut elämään sen kanssa.


Loppuun vielä päivän piristykseksi kuva eräästä kouluprojektista, jonka mainistin jo aiemmin postauksessa. Parin viikon varotusajalla paikallisille koulutusmessuille kasattu fantasiamuotinäytös.
Siskoni ei tunnistanut minua tästä kuvasta.
Irvikissa tässä hei.

Kuva koulun sivuilta.

2 kommenttia:

  1. Ihmettelen miten voit muka täyttää vasta 20v, vaikka lukionkin olet käynyt ja ammatikoulukin lopussa? Menitkö muka joskus 5-vuotiaana kouluun?

    VastaaPoista
  2. Teoriassa, jos olisin aloittanut koulunkäynnin 6v ja käynyt amiksen kolmen vuoden sijaan kahdessa, voisin täyttää vasta 20.

    Mutta koska menin normaalisti kouluun, ja käytin kolme vuotta amiksessa typerän opintosuunnitelman takia sijaan täytän kesän alussa 22.
    Puhuessani punapäisestä kirpusta, tarkoitin pikkusiskoani, joka täyttää tänä vuonna 20.

    VastaaPoista