torstai 25. lokakuuta 2012

Aamukuuden kaavakaaos.

Avokki starttasi auton ennen seitsämää kohti kuvauskeikkaa jossain huitin kuusessa, joten luonnollisesti myös itse heräsin hieman kuuden jälkeen. 
Ei hyvä lomapäivä ollenkaan.

No, jahka olin ensin lukenut 300 sivua ihan muuta kuin mitä olisi pitänyt lukea, iskin näppini viimeinkin heinäkuussa hommattuun kankaaseen. Nyt kun koulussa on piirretty hameenkaava omilla mitoilla uusiksi, (vanha kaava on jäänyt vähän pieneksi, köh köh) oli helppo lähteä kuosittelemaan mielessä kummitellutta mallia. Tai siis sitä samaa, joita kaapistani löytyy kolme ennestään. Nyt vain useammalla saumalla...


Näin 'ammattilainen' hoitaa kaavoituksen ja kuosittelun kotona... Olispas iso pöytä jossa leikellä kaavoja ja silpoa kangasta... Olishan sitä koululle voinut mennä, siellä varmaan näin syyslomalla olis tilaa. Mutkun oon laiska, kotona voi sentäs rötväillä yökkärissä samalla kun askartelee.
Ja oon tullu vanhaks tai jotain, kun ei enää tuntitolkulla kykene istumaan lattialla. :(
Niin, ja kyllä olis opettaja ylpeä, kun näkis kuinka silppusin kankaan... 
Keskeltä kangasta vaan! 


Oikeastihan kyseessä on kai sisustustekstiiliksi tarkoitettu kangas, mutten voi vastustaa ajatusta tosta kankaasta tehdystä hameesta.
Mitään noin vaaleeta mulla ei kyllä oo varmaan ollu päällä sitte omien rippijuhlieni päällä, mut ehkä tätä tulee käytettyä. Rrrrrrakastan tuota printtiä!  (Joojoo, joka k00tti rakastaa häkkilintuja ja kukkeja)

Katsotaan koska tuon jaksaisi ommella loppuun. 

Ainiin, ja koska syyslomaa on vielä monta päivää jäljellä, saa käyä ehottelemassa postausaiheita tai esittämässä kysymyksiä tai mitä mieleenne nyt tuleekaan.
 Auttakaa aivotonta alamäessä. 

tiistai 23. lokakuuta 2012

Syyslomatylsyyskysely.

Syysloma matelee eteenpäin, päivät täyttyvät möllöttelystä, leffoista ja pleikkarista, täsmäshoppailusta.
Mitään ei varsinaisesti tapahdu, eikä elämä näytä järin mielenkiintoiselta.

Siksi siis kysyn teiltä olisiko teillä jotakin kysyttävää, jotakin mitä olette superjännitävästä elämästäni halunneet aina tietää, jotakin postausaihetta/toivetta jonka haluaisitte mun toteuttavan, tai ihan mitä vain? 

Pupu tuijottaa teitä syyllistävästi. 

Kuvan amigurumi virkattu jollain Suuri käsityö -lehden ohjetta soveltamalla. Kaveri odottaa osissa neulontavirkkauslootassa.

//uujea, tämä oli 50 viesti blogisiivouksen jälkeen \o/ 
Oon ollu superahkera, olkaa ylpeitä musta. 

lauantai 20. lokakuuta 2012

Hakusanahulluttelua.

Te kaikki bloggerin puolella blogia pitävät ihmiset varmaan tiedättekin, että bloggeri itsessään tallentaa noita liikenteen lähteitä ja hakusanoja, joilla ihmiset ovat päätyneet blogeihin. 
Jotkut ovat hyvinkin ymmärrettävissä, jokusen kohdalla on kyllä naureskeltua itsekseni, että mitä ihmettä, mihin postaukseen nämä oikein johtavat. 
Ajattelin kirjoitella muutaman ylös ajatuksineni, hoh. 
Aloitetaan helpoimmista.


eremitaasi
Varsin kaunis museo Pietarissa, olen käynyt kahdesti. Tein pienen postauksen keväällä opintoreissusta Pietariin. Kyseisen postauksen jälkeen kävijät Venäjän puolelta ovat lisääntyneet. Että terveisiä vaan sinne rajan taa, en ole terroristiuhka, ihan vaivainen turisti vaan.


opiskelijan haalarimerkit
Opiskelijoiden haalarimerkkejä oli joku googletellut yhdessä vaiheessa aika aktiivisesti eri hakusanoilla ja päätynyt tänne. Kyllä, olen amk-opiskelija. Ei, en omista enkä aio ostaa niitä haalareita. Ne ovat rumat. Ja lisäksi varastettu idea. Viihdyn kiitos vaan omissa vaatteissani, mutta kyllä mä silti saan niitä merkkejä kerätä!


typerät fuksiaiset
Ja jollakulla on selkeästi ollut myös jotain fuksiaisia vastaan. Omani olivat oikein hauskat, mitä nyt julkisia strippausrasteja oli hieman liikaa. Mutta  voitettiimpa komea pokaali! Oli siis kaiken strippauksen arvoista...

neverland oulu
oulun yöelämä
Ei, tämä blogi eikä sen pitäjä oleile Oulussa. Kävin kyllä pariinkin otteeseen kesällä pyörähtämässä, oikein jännä kaupunki kiitos vaan vieraanvaraisuudesta. Ja terveisiä Foxielle. 


kuka tarvii kangastilkkuja
Näin vaatetusalan opiskelijana, minä. On niitä kyllä paljon omastakin takaa, mutta tilkkuja ei kai koskaan voi olla liikaa. Paitsi kaappitilan puolesta. Mutta jos on tarve päästä omista tilkuista eroon, kannattaa varmaan kysellä lähialueiden askartelukerhoilta tai kouluilta, jos tarvetta olisi. 


parisuhdevinkkejä
Joskus yhteenmuuton aikoina kaivelin "Anteron parisuhdevinkkejä" ja jaoin ne blogissa. Ei löydy enää tekstien tuhoamisen jälkeen täältä, mutta olivat oikein hauskoja ja uhkailen vieläkin avokkia kynttiläkipoilla telkkarin päällä.
Muunlaisia parisuhdevinkkejä täältä on turha hakea. En henkilökohtaisesti koe järin fiksuksi lähteä neuvomaan toisia, kuinka suhteensa pitäisi hoitaa. 
Kattokaa salkkareita tai kaunareita, kaikki selviää sieltä. 
Hups, tuo taisi olla vinkki.


bb fucking
Täysin samaa mieltä. Karmeeta sosiaalipornoa. 


mustalaishuora
Mitäs vikaa on muissa huorissa, miksi haluat juuri mustalaishuoran? Olen tätä jokusen kerran käyttänyt itsestäni penkkaripukuni takia, mutta täältä noin yleensä on turha tulla etsimään maksullisia palveluja huorauksen parissa. (:

kamera sihteerin pöydän alla
Sinä irstas, joka tätä mietit. Häpeäisit. 



maailman isoin morsian
No ei löydy täältä. Iso saatan joidenkin mielestä olla, mutta morsian en. Joten väärä osoite taas kerran.
Muutama muu morsian täältä kyllä löytyy, muttei yhtäkään kovin isokokoista.

sotilas vaipoissa
Ja miksi joku googlettaa tätä, kysynpä vaan... Jouduin kyllä miettimään pitkään, että miksi tämä johtaa tänne. Ja kyllä, olen kirjoittanut tästäkin asiasta blogissani vuosia sitten erään uutisaiheen takia. Ei mitään irstasta nähtävää tälläkään saralla...


Google sun muut hakupalvelimet on kyllä jänniä. 
Välillä on ihan hauska tsekkailla, että millä hakusanoilla sitä löytää mitäkin, ja mihin sitä löytää itseään googlaamalla. Yllättävän moni ihminen on googlettanut muakin nimimerkillä (itseni lisäksi). Joskus tulokset saattavat jopa traumatisoida.
On se intternetti ihmeellinen.  

torstai 18. lokakuuta 2012

Katastrofin aineksia.

No eihän se nyt taas mennyt ihan niinkuin piti...
Koin tänään koulussa pienoisia epätoivon hetkiä edellisessä postauksessa esiin tulleen kankaan kanssa. 
Mutta kerrottakoon välivaiheet ensin.


Kuivumisen jälkeen kangas käärittiin suojakankaan kanssa löysälle rullalle, ja työnnettiin pariksikymmeneksi minuutiksi semmoseen kummalliseen höyryputkeen. Kostea höyry saa värin liukenemaan uudelleen, ja tarttumaan kiinni kankaaseen. 


Höyrytyksen jälkeen kangas pitää vielä huuhtoa, jotta irtoväri lähtisi. Huuhdoin kankaan ensin viidesti kylmässä vedessä, ja työnsin sen jälkeen pesukoneeseen huuhteluohjelmalle. 
Ja ai että minkä näköisenä se tulikaan sieltä ulos!


Ensinnäkin koko kangas oli kauttaaltaan vaaleanpunainen. Ei kiva. 
Lisäksi vaaleissa kohdissa oli epämääräisiä mustia läiskiä siellä sun täällä, ja paikoitellen kangas näytti hieman harmahtavalta vaaleanpunaisen sävyn lisäksi.
Eli ei siis todellakaan miellyttävä lopputulos.


Olin jo aivan varma, että tää oli sitte tässä, ei tälle enää mitään voi. 
Mutta kylläpä vaan voi.


Nappasin koulusta mukaan tsiljoonan litran kattilan ja hain kaupasta nestemäistä mäntysuopaa. (Kuva sisältää tuotesijoittelua.) Sitten vaan kuumaa vettä kehiin ja soppa porisemaan.


Kun vesi oli kiehuvaa, työnsin kankaan sinne noin viideksi minuutiksi ja hämmentelin jatkuvasti, jotta vääriin kohtiin tarttunut irtoväri lähtisi irti kankaasta ja imeytyisi saippuaan kankana sijaan. 
Huuhtelin kankaan vielä perään suihkun alla, ja työnsin vartiksi pesukoneeseen kevyelle huuhteluohjelmalle.

Ja ainakin tällä hetkellä näyttäisi ihan lupaavalta! 
Tahrat lähtivät irti ja pohjavärikin muistuttaa valkoista. Lisäksi episodissa liukuvärjätty punainen väri vain parani, ja rumat reunukset lähtivät pois.
Kaikkea sitä jännää oppiikin.

perjantai 12. lokakuuta 2012

Kirsikankukkia kankaalla.

Kankaiden liemivärjäyksestä olikin jo puhetta muutama teksti takaperin. 
Nyt ollaan päästy liemenkeittelyistä kankaan maalaukseen, ja harjoituksistakin etiäppäin.  
Projektina maalata kaksimetrinen kangas reaktiiviväreillä.  

Luokan yhteiseksi teemaksi valittiin luonto. Luonnoksia piti työstää pahimmassa tapauksessa kymmeniä, ennen kuin jostakin lähdettiin työstämään sitä lopullista mallia. Alkureaktiot oli että mitä hittoa, en mä osaa. Katselin vain kateellisena muiden siistejä ideoita ja vanhojen opiskelijoiden töitä, ja koin kamalaa alemmuuskompleksia. 

Omaa inspiraatiotani hain Japanista ja kirsikankukista; rakastuin muutamiin väreihin joita halusin ehdottomasti käyttää työssäni, ja niistä lähdin kehittelemään ideaa eteenpäin. Kehittelyn ja mietiskelyn tuloksena kuitenkin päädyin jättämään alun perin suunnittelemani turkoosin värin pois, ja käyttämään ihan tylysti mustaa ja pinkinpunaista, jotta saan kankaan tulevaisuudessa hyötykäyttöön. 
Ja tällä hetkellä olen ihan totaalisen fiiliksissä tuosta kuviosta!

Torstaina leikkasin kankaan, levitin tuplamuovitukset pöydälle ja luonnostelin hennosti lyijykynällä ääriviivat kankaalle. En huomannut ikävä kyllä ottaa kameraa mukaan tuona päivänä, mutta iltapäivän aikaansaannos on nähtävillä alempana. Kamalan vaikea toteuttaa kun tekniikka ei ollut tuttu. Jaa mitä harjotuksia piti ensin tehdä... Suoraan kankaalle vaan! :D



Eilen levittelin siis sitä pinkinpunaista vedellä löträämällä, että sain aikaiseksi toiseen reunaan tuon kivan liukuvärjäyksen. Paikoitellen värjäys onnistui hyvin, joissain kohdin taas väriliemi levisi aivan järjettömästi ja täysin hallitsemattomasti, vaikka kuinka vähän yritti väriä laittaa. Väri on ainakin vielä sellainen kuin halusinkin, kuviot vaan ovat levähtäneet ihan miten sattuu, mikä vaikeutti tämänpäiväistä hommaa jonkin verran.


Tämän päivän välineet olivat musta väriliemi (johon edellispäivästä viisastuneena on sekoitettu varsin paljon leviämistä estävää karmeanhajuista alginaattipaksunnosta) sekä pienehkö että leveämpi pensseli.  


Vesiväriluonnos paperille koko kankaan "pituudelta". Tältä sen tulisi näyttää lopulta. 
Alkuperäinen luonnos ja idea tosiaan oli hyvin pastellihenkinen, pinkkiturkoosi kirsikankukkataivaskuva melko abstraktisti toteutettuna. Ja näin se vaan muokkaamalla ja työstämällä muuttuu toimivaksi kankaaksi. 


Mustaan pensseliin oli kyllä vaikea tarttua, pelkäsin jatkuvasti tekeväni jotain peruuttamatonta jolla pilaisin kankaan. Mutta kun sitä sitten reippaasti lähti sutimahan, oli ensimmäinen kulma oikein miellyttävä ja kannustava!



Mustan käsittelin päivän aikana kahteen kertaan, jotta väristä tulisi tummempi ja syvempi. Vaikka paksunnosainetta oli värissä mukana melko reippaasti, tuntui musta silti leviävän vielä melko holtittomasti pitkin kangasta, ja meinasi jo epätoivo iskeä kun väri vain leviää ja leviää. No, jossain vaiheessa oli vain annettava periksi ja todettava, että se tavallaan kuuluu tähän tekniikkaan eikä käsin maalauksella päästä painomaisiin skarppeihin reunoihin.

Ensi viikolla pitäisi koko komeus höyryttää, ilmeisesti keitellä saippualiemessä, huuhdella ja silittää. 
Kuulostaa hieman pelottavalta, ja aivan loistavilta mahdollisuuksilta tuhota koko kangas. 

Mutta jos nuo viimeistelyvaiheet onnistuvat, pääsen toteuttamaan tästä kankaasta jotain konkreettista.
Sitä odotellessa!

lauantai 6. lokakuuta 2012

Tehtävänymmärrysongelmia.

Kiivas opiskelutahti jatkuu! 
Oikeastaan olen ikävöinytkin hieman tämmöstä oikeeta opiskelua lukion jälkeen. Amiksessa kun noita kotitehtäviä ei oikein ollut eikä tekemistäkään ihan joka hetkelle kaikesta ylimääräisestä tekemisestä huolimatta. 

Eilen perjantaina maalasin esitystekniikan tehtäviä ja järjestelin materiaalinmuokkauksen tilkkuja kansioon. 
Tänään lauantaina olen kirjoittanut raportin lehtiartikkelista, valmistanut hameen proton, tehnyt lisää materiaalinmuokkaukseen tilkkuja, käsitellyt tiistaiset kuvat väritunneille ja kasannut  vaadittavan powerpointin aiheesta ja lukenut parikymmentä sivua kankaanpainannasta.
 Josko tältä viikonlopulta riittäisi?

Tiistaisen 'opintomatkan' kuvia käsitellessä muotoutui ajatus postauksesta ja tässä tätä nyt sitte ois. 
Värikurssilla ollaan enimmäkseen käsitelty valoja ja varjoja ja jotakin niihin liittyvää, ja senpä takia matkattiin Kotkaan merikeskus Vellamoon katselemaan kameran linssin läpi mitä sieltä löytyy. 

Tehtävänanto siis oli kuvata erilaisia valoja ja varjoja. Tai jotain semmosta. 
Samalla tuli kuvailtua kaikkea muutakin. 


Niinkun esimerkiksi kuvaavia opiskelijoita.


Ja kuvaavia opiskelijoita.


Ja taas kuvaavia opiskelijoita.
Ymmärsin kenties tehtävänannon väärin?

Mitä miä sit oikeesti kuvasin...


Porraskäytäviä.



Lentskareita.


Purjeita ja laivoja.


Ja lähikuvia miniatyyrilaivoista. 

Ja näin opiskellaan värejä. 
Savvy?


tiistai 2. lokakuuta 2012

Kylmää vettä ja kuohuvaa.

Perjantaina juhlittiin keskustassa yhden kaverin tupareita. Kun niistä pirskeistä oltiin toivuttu edes osittain, kurvattiin porukoiden mökille grillituvan avajaisiin. 

Mökki itsessään on aina ollut ihan tuhottoman pieni, vain yksiön kokoinen saunoineen, pukuhuoneineen ja itse tupineen. Koskaan siellä ei ole makkaranpaiston lisäksi kahvia enempää voinut oikein keitellä, eikä sisälle oikein mahdu hengailemaan viittä ihmistä enempää. 
Mökin laajennuksestakin on ollut puhetta, mutta se sijaitsee nykysäännöksille liian lähellä rantaa, että sille mitään saisi tehdä. 


Jonkinnäköisestä lisärakennuksesta on ollut puhetta muistini mukaan ainakin 15 vuotta, ellei pidempään. 
Ja nyt äiti ja isi oli ottanut urakakseen rakentaa muutamankymmenen metrin päähän mökistä näköalaterassin ja pienen keittiömökkerön. 


Avajaisia vietettiin muutamien sukulaisystävien kesken. Sattuipa meille todella kaunis iltakin. Todella tyyni ja lämmin sää, mitä nyt illalla ripsoi muutaman pisaran vettä, mutta ei se menoa haitannut. Siirryttiin vain sulavasti terassilta sisätiloihin. 
Seuraavana päivänä satoi vettä koko päivän. 


Terassi mökkeröineen rakennettiin tarkoituksella kallion laelle hieman mökkiä ylemmäs. Kattokaa nyt noita maisemia. Oma lahti, ei naapurimökkejä juurikaan näkyvissä. Peilityyni ja kirkas vesi. Noissa maisemissa ja vesissä sitä on tullut seikkailtua ja polskuteltua aika monen monituista kertaa. 


Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Äiti oli aamulla lämmittänyt leipäuunin ensimmäisen kerran tänä syksynä, ja tehnyt tuoretta rieskaa. Ai että se oli hyvää. Omnomnom. 
Lisäksi tarjoiltiin lämmin ruoka, possua, perunalaatikkoa ja uunikasviksia. Jälkiruoaksi taisi olla vielä Baileys -juustokakkua. Äitillä on aina hyvä käydä syömässä, seuraavana viikkona ei tarvi syödä kuin kasvissosekeittoa... 


Ilta sekä vieraat hämärtyivät hyvää vauhtia, joten tietysti joka paikkaan ripoteltiin tuhottomasti kynttilöitä tunnelmaa luomaan.  Toi kynttilä on ehkä yksi kaunein näkemistäni kynttilöistä. Se on näitä tuhottoman kalliita PartyLiten jotain hohtokynttilöitä. Valo siis näkyy aivan eri tavalla kynttilän läpi verrattuna normaaliin valkoiseen kynttilään. Tai jotain. 
Ja tämä ei sisällä mainosta. 


Polku mökkien välillä oli valaistu, sillä vaikkei pahoja juurikkoja satukkaan matkalle mökiltä toiselle tai huussille, on silti nilkkojen katkomisvaara olemassa liukkailla kallioilla ja mutkikkailla.
Taustalla näkyy itse mökkirakennus.

Semmoset mökkipirskeet. Pakko sanoa, että vesi oli aivan saamarin kylmää. Uskaltauduin pulahtamaan jopa kahdesti, hyi kamala. Avantokin on mukavampi. 

Mutta nyt on mökillä tilaa huomattavasti enemmän. 
Vähän jo katseella mittailin, että pari patjaa mahtuisi kevyesti grillituvan lattialle...
Josko sitä ensi kesänä lähtisi ihan omalle mökille mökkeilemään.