sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Oh Mother, the Handsome Man Tortures Me


Perjantaina otettiin auton nokka kohti Kuhmoa ja kamarimusiikkifestivaaleja. 
Vuorossa oli yhdysvaltalainen jousikvartetti Kronos Quartet.

Tiedossa siis astetta progempaa viulunsoittoa ja kummallisia soitinvalintoja.

En muista koskaan käyneeni 'oikeassa' konsertissa, ja kokemuksena tämä olikin varsin mielenkiintoinen, joskaan ei varmasti se perinteisin malli.
Hieman stressasin että mitä tollaseen pitäis laittaa päälle, mutta olin kyllä kuullut aiemmin kamarimusiikin vapaasta meiningistä vaatetuksen suhteen. Ja olihan siellä tosiaan laidasta laitaa porukkaa, osa mekoissa ja korkeissa koroissa, osa shortseissa ja sandaaleissa. 

Ensimmäinen puoliaika oli tosiaan varsin kokeellista ja jännää. 
Ei todellakaan mitään kotona kuunneltavaa musiikkia, enkä voi juurikaan väittää sinänsä pitäneeni kuulemastani, mutta oli se mielenkiintoinen kokemus!
Ensimämisellä puoliajalla kuultiin  Aheym, Death to Kosmiche, Raga Mishra Bhairavi, Tashweesh sekä WTC 9/11, joista en välttämättä voi suositella mitään kuunneltavaksi. Paitsi kokeilumielessä.
Viimeisen kappaleen kohdalla rupesi jo keskittyminen herpaantumaan, kun pää ei meinannut enää pysyä mukana.

Väliajalla toivottiin hartaasti että tapahtuisi totaalinen tyylinmuutos, ja niinhän siinä kävi. Sim Sholom, Oh Mother, the Handsome Man Tortures Me, A Thousand Thoughts, Valikoima teoksesta the Dead Man (jonka aikana yhtyeen jäsenet mm. vain huitoivat jouhillaan ilmaa, kuin hyttysiä) sekä …hold me, neighbor, in this storm... 
Aivan erilainen tyyli, todella nautittavaa kuunneltavaa. 
Ja ilmeisemmin muu yleisö oli kanssani, sillä kvartetti taputettiin takaisin.
Neljästi.

Encoreina kuultiin mm. Jimmy Hendrixin Purple Haze (joka soi myös silloin kuin KQ vieraili Kuhmossa viimeksi vuonna 1984) sekä kaksi hienoa kappaletta joiden nimiä en saanut napauttua. 
Mutta paras kaikista, koko konsertin helmi oli ehdottomasti The Fountain -elokuvasta tuttu Death is the road to awe. 
Aiheutti suunnattomasti kylmiä väreitä.


perjantai 27. heinäkuuta 2012

Työttömän arki.

Avomieheke tuli illalla töistä kotiin.
Kuuliaisena vaimokkeena tietysti kysyin, että mitäs sitä töihin, oliko kivoja keikkoja.
"Käytiin siellä ja täällä ja tuolla ja otin kuvat siitä ja siitä ja sit sain semmosen kuvan pesismatsista" 
"...Mikset sä koskaan kysy että miten mun päivä meni?"
"No miten sun päivä meni?"
"... Nooooo....
Ensin luin lehteä riippukeinussa.
Sit luin lehteä sohvalla.
Sit luin kirjaa aurinkotuolissa.
Sit luin kirjaa nurtsilla.
Sit luin kirjaa riippukeinussa...
Ja pelasin mä pari tuntia pleikkaria!"
"...Nii. Just ton takia." 

Näin meillä, mites teillä.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Opinnäytetyö.

En ole voinut esitellä aiemmin amiksen opinnäytetyötä oletettavasti ymmärrettävistä syistä.
Morsian tosiaan esitti toiveen, että pukua ei näkisi kukaan ennen häitä.
Sulhanenkin näki puvun kokonaisuudessaan ensimmäisen kerran alttarilla.
Tästä syystä en voinut viedä kyseistä pukua edes kirjastoon opinnäytetyönäyttelyyn.
Häissä kuulinkin yhden morsion tädin käyneen katsomassa kys. näyttelyn, joten syytä huoleen tosiaan oli.

Mutta nyt kun häät ovat ohi ja morsiuspari onnellisesti naimisissa, voin esitellä ylpeänä opinnäytetyöni myös kuvallisesti! 
En tiedä kuinka tarkkaa kuvausta kukaan haluaa, joten annetaan kuvien puhua puolestaan. 


Yllä oleva kuva on yksi niistä kolmesta jota päätyivät opinnäytetyön luovaan kansioon. Kuva on aikataulullisista syistä viimeisestä sovituksesta, ei valmiskuva. Esimerkiksi helma on lyhentämättä ja korsetin pitsit vain nuppineuloin kiinni.

Korsetti on rigilenellä luutettu, takana tuppilonyöritys(asdfghjkk****###**#*) pitsit tyllille brodeerattu. Blingblingit silitysliimalla, pitsit ja helmet käsin ommeltu.
Alushameessa on neljä vannetta, ympärysmitta parhaimmillaan hieman yli 3m!
Tylliä viisi kerrosta, yhteismitta 28m. 
Istuminenkin sujui yllättävän hyvin.


Morsian myös itse alan ammatti-ihmisenä lisäsi kerroksia alushameeseen, ettei helman vannekujat näkyisi läpi, sekä koristeita korsettiin. Ja pukeutumisteknillisten syiden takia päätyi lopulta ompelemaan helman kiinni korsettiin. Kuten sanoin, alkuperäinen ajatus oli hyvä muttei täysin toimiva. Lopullinen ulkomuoto oli hieman erilainen kuin mitä alunperin, mutta ei se menoa haitannut! Vähän kyllä helma näemmä jäi pidemmäksi takaa, mutta ehkä se panikoivalle morsiolle annetaan tässä tapauksessa anteeksi.  (;


Sulhanenkin oli pukeutunut varsin komeasti. Hyvin istuva, morsiamen pukuun sävysävyyn valittu saketti liiveineen päivineen oli oikein nappivalinta viimeistelemään häätyylin.
Eikä tietenkään unohdeta morsion lempikukkeja, gerberoita. 

Eikö olekkin nätti pariskunta?

Rimpsessahäät.

Nyt on rimpsessan prinsessahäät tanssittu. 

Tai ei me oikeasti tanssittu, hääpari kyllä valssasi valssinsa Kaunottaren ja hirviön tahtiin.
Sää suosi, morsian oli kaunis tylliunelmassaan, sulhanen komea saketissaan. 
Kukkapuskatkin oli valittu sävysävyyn. 
Hieman oli puku kokenut muutosta sen jälkeen, kun luovutin sen morsiolle keväällä.
Tosin ihan ymmärrettävistä syistä; alkuperäinen suunnitelma oli hyvä muttei lopulta järin toimiva. 
Kokonaisvaltaisempia kuvia saatte ehkä jos ketään kiinnostaa, kunhan saan  morsion langanpäähän naimalomaltaan ja varmistettua saanko julkaista kuveja naamalla vai ilman.


Ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon. 
Paikka oli kaunis vaikka julkisivuista tulikin tulevan kouluni kampusalue mieleen. 
Kakunkoristeen virkaa toimitti Kaunotar ja Hirviö.
Kakku oli jättihyvää.



Morsian ryöstettiin ja pariskunta oli varsin erimielinen kenkävisailussa.
Sukkanauha ja kimppukin heitettiin.
Ja niinhän siinä kävi kaikesta maastoutumisyrityksistä huolimatta. 
Morsion kimppu napsahti suoraan katon kautta syliini.
Oma spontaani reaktio oli jotakuinkin "Anteeksi J!"
J:n ajatus "Voi S minkä menit tekemään, nytkö saa hypätä ikkunasta ja juosta karkuun"


Kauniit olivat häät ja pari.
Nyt on morsiuspari toivottavasti onnellisesti ja iankaikkisesti naimisissa.
Ja yhden sijaan sulhasen sukunimisiä on Suomessa tästä lähin kaksi.
Kolmannen syntymistä veikkailtiin jo kiivaasti iltasella morsmaikun perheen kanssa. 
Kuvaa ette omasta asustani saa, koska näytän torspolta joka kuvassa. 



Mutta vielä kerran onnea hääparille, oli mieletöntä olla näinkin aktiivisesti mukana hääjärjestelyissänne toteuttamassa unelmaanne.
Ja pahoittelut kimpunheittoporukan eturivissä kyynerpäätaktiikkaa harjoittaneille kaasoille.
Saatte varmaankin odotella omaa avioitumistanne pitkään, jos mun pitää olla se ensimmäinen.
Siihen saattaa mennä vielä aikaa.


torstai 19. heinäkuuta 2012

Seitsämän vuoden taival.

"Olipa kerran pieni, 15-vuotias rikkinäinen tyttö jolla ei ollut kavereita, ja jonka elämä koostui pelkästään tietokoneella istumisesta.

Yhtenä päivänä tyttö lisäsi meseensä toisen tytön eräältä fanfictionfoorumilta tarkoituksenaan kysyä saisiko toimia tämän betalukijana.

Tyttö tietokonenäytön toisella puolella vaikutti mukavalta, pirteän pinkki fontti kuvasti loistavasti tytön olemusta.
Yksinäinen tyttö sai betattavakseen tekstin jos toisenkin, ja tuli samalla vuodattaneeksi kaikki mieltään painaneet asiat ja huolet pienelle kirjoittajatytölle.

Ja tytöstä tuli jotain sellaista, mitä rikkinäisellä tytöllä ei ollut ollut aikoihin.
Tytöstä tuli ystävä"

-30 heinäkuuta 2009

Joskus muinoin blogihistoriassani kirjoitin ylläolevan tekstinpätkän osana anteeksipyyntöä tuolle ystävälleni. 
Jokaisessa suhteessa, oli kyseessä parisuhde tai kaverisuhde, on varmasti joskus ne ylä- ja alamäkensä. 
Me onneksi selätimme nuo ongelmat, ja olemme jatkaneet ystävinä.

Ja tuosta päivästä jona lisäsin tytön meseeni, on kulunut täsmälleen 7 vuotta.

Olemme kasvaneet ja kokeneet yhdessä vaikka mitä. Olemme haaveilleet tulevaisuudesta ja pohtineet menneitä. Puhuneet pahaa ja hyvää ihmisistä ja toisistamme. Vaikka olemme edelleenkin kuin yö ja päivä, tulemme silti loistavasti toimeen keskenämme. Jaamme ilot ja surut, niin pienet kuin suuretkin. 

Jo vuosia sitten ystäväni kysyi tekisinkö hänelle hääpuvun, kun sen aika koittaa. Nyt se puku on tehty, häämarssi valittu ja kaikki muutkin valmistelut taitavat olla loppusuoralla. Viimeiset pari viikkoa olen yrittänyt rauhoitella ja tukea hermoromahduksen partaalla olevaa morsiota, samalla fiilistellyt telkkarin karmeita hääohjelmia valmistautuen henkisesti vollottamaan koko tuon päivän. 

Mekko on silitetty ja kengät kiillotettu. Herätyskello on asetettava soimaan ennen seitsämää ja kynnet vielä lakattava. Koetan muistaa raahata kameran mukaan, kun vihdoin ja viimein saan julkaista kuvan opinnäytetyöstäni ja ehkä jopa omasta valmistujaismekostani. 

Rimpsessaiseni saa lauantaina prinssinsä! <3 

//Ainoa mieltä synkentävä tekijä tänäaamuna oli naamakirjan etusivulla iskeytynyt kuva hautakivestä ja syntymäpäiväonnitteluista. Pikkuveljeni ystävä olisi täyttänyt eilen 17 vuotta. 

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Oulu road trip.

Huhhei, olihan viikonloppu.

Joitakin viikkoja takaperin oli tuon avokin kanssa puhetta, että josko tehtäisiin pikavisiitti Ouluun katsastamaan paikallisen sanomalehden kesätoimittajia, josko niillä olis yhtään parempi meno kuin täällä Kaijjaanissa. (Anteeksi Kaijjaanin kesätoimittajat, ootte nössöjä^^)

Ideasta innostuneena tietysti kirjottelin samantien eräälle foorumille, että olisko kiinnostusta tavata. Fooruminikkejä, jotka tunnistaa ainakin 7 vuoden takaa. Perheenäitejä, jotka salaa kirjoittavat slashia netissä nimimerkkien turvin. Paljon kahvia ja pullaa, keskustelua kirjallisuudesta ja fikkailusta, mahtavia persoonia.

Seuraavaksi otettiin nokka kohti Oulun yöelämää, myöhästyttiin melkein bussista ja mietittiin ketä saadaan messiin. Vähäsanainen kutsu Oulun villiin yöelämään tekstiviestitse, ja seura oli taattu. Lisää nauruhermoja kutkuttavia keskusteluja ja vanhojen muisteluja. Sekä osoitus maailman pienuudesta, samalla kirjoitusfoorumilla aikoinaan pyörinyt toimittaja.

Illan antikliimaksi tosin oli eräs numeroin nimetty baari. Inhoan paikkoja, jossa on liikaa tungeksivia ihmisiä, aivan liian kovalla soivaa huonoa musiikkia sekä savukone joka saa silmät vuotamaan ja hengityksen tukkeutumaan. Pilkun jälkeinen pitsa oli mitä mainioin, ja taksijonostakin selvittiin kunnialla.

Aamulla valtava väsymys ja myöhäinen aamukahvi viideltä iltapäivällä eräällä kirjaimin nimetyllä huoltoasemalla. Selvisin Oulusta hengissä. Kiitos Foxie seurasta!

//Ai niin, ja lupasin postata useammin. Mutta olenhan jo tehnyt parannuksen, postannut kesän aikana useammin kuin kahden viime vuoden aikaan yhteensä! 


maanantai 2. heinäkuuta 2012

Tulevaisuus.

Tämä tyttö jatkaakin opiskelua syksyllä! 

Vaikka vielä talvella olin varma, että opiskelut saavat riittää.
Vaikka ensimmäisen pääsykoepäivän jälkeen olin varma, että abstrakti vesivärityö vei mahdollisuuteni jatkoon. 
Ja vaikka toisena päivänä tekikin mieli vajota lattianrakoon muiden piirrustustaitoa kadehtiessa.
Ja vaikka kolmantena pääsykoepäivänä meinasinkin ryysiskammoni takia jäädä vaille materiaaleja. 

Elokuussa alkaa ammattikorkea.
Linja jota harkitsin jo kolme vuotta sitten, mutta jätin hakematta.
Halusin vankan ompelukokemuksen pohjalle, en kadu.

Kenties neljän vuoden päästä olen muotoilja.
Esiintymisasusuunnittelija. 
Työtön.