torstai 9. elokuuta 2012

Koti-ikävä.

Välillä on ihan kiva lähteä reissuun tai asua hetki jossain muualla. 
Reilu kaksi kuukautta ollaan asusteltu nyt täällä Kaijjaanin "kauniissa kesäkaupungissa".
(Todellisuudessahan täällä on atm +9,5C ja päivän sadekertymät lähentelevät 60mm. joka päivä tällä viikolla)
Reissailun jälkeen oma koti tuntuu aina hieman vieraalta, mutta sitä kotiinpaluun tunnetta ei kyllä voita oikein mikään. 
Kesä on mennyt yllättävän nopeasti kaikesta tekemättömyydestä huolimatta, mutta haluan jo kotiin.

Kotona kaikki on paremmin. 

Osaan taas arvostaa kunnon kokoista keittiötä, kunnon keittiövälineitä ja mikä parasta, ruokapöytää. 
Makkarissa on vaatekaappitilaa, vaatteet saa henkareihin ja se sänky. Taidan nukkua poikittain kun siihen on mahdollisuus. Onhan tuossa kaheksketsenttisessä sitä omaa fiilistä kun joutuu nukkumaan kylkikyljessä, mutta arvostan todellakin sitä hengitystilaa nukkuessa. 
Ja niinkin yksinkertainen asia kuin sohva. Ah, vaikka se on nahkainen, valtava ja hiostava, on se sentäs istuttava. Ei tarvi kykkiä kovalla puutuolilla kun yrittää katsoa elokuvaa.
Ja kotona sitä elokuvaa ei tarvi tihrustaa tietokoneen näytöltä. 

Paljon maallisia seikkoja, mutta hei, elämäähän ne ovat. 
Rahalla ei saa rakkautta ja onnea, mutta saa sillä parannettua elämänlaatua aika paljon. 
(Hyvä mun on puhua, Kelan tuilla mennään...)
Ja mä ihan tosissani tykkään meijjän kämpästä. Vaikkei se ehkä parhaalla paikalla olekkaan, julkiset kulkuvälineet ovat mahdottomuus, ja nyt vielä kaupunki lopettaa kävelyteiden auraamisen talvella, joten saa nähä pääseekö sieltä pohraamaan kouluun asti. 

Ehkä parasta kuitenkin kotiinpaluussa tällä kertaa on kotitöiden jakaminen. 
(Avokki ehkä tappaa mut kun avaudun tästä mutta...)
Olen kohta kolme kuukautta vastannut about kaikista kotitöistä kun mieheke on töissä. Itse makaan työttömänä kotona, ja poden huonoa omatuntoa jos en tee jotain. Joten hoidan kaikki siivoukset, pyykkäykset, tiskaukset ja valtaosan ruoanlaitosta ettei J:n tarvitse tehdä noita töiden jälkeen tai vapaapäivinä.
Mutta alkaa tää jo vähän rassata, ei oo musta kotivaimoksi, ei todellakaan. 
Ehkä tää tästä normalisoituu kunhan muutetaan takasin koti, minä kahden viikon päästä ja toinen viikon myöhemmin. 
Laitan sen normalisoitumaan. 

Nyt pitäisi pakata kimpsut ja kampsut, kiillottaa taas korkkarit ja silitellä hameen helmat, sillä kohta otetaan kajakin tai kumiveneen (ainoat Kaijjaanissa käyvät kulkuvälineet tässä kaatosateessa ja tulvavesissä) nokka kohti Kouvostoliittoa. Lauantaina tanssitaan taas vaihteeksi häitä! Mutta sitä ennen käydään sään suosiessa ehkä ihastelemassa eläinpalleroisia Korkeasaaressa. Khihi. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti