torstai 27. joulukuuta 2012

Ohi on.

Joulu tuli ja meni flunssaisena, enkä näin antijouluihmisenä voi kuin todeta, että onneksi ei taas vuoteen tarvi tuota kulutuksen riemujuhlaa juhlia. 

Valtaosa joulunajasta vietettiin vanhempieni luona, ja nappasinkin kamerani mukaan ikuistaakseni pari öljyvärityötäni jotka olivat tulleet kehystämöstä, mutta tulipa sillä räpsittyä sitten muutama muukin tunnelmointikuva.


Jouluvaloja, punaisia kodintekstiilejä ja roppakaupalla lunta. 
Sekä ihana kota, jossa isi savusti lohta ihan ite.



Otin varaslähdön kuusen koristeluun, ja pääsin koristelemaan sen aivan yksin eikä tarvinnut kuunnella muiden mielipiteitä. Meillä on aina systerin kanssa ollu pien kina siitä, minkä värisillä koristeilla kuusi pitäisi koristella.
Nytkin sen ensimmäinen kommentti oli, että tuo kuusi näyttää ihan karmealta hopeahkoine koristeineen. 

Ja ensimmäistä kertaa _ikinä_ meillä kaatui kuusi! 
22 vuotta on penskoja pörrännyt kuusen ympärille, ja nyt kun istuttiin kaikki kiltisti pöyrän ääressä, se keikahti nurin.
Mokomakin.


Ja kun lössi perheenjäseniä ja sukulaisia kerääntyy yhteen, mitäpä muutakaan on ohjelmavuorossa, kuin lautapelejä.


Ja hieman lisää lautapelejä!
Uusi suosikkini on ehdottomasti Carcassonne. 
Kokeilin tätä joskus vuosia sitten, ja pidin sitä ihan typeränä pelinä. Mutta nyt kokeiltiin kavereiden kanssa uudestaan, ja käytiin heti hakemassa omakin versio ja pari päivää myöhemmin pari lisäosaakin pelimahdollisuuksien lisäämiseksi.


Mitäpä olisikaan joulu ilman karkkia, ja erityisesti vihreitä kuulia.
Ylläoleva rasia on isin joululahja, n. 30 sekuntia avaamisen jälkeen.


Toiset lappoivat kinkun päälle kotitekoista sinappia, itse suosin hieman vähemmän makeampaa kaupan sinappia suoraan tuubista. 
Mutta on tuo paljon kauniimman näköinen.


Meidän joulunviettoperinteisiin on aina kuulunut vanhempien töiden takia saunominen vasta illalla, toisin kuin monet tuntuvat käyvän päiväsaunassa.
Saunan jälkeen ollaan perinteisesti kokoonnuttu jouluaterialle saman pöydän ääreen toisten isovanhempieni kanssa, syöty aivan liikaa, avattu lahjat ja juotu vielä kahvia päälle.


Ja koska jo kaksikymmentä vuotta sitten jouluni pilannut siskoni viettää syntymäpäiviään jouluna, nyt pyöreiden vuosien takia kerääntyi meille aikamoinen määrä ihmisiä sekä syömään että kahvittelemaan joulupäivänä. Kinkkua ja kakkua katosi moneen napaan kilokaupalla.
"Mihin sä nyt tommosia kuvia tarvit? Enhän mä näy kuvassa!"

Eikä seistämän kilon kinkusta (pieni kinkku meidän mittapuulla... mutta kun kaupasta ei enää saa isompaa eikä olla viitsitty enää kasvattaa kinkkua itsekään) tapanin aamuna ollut kuin pienen nyrkinkokoinen pala jäljellä.

Ja me oltiin avokin kanssa oltu äärimmäisen kilttejä viime vuosi, sillä saatiin eniten lahjoja pukilta, hah. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti