perjantai 17. elokuuta 2012

Kirjakauppavaje.

"Palvelemme asiakkaitamme Kouvolan ydinkeskustassa "kaupungin olohuoneen" kävelykatu Manskin varrella paikalla, jolla on kirjallisuushistoriallista havinaa. Kouvolalainen kirjailija Unto Seppänen toimi Kouvolan Sanomien päätoimittajana talossa, joka sijaitsi samalla paikalla kuin nyt Suomalainen Kirjakauppa. Tästä kertoo seinään sisäänkäyntimme viereen kiinnitetty Unto Seppäsen muistolaatta. Kouvolassa on ollut kirjakauppatoimintaa vuodesta 1902 alkaen. Suomalaisen Kirjakaupan aikakausi kaupungissa alkoi vuonna 1974, kun se hankki omistukseensa silloisen Kouvolan Kirjakaupan."
-Suomalainen.com

Vaan eipä palvele enää kauan.

Keskustan ainoa kirjakauppa on päättänyt sulkea ovensa, ja siirtää toimintansa muutaman kilometrin päähän keskustasta kohoavaan aivan järjettömän suureen kauppakeskukseen. Tästä ilmoitti muutama kylmänvalkoinen A4 kaupan ikkunassa. "Muistakaahan opiskelijat ostaa kirjanne ajoissa, sillä suljemme juuri koulujen alkaessa, ja avaamme jälleen..."

Ja on sanomattakin selvää, että en tykkää.

Eikä ilmeisesti tykkää moni muukaan, kun paikallisen sanomalehden tekstiviestipalstaa lukee.

Keskusta kokee hiljaista kuolemaa, kun kaupat siirtyvät asiakkaita tavoitellakseen kauppakeskukseen.

Mutta että koko kirjakauppa! Eikö haaraliike olisi riittänyt?

Olen tavallaan kirjakaupan vakiasiakas. Lähes joka kerta kun käyn keskustassa asioimassa, kävelen sisään tuosta liukuovesta ja astun kirjojen maailmaan. Harvoin kävelen sisään mielessäni jokin tietty opus, jonka haluaisin.
Haluan maistella ja makustella sitä tunnelmaa, niitä uutukaisuutta tuoksuvia pehmeitä ja kovia kirjoja.
Tahdon tunnustella niitä, jos vaikka joku tuntuisi siltä, että haluaa paikan kirjahyllystäni.

Ja kohta tuota kirjakauppaa ei enää ole.

Tai onhan se, siellä kauppakeskuksessa.

Minä vain en tykkää kauppakeskuksista. Valtavia halleja, ahistavaa tungosta, väenpaljoutta. Liikaa tavaraa yhdessä paikassa. Eikä se ole enää ohikulkumatkalla koulun ja kodin välillä, vaan aivan sivussa reiteiltäni. Joten jos kirjakauppaan halajaa, on sinne väen väkisin lähdettävä. Eikä kauppakeskuksien kirjakaupoissa ole sitä samaa tunnelmaa, kuin kirjallisuushistoriaa värisevällä kauppakadulla.

Voivat olla kyllä ihan varmoja, että mun kirjakauppakäynnit vähenee tämän takia. Ei enää kirjakauppaa keskustassa. Ei enää satunnaista haahuilua ja vahinkolöytöjä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti