perjantai 30. marraskuuta 2012

Katsaus tulevaisuuteen.

"Löysin tänään blogisi ja kiinostuin ihanasta kirjoitutyylistä ja kivoista kuvista :D Minusta on mukavaa, että kerrot opiskelustasi avoimesti täällä internetissä :) Mitä aijot tulevaisuudessa tehdä työksesi? Ompeletko? Työskenteletkö vaatekaupassa, muodin parissa? Olisi mielenkiintoinen kuulla lisää tulevaisuutesi työpaikka haaveista! :)"


Sain edelliseen postaukseen kyseisen kommentin, ja lupasin pohtia asiaa hieman tarkemmin kuin pelkästään vastauskommentissa.  Yritin kaivella vanhoista, jo poistetuista blogipostauksista muutaman vuoden takaista näkemystäni tulevaisuudesta, mutten tähän hätään löytänyt hakemaani tekstiä.  


Mutta suoraan kysymykseen suora vastaus: en tiedä.

Opiskeluistani kerron varsin avoimesti, koska elämässäni ei juurikaan tapahdu tällä hetkellä mitään muuta, ja oon niin fiiliksissäni tästä koulusta ja lähes kaikesta mitä opiskellaan, että haluan kirjoittaa sitä ylös blogin muotoon. Lisäksi kuvittelen aiheen kiinnostavan joitakin muitakin, ja mahdollisesti muut alasta kiinnostuneet voisivat löytää tiensä kouluun ja saada hieman vinkkejä opiskelusta tätä kautta. 
Tai ainakin uskottelen itselleni näin.


Se, mitä tulen tulevaisuudessa tekemään työkseni, on täysin auki. 
Ja oikeestaan mua vähän ahistaakin ajatus, että mun pitäisi tietää jo nyt, tai siis olisi pitänyt jo viimeiset 6 vuotta ainakin tietää, mitä tulen tekemään tulevaisuudessa. 
Alan kuitenkin olla pikkuhiljaa selvillä, että kyllä tää vaatetushommeli on ehkä kuitenkin se mun juttu. 

Vaatekaupassa en ole työskennellyt kuin muutaman kuukauden työharjoittelun merkeissä. 
Voisin kyllä varmasti työskennellä puhtaasti vaatekaupassa väliaikaisesti, mutta en osaa kuvitella sitä lopulliseksi ammatikseni. (Lisäksi mua hieman ärsyttää se, että kaikki vaatekauppojen työpaikat tuntuu menevän merkonomiopiskelijoille, eikä vaatetuspuolen käyneille. Ei niille kauppaopiston tytöille opeteta sen enempää kassankäyttöä kuin muillekaan, eikä ne usein tiedä vaatteista oikeasti mitään. )
Jossakin persoonallisessa pikkuputiikissa jonka yhteydessä olisi ompelimo, voisin kuvitella työskenteleväni, mutta en tiedä kuinka todennäköistä semmonen olisi, en tiedä.


Muodin parissa... plaah. 
Seuraan kyllä pintapiirteittäin mitä muodin ja trendien aalloilla tapahtuu, koska niin kuuluu tehdä pysyäkseen mukana aikakaudessa, mutta en ole niinkään kiinnostunut varsinaisesti muodista sinänsä.

Ja siitä ompelusta.
Jos ihan rehellisiä ollaan, mua ei niinkään kiinnosta se suunnittelupuoli. 
Tällä hetkellä musta parhaalta idealta kuulostaisi se, että joku muu suunnittelee, ja mä ompelen. 
Se voisi olla jonkun suunnittelijan luomusten toteutusta tai vaikka laitosteatterin puvustamon ompelupuoli. 
Varsinkin nyt kun kaikki Sormusen Herrat ja Hobitit on kuvattu, päätös muuttaa Uuteen-Seelantiin ompelemaan hobittipukuja on nyt jo vähän nähty. 
Tai se voisi olla se pieni vaateliike, jonka yhteydessä on ompelimo mittatilausvaatteita varten.



Mutta ei musta semmosen perusompelimon perustajaksi varmaankaan olisi.
Kyllästyn kuoliaaksi, jos mun pitäisi ommella metritolkulla verhoja ja vaihtaa päivät pitkät vetoketjuja, ja lyhentää lahkeita. 

Todellisuus siis oikeasti on, että en tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Koulua olisi vielä neljä vuotta jäljellä, joten aikaa miettiä sinänsä on. Vaikka opettajat kyllä kannustaa jo hakemaan harjoittelupaikat ja projektit tähdäten tulevaisuutta, mutta entä jos se tulevaisuus ei ole vielä selvillä omassakaan päässä? Miten voisin tähdätä johonkin, jos en tiedä, mihin tähtään?


Ja koskaanhan ei saa sanoa ei koskaan, päätyy vielä tekemään juuri sitä, mitä ei pitänyt. 

tiistai 27. marraskuuta 2012

Elossa taas.

Huhhuh. Vielä olen hengissä, mutta tiukkaa vähän tekee.
Tää koulutahti on huima, mutta valonpilkahduksiakin on nähtävissä! 
Muutaman ison työn olen saanut aika hyvin pois alta, mm. viisisivuinen essee vaha-animaation valmistuksesta sekä kässärin luku analyyseineen on valmis! 

Onneksi opiskelu on sisältänyt paljon muutakin kuin vain teoriaopintoja ja lukemista. 
Mm. Tämmösiä on saatu aikaseks.



Kankaanpainannassa ollaan päästy oman kankaan suunnitteluun, ja tykkään mun painokuviosta jo nyt ihan hillittömästi, vaikka vähän se vielä hiomista vaatiikin! 
Kuvan palapelinpalat ei liity tapaukseen. 
Vielä pitäisi tehdä muutamat testipainot eri painopastoilla, ennenkuin pääsee varsinaisen kankaan kimppuun, mutta väitän että siitä tulee vähintään yhtä siisti kuin siitä maalatusta kankaasta!
 Tsaijaijaijaiiiiiii....



Ps. Vihaan akvarellivärejä. 
Yllä siis nähtävissä se lapsuuskuvatehtävä hieman vaiheessa... 
Onneks tää piirustuksen ja maalauksen kurssi loppuu kohta. 

Äiti varmaan arvostais tota mun näköiskuvaa siitä. 
Ja isi näyttää hieman nuuskamuikkuselta hehtaarinenänsä kanssa.
Khi. 

tiistai 20. marraskuuta 2012

Kamalan kaunis lapsi.

Meijän piirustuksen ja maalauksen kurssilla on teemana joku hämmentävä itsetutkiskelu. 
Sen pohjilta seuraavalle tunnille piti etsiä määrä x lapsuudenaikaisia kuvia, joiden perusteella lähdetään työstämään seuraavaa piirrosta.

Pyysin äitiä tuomaan kasan lapsuudenaikaisia valokuvia, jotta voisin seuloa tunneille tarvittavat kuvat. 
En kuitenkaan voinut olla tarttumatta kameraan ja jakamatta muutamaa kuvaaa ensin naamakirjaan, ja miksei tännekin. Onhan noita kaikenlaisia tyylinkehittymiskuvia näkynyt, mä alotan vuodesta -92!


Chuuko 2v.
Siis omgl0lz nyt kaikki mun k00ttiskenepisteet rapisee, kun oon pukeutunu ihan päästä varpaaseen keltaseen! Oon syntyny kesäkuun alussa, joten mun synttäreillä on varmaan aina tehty voikukkaseppeleitä pentuna. 
Ja tykkään noist polvisukista!


Chuuko 3v.
Purskahdin tämän kuvan nähdessäni nauruun, ja totesin että oompa ollu tyylikäs penskana. Äiti kommentoi virnuillen vieressä jollain todella kuvaavalla sanalla, jota en nyt enää saa millään päähäni. Olikohan se kenties rönttöinen, tai jotain vastaavaa. Oon pienenä ollu paljon mamman hoiteissa kun äiti ja iskä kävi vielä töissä kodin ulkopuolella, ja liikuin näemmä myös mamman vanhoissa vaatteissa... 
Tyylikästä, tai sitten ei.


Chuuko 3v tässäkin.
Serkkujen kanssa oli kai tapana leikkiä erilaisia pukeutumisleikkejä. Porukoiden yläkerran aitassa on varmaan vieläkin jätesäkkikaupalla isovanhempieni ja mahdollisesti heidänkin vanhempiensa vaatteita. Niitä sitten kaiveltiin ja pukeuduttiin. Tässä kuvassa oon selkeesti menossa naimisiin itteäni puolet pitemmän morsiamen kanssa... 



Chuuko 4v.
Iskä on aina ollu mun idoli, varsinkin kun se rakens mulle leikkimökin. 
Ja huomatkaa samanlaiset hatut! Tykkäsin joskus matkia iskää kauheesti. Kuljin navetassakin sen perässä yli-isoissa saappaissa, ja yritin harppoa samoja jalanjälkiä pitkin, kun mitä isi kulki. 



Chuuko 5v ja systeri 3v.
Oon aina miettiny, et miks lapset pitää pukea samannäkösiin vaatteisiin.
 Ja miks systeri menee aina joka paikkaan naama eellä. Se oli penskana aina naama ruvella, kun se tipahti millon mistäkin... bussin rappusilta suoraan naama eeltä asfalttiin kun oltiin menossa häihin... kylpylässä lasten altaassa leuka eeltä liukumäkeen etc. 
Pöljä lapsi.


Chuuko 7v
Tää taitaa olla mun ekan luokan luokkakuva. 
Tykkään tosta oranssin ja punasen yhdistelmästä. 
Ja varsinki noista joulutähdistä. 



Chuuko 7v kanssa.
Ai vitsi, mitä mä niistä saappaista sanoinkaan! 
Ja kattokaa nyt noita haalareita!
Pitäis taas joku kerta mennä paijailee lehmiä.

Vitsit oon ollu kyllä kaunis lapsi.

torstai 15. marraskuuta 2012

Kouluangsti.

Minä, joka olen äärimmäisen järjestelmällinen, hyvähermoinen, kestän paineita ja pysyn pää kylmänä vaikka deadlinet painaisi päälle. Teen tehtävät yleensä samantien pois alta, en jätä yleensä mitään roikkumaan ja tee viimeisenä yönä ennen palautusta. 

Mutta.

Opettajat tunkee vuoronperään jokaiselle kurssille aivan valtavia pakettikokonaisuuksia, joiden kaikkien palautus on ennen joulua. Eli siis mitä, viisi viikkoa aikaa tehä teatteri/leffa-analyysejä, kirjoittaa erään kirjan perusteella pitkähkö essee, suunnitella käsikirjoituksen perusteella puvustus parille henkilölle, tehdä analyysit koko kässäristä, tyypeistä, piirtää joukkokohtauksia, suunnitella mallisto, sisäistää Illustratorin käyttö, ommella saumaharjoituksia ja tehdä niistä ja  poikkileikkauskuvista jonkunnäköinen portfolio. 
Ja aivan taatusti unohdin tästä listasta jotain vielä. 

Nämä sen lisäksi, että istutaan kahdeksasta viiteen koulussa opiskelemassa noin niinkuin muuten. Ja opettaja kehtaa valittaa, kun on liian vähän tunteja. Jossain välissä pitäisi ehtiä katsoa niitä leffoja ja teatteriesityksiä, joita pitäisi arvioida. Ja välillä pitäisi muistaa nukkuakin ja syödä. Ja joku koulun ulkopuolinenkin elämä olisi satunnaisesti ihan jees. 

Tykkään kyllä koulustani, alastani ja lähes kaikesta mitä opiskellaan, mutta.
Nyt on ihan pakko myöntää, että tällä hetkellä ahistaa!
En kestä tota tehtävien määrää! 

Saanko vaan painua takaisin äitin helmoihin ja mökille tunnelmoimaan, niinkuin viikonloppuna?


Näitä kuvia olisi ollut paljon enemmäkin, osittain jäisestä järvestä, hyisistä lehdistä ja jäähileen kuvioimasta laiturista. 
Kävin jopa pulahtamassa järvessä.

Mulla ei vaan oo ollu aikaa käydä niitä läpi, kuten ei mitään muutakaan. 

Kaheksan tuntia opiskelua, kaheksan tuntia vapaa-aikaa ja kaheksan tuntia unta, vai miten se meni?

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Kangasaarteita.

"Hauska olisi muuten nähdä, millaisia kangasaarteita siulla on, tai millaiset kankaat ovat lemppareitasi. :) Itse just rupesin kaivelemaan kangaslaatikoita, niin en kyllä muistanut että miulla muutamaa kangasta ois ollut ollenkaan enää jäljellä! Mukavia yllätyksiä sinänsä, pääsee ompelemaan jotain uutta. ^^"

Viime viikolla kyselin postaustoiveita, ja Vivian nakkasi ylläolevan kommentin. 
Olisin halunnut toteuttaa tämän samantein, mutta viime viikko oli semmosta hulinaa ja hullunmyllyä koulun takia, ettei mitään järkeä. Kaikki viime jakson palautukset osuivat yhteen ja jonkun mielestä oli äärimmäisen hauska pila iskeä lomaltapaluuviikolle semmosia 8-17 koulupäiviä useampia. (Ja just sain sähköpostia, että opettaja ei ilmeisesti ollut löytänyt meijän kuviksen palautuksia. No, ne on  varmaan nyt roskissa....)
Ei ollu hauskaa ei, mutta nyt siihen asiaan!

Kaivelin kangasvarastokasojani teidän iloksenne.
Aloitetaan näistä karmeammista.


Ensinnäkin, näitä laatikoita on pari kappaletta. 
Molemmat täynnä enemmän tai vähemmän silppua ja kangaspaloja laidasta laitaan. Säästän yleensä kaikki kämmentä suuremmat palat, sillä ikinä ei voi tietää, koska niitä tarvii. Kuulostaa typerältä, mutta vasta viime jaksossa materiaalinmuokkaustunneille tarvi kasan tilkkuja!
Näin pääsin kokeilemaan erilaisia materiaalinmuokkauskokeiluja mitä erilaisemmille materiaaleille. 
Kätevää, mutta äärimmäisen tilaavievää.


Ja se toinen kammotuskasa. 
Protokankaiksi erinäkösiä lakanoita ja kankaita sukulaisilta ja avokilta kasattuna. 
Lemppareita on noi kasan ylimmäiset, kaikki miehekkeen vanhoja verhoja. Sillä oli noita kassikaupalla, ja se oli jo heittämässä niitä muuton myötä roskiin, mutta iskin näppini väliin. On kyllä jokusen kerran tullut naureskeltua että jahas jahas, eipähän pääse raukkaparka enää muuttamaan erilleen kun oon silpunnu kaikki sen verhot... 
On ne kyllä niin karmean näkösiäkin, että parempi näin.


No mutta niihin oikeisiin 'kangasaarteisiin'... Ylimpänä ihan mielettömän kauniin pinkkiä vuorikangasta, ja alimpana jotain jämäkkää satiinia. Molempia joku puolentoista metrin pala, mutta kummalekaan en ole vielä keksinyt mitään käyttöä. Sitä loistoideaa odotellessa.
Tuon ruutukankaan löysin aikoinaan Saksasta. 
Toin sitä muistaakseni kaksi metriä, olen tehnyt siitä jo vekkihameen ja korsetin, ja vielä sitä olisi jäljellä johonkin. Mutta mihin? 


Tämän ihanan parimetrisen geishakuvioidun satiinikankaan kaivelin erään nimeltämainitsemattoman kangaskaupan semmosesta laatikosta, jossa on niitä jämäpaloja painon mukaan myynnissä. En voinut jättää sitä sinne, ja mulla oli jo ihan selkeä mielikuva mitä teen siitä.
Aikaa tästä on varmaan pari vuotta, eikä siitä mitään ole syntynyt. 
Ja vierastan tota punasta väriä todella. 
Ei oo yhtään mun juttu toi punanen ja vihreä, että tiedä sitten syntyykö tästä ikinä mitään.


Sain leikeltyä sen edellisessä postauksessa vilahtaneen hamekankaan, ja kohdistelujen takia helmapalojen väleihin jäi aikamoisen kokoisia riekaleita, joista saisi vaikka korsettiin tai laukkuun materiaalit ihan kevyesti.
Vielä kun sen saisi joskus toteutettua. 
Olen vain tavattoman laiska tarttumaan näihin kotiprojekteihin, kun tällä hetkellä käytän kaiken energiani kouluhommiin ja kotona vaoin röhnötän.
Lisäksi tuo musta möykky on tiukkaa trikookangasta jota ostin monen metrin palan muutamalla eurolla paikallisesta kökkökangaskaupasta amiksen muotoilutunteja varten. Siitä olisi varmasti mukava tehdä vaikka toppeja tai jotain, mutta kun ne on niin tylsiä ommella. 


Päällimmäisestä puuvillakankaasta tein valmistujaismekkoni, ja kangasta jäi vielä jäljelle. Tästä ei ole kyllä mitään ajatustakaan, mitä voisin toteuttaa. Keskimmäinen kangas on ollut 'suosikkikangastani', hieman joustavaa, himmeäkiiltoista puuvillaa. Ihan järjettömän toimiva ja mukava materiaali, josta oon tehnyt useampiakin vaatteita. 
Tuo kauniin sininen (tai petrolinvärinen mikä lie) kangas on hieman vajaan metrin mittainen jämäpala serkkuni vanhojenpuvusta. Olen säästellyt sitä sillä ajatuksella, että jos pukuun tarvii tehä muutoksia, niin on samaa kangasta jäljellä. Jos ei, voisin kehitellä siitä jotain, vaikka tämäkin on hieman kummallinen väri itselleni.


Ja nämä kangasaarteiden helmet. Nauratti kun kaivoin nämä esiin. 
Parimetrisiä paloja karmeita jumppatrikookankaita - kasarifiilikset on taattu.
Ja nää on itseasiassa avokin ostoksia. 
Meijjän oli tarkotus tehä jonkunnäkönen lyhytelokuva, jossa olisi supersankareita, ja mun piti tietysti puvustaa ne.
No, ei ole tehty elokuvaa, mutta kankaat on jäljellä... 

Olipa tosi 'mun' näköinen kangasvalikoima, hahhahhaa. 

Oon aika huono hamstraamaan kankaita varastoon. 
Pyörittelen kyllä monesti kangaskaupassa pakkoja ja rullia fiiliksellä, et tästä olis kiva tehä sitä ja tätä, mutta tiedostan, että se kangas jää kyllä vaan kuleksimaan ellei mielessä ole jo tietty suunnitelma ja pakkototeutus.
Ja tilaakin on rajallisesti, joten pyrin tästedeskin ostamaan vain tarvittavia kankaita. 

Tää oli kyllä hyödyllinen postaus omaltakin kannalta, tulipahan samalla hieman siivoiltua sitä muovipussikaaosta, ja löysin kaikki amiksessa tehdyt tekniikkaharjoitukset. Ja olinpa vielä suunnattoman reipas, ja laitoin ne kaikki kansioon nimettyinä. 
Ai että, nyt tiedän tasan tarkkaan mistä lähteä etsimään, kun haluan malliesimerkin vetoketjullisesta napinläpitaskusta tai vaihtoehtoisia tapoja valmistaa hihahalkio. 

No, sitä inspistä odotellessa!

//Ainiin piti sanomani, että niitä toivepostausideoita otetaan edelleenkin vastaan!