maanantai 19. maaliskuuta 2012

Naisen paikka on pöydän alla.

Neljä pimeää päivää studiossa.
Neljätoistatuntisia työpäiviä.
Tunteja pöydän alla istuen.
Varmuuskopiointia ja kahvinkeittoa. (Oikeasti en keittänyt.)

Vietin siis viikonlopun kuvausstudiolla, kuvaussihteerinä. Avokkini yhdessä luokkatoverinsa kanssa toteuttavat opinnäytetyönään stereoskooppisen animaatioelokuvan.
Eli stop-motionia kolmedeenä.

Kaikki tietää mitä on stop motion; Wallace&Gromit on varmaankin kaikille tuttu, Coralinekin ehkä monille.
Aina ei tarvita Cameronin kaltaista tyyppiä valtavine kameroineen. 3d:n tekeminen on mahdollista, yksi järkkäri riittää.
Käytännössä tämä tapahtuu niin, että molemmille silmille otetaan oma kuvansa, jotka näytetään päällekkäin.

Tituleerattiinpa noita kahta kolmedee-animaation edelläkäviköiksikin. Kouvostoliiton Sanomat 19.3.2012. Kyseessä on kuitenkin tiettävästi ensimmäinen suomalainen kolmedeenä kuvattu juonellinen pätkä, korjatkaa jos ollaan väärässä.

Kyseessä käsittelemätön tuotantokuva vasemmalle silmälle.

Kässäriä on hiottu, muokattu ja kasailtu kuukausia. Rekvisiittaa on kasailtu ja rakenneltu varmaankin puoli vuotta, päähenkilö taisi muotoutua viime syksynä. Mielikuvitusta on käytetty, tai ainakin yritetty. Yhteensä 60 000 minikokoista a4:sta liimattu torneiksi.
Ja ylhäällä näette lopputuloksen.
Se fiilis oli hämmentävä kun tajusi, että aiemmin paperilla mietitty lavaste avautuu oikeasti silmien edessä valtavana yksityiskohtien pläjäyksenä.
"Aikuisen miehen nukkekoti" kommentoi paikallinen toimittaja.

Itse toimin kuvauksissa lähinna ylimääräisenä silmä- ja käsiparina. Välillä kasailin jalustoja, kääntelin valoja, tai varmuuskopioin tiedostoja. Seuraavaksi sudin hieman väriä sinne ja tänne, kuumaliimailin asioita kiinni toisiinsa sekä rakensin puuttuvaa rekvisiittaa. Toisaalta stalkkasin silmä tarkkana kuvauksia (aina silloin kun en keskittynyt naamakirjailemaan), ettei kuvien välillä tapahtunut mitään häröä, ja kaikki tarvittava rekvisiitta oli paikoillaan.

Pääsin myös kokeilemaan animointia. Tunsin oloni valtavan hyödylliseksi liikutellessani puolentoista sentin mittaisia muovailuvahahiiriä pitkin lattiaa. Vielä hyödyllisemmäksi tunsin oloni istuessani tunteja pöydän alla pitämässä kiinni ruuveista, joilla kävelevä vahanukke pysyi pystyssä. Whee \o/

Puolet on vielä kuvaamatta, tarkoitus olisi saada kaikki materiaali kasaan vielä tämän kevään aikana. Valmis tämän projektin pitäisi olla joskus joulun tienoilla.

Palaillaan ehkä asiaan, kun seuraavan kerran jotain tapahtuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti