tiistai 31. joulukuuta 2013

Cherin koroissa.

 Luojan kiitos minä en, mutta syksyinen asiakkaani.

"Onkos sulla mimmonen kiirus, nyt tarvis muutamia vaatteita ja oma ompelijani on sairastunut..."

Eihän mulla, tehään vaan.
Keinonahkatakki dragqueenina esiintyvälle viihdetaiteilijalle Cherin tyyliin olkaa hyvät. 


Ylimääräiset vetoketjut jätettiin tarkoituksella pois, tarkoituksena asiakkaalla oli kai lisätä jälkikäteen strassinauhaa niiden paikoille.


Ja koska ulkonäkö on kaiken a ja o eikä mikään saa lerpattaa lavalla, sen lisäksi että painonapit pitävät kaulukset paikoilleen, on ne sen lisäksi ommeltu kiinne. 


Taskuja ei tällaiseen esiintymisvaatteeseen tarvi, mutta kyllähän ne ulkonäköä luovat!


Ja kuten kaulukset, myös vyö on tikattu kiinni ettei se pääse missään vaiheessa irtoamaan tanssiessa.


Hihoihin ommeltiin lisäksi tarranauhaa, jotta kasariCher pääsee kunnolla valloilleen ja takkiin saadaan kiinnitettyä erilliset hapsut.


Myös helman sisäpuolelta löytyy tarranauhaa, jos joskus tulee tarvis lisätä pitempi helma takkiin ja saada näin monipuolisempaa käyttöä takille.


Ja vielä asiakkaalta saatu kuva in action.
Tai no ei varsinaisesti näytöksestä, mutta päällä ja maskissa!

Todella, todella mielenkiintoinen projekti! 
Ja opin tätä tehdessä kyllä ihan tuhottoman paljon.
En ole aiemmin kaavoittanut vetoketjullista toispuoleista takkia herrainkauluksella, eivätkä asiakkaan mitatkaan olleet ne perinteisimmät. Lisäksi materiaalina keinonahka oli mulle täysin uusi, mutta tämä oli kyllä todella miellyttävää työstää. 

Musta joulu.

 Joulu tuli ja meni. 
Enimmäkseen tänä jouluna jännäsin vain koska se kummityttö päättääkään syntyä.

En muutenkaan pidä joulusta, ja nyt täysin lumetton maa ja loputon vesisade kyllä hävitti loputkin joulufiilikset. 
Lisäksi viimeiset pari viikkoa ennen joulua olivat varsin stressaavia; monia isoja palautustöitä koulussa, viimeisellä viikolla kolme tenttiä, uusiutunut flunssa ja monta päivää töitä ennen jouluaattoa. 

Yllätin kuitenkin itseni hommaamalla ja panostamalla joululahjoihin mun mittapuulla tänä vuonna ihan tosi paljon.
Sen lisäksi että ostin systerin kanssa yhteislahjana porukoille äidin toivoman kahvikoneen, päätin ottaa riskin ja hommata veljelleni pehmeän paketin. 
Tyyppi, joka käyttää pelkkiä resuisia huppareita oli aivan onnesta soikeana kun avasi pehmeän pakettini ja vetäisi samantien päälleen simppelin tyylikkään, raidallisen puuvillaneuleen ja paita viihtyikin koko joulun päällä. 
Hyvä isosisko!


 Lisäksi muistin äitiäni ja siskoani itsetehdyillä lahjoilla.
Olen aiemminkin tehnyt paperista koruja itselleni, ja ajattelin nyt käyttää samaa tekniikkaa heidänkin lahjoihin.
Ja vaikka töissä tuli paketoitua järjetön määrä lahjoja, mutta silti jaksoin vielä panostaa paketointiin kotonakin.


Äidilleni taiteilin kulmikkaan viuhkamaisen korun. 
Koru olisi saanut olla hieman suurempi, mutta ei voi nyt mitään.


Ja sisarelleni lahjoitin tämän kukkakorun.


Enkä jäänyt itsekään lahjoitta. Sen pakollisen suklaarasian lisäksi sain toivomani kirjan, joka omalle butjetilleni oli aivan liian kallis, mutta opintojeni kannalta melko hyödyllinen kirja. Lisäksi äiti oli yllättänyt uusilla, tällä kertaa varrettomilla villasukilla. J:n äidiltä sain täysin yllärinä Les Misérables -blurayn. J kyllä vihjasikin aiemmin kertoneensa lahjavinkin äidilleen  tämän sitä kysyessä, muttei suostunut paljastamaan yhtään asiasta enempää.

Yhteislahjana avokin kanssa saatiin vielä uusi 1500:n palan palapeli. Äiti oli todennut, että eteisemme seinällä on vielä tämänkokoisen rusehtavan palapelin mentävä aukko, toista seinää kun koristaa ruskeasävyinen 3000 palan karttapalapeli. Avokki sai vielä lisäksi Basaarit ja Bastionit -lisäosan Carcassonneen, jota tulikin pelattua joulupäivänä aika lailla. Melkosen mielenkiintoseksi muotoutuu tuo peli kolmen lisäosapaketin kanssa!

maanantai 30. joulukuuta 2013

Rimpsessavauva.

Olin aikeissa tulla tekemään joulupostauksen, mutta ilmaantuikin paljon tärkeämpää asiaa.
Nimittäin tuleva kummityttöni syntyi eilisaamuna! 
Ja onkin ensimmäinen laatuaan, ensimmäinen neiti sukunimellään koko Suomessa.


Paljon työtä, aikaa ja vaivaa neidin ulossaaminen vei, mutta sekä äiti että vauva voivat ilmeisen hyvin ja ensimmäinen kuvakin on jo nähty. 
Aikamoinen nöpönenä niinkin suureksi tytsyksi! 


Ystäväni ilmoitti toukokuun lopussa raskaudestaan ja samaan hengenvetoon kysyi kummiksi. 
Sitä on jo tässä jonkun aikaa fiilistelty, ja kävin jo katselemassa lelukaupassa viikkoja takaperin että oisko siellä sopivaa nallekandidaattia.
Kaapissa odottaa lisäksi pino puuvillatrikoita, että ehtisin ompelemaan lapsoselle jotain.

Päätin nimittäin heti, että kunhan lapsi syntyy käyn ostamassa hänelle oman nallen. 
Olen itse kummiltani saanut muutaman kuukauden ikäisenä, itseasiassa nimipäivänäni lahjaksi nallen, joka on vieläkin tallella.
Tytön nimi tuskin tulee löytymään kalenterista, mutta ompahan ainakin nalle nyt valmiina!

Harmi vain tyttö perheineen asuu sen verran kauempana, että tuskin näemme ennen ristiäisiä.

torstai 19. joulukuuta 2013

Kassin täydeltä kirjoja.

On vaarallista olla töissä kirjakaupan vieressä. 
Olin hieman etuajassa työpaikalla, joten kävin viettämässä aikaa pyörien kirjalaatikkojen välissä.
Mitäänhän ei tietenkään pitänyt ostaa, koska edellinen kirja on ollut puoli vuotta kesken, lukulistalta en ole pyyhkinyt yhtäkään kirjaa luetuksi, hyllyissäni on vielä monta lukematonta opusta eikä tilaa uusille kirjoille enää oikeastaan ole. 
Joululahjaksi on vielä kaiken lisäksi tulossa yksi opiskeluihin liittyvä kirja sekä nettitilaus viimeiseen Wheel of Timeen on menemässä, joten ei. 
Tilaa ei olisi.
Mutta enhän taas voinut vastustaa Kirjakassin mielettömän alhaisia hintoja kovakantisista kirjoista.


Mukaan tarttui kolme kirjaa, Erin Morgensternin Yösirkus sekä Laura Gallego Garcian Idhunin kronikoiden kaksi osaa Vastarinta ja Herääminen.


Mutta hei, sirkusta, lohikäärmeitä, fantasiaa ja mitä vielä!
Yösirkuksen valitsin oikeastaan ihan vain kannen perusteella, Idhunin kronikat ovat juurikin lukulistalla.
 En oikeastaan malta odottaa, että pääsen tällasten kevyempien fantasiahässäköiden pariin. Kesken oleva Kurjat on kyllä paikoitellen varsin kurjaa ja kuivaa luettavaa, eikä sitä aikaakaan oikein tunnu taas löytyvän.
Tänään olisi vielä viimeinen tentti, huomiseksi pitäisi kasata käsityökansio lähtötilanteesta nolla, ja mentävä vielä neljänä päivänä töihin ennen joulua.


Mutta onneksi edes kirjan sisäkansilehti tsemppaa mua.
Flunssakin kun tuli takaisin.

torstai 12. joulukuuta 2013

Mustaa nahkaa.

Pari vuotta takaperin amiksen viimeisenä vuotena oli nahkakurssi, ja pakollisena tehtävänä jokin vaate.
Tein sen ja survoin vaatekaappiin, kun en tyylistä huolimatta tuntenut sitä ollenkaan omakseni.
Aika ajoin olen sen kaivanut esiin, silitellyt napakkaa nahkapintaa ja sovitellut sitä jos jonkinnäköisen paitayhdistelmän kanssa.
Ja tunkenut yhä uudelleen takaisin kaappiin.


Nyt vihdoin ja viimein parin vuoden epäröinnin ja jahkaamisen jälkeen kaivoin sen esille ja puin päälleni.
Yhdistin sen ilmavaan valkoiseen paitaan ja mustaan hameeseen, sekä soljin koristelluihin nahkasaapikkaisiin.


Pyörin pitkään peilin edessä mutristellen, mutta pidin pääni, vaikka en oloa tuntenutkaan kotoisaksi.
Vielä ulko-ovellakin meinasin kääntyä ympäri ja vaihtaa vaatteet, mutta ei.


Uskaltauduin liivi päällä kouluun, eikä se loppujen lopuksi ollutkaan niin kamalaa.
Ei se kyllä vielä omimmalta vaattelta tunnu, mutta ehkä sille voisi suoda mahdollisuuden tulevaisuudessakin?
Vai laittaako sittenkin eteenpäin, tuleeko sitä käytettyä kuitenkaan?


Liivi on ehtaa kierrätyskamaa, tehty jo edesmenneen mammani nahkatakista vuodelta nakki.
Soljet lunastin kaverin hajonneista kengistä.

Silmäpusseista en päässyt photoshoppaamalla eroon, joten leikkasin koko turhakkeet pois kuvasta. 

torstai 5. joulukuuta 2013

Hiisi tuli kylään.

Meillä on kissa!


Tämä suloinen karvaturri tosin viettää luonamme vain tämän viikon, sillä hänen oikeat omistajansa ovat reissussa, mutta silti.
 Kissa!
Vähänkö jännää.

Kotona on aina ollut kissoja ja on edelleenkin, mutta kerrostaloasuntoon ja monet viikonloput poissa viettävään elämäntapaan ja kesämuuttoihin ei ole kissaa oikein raaskinut hommata.
Enkä kyllä oikeesti siedä sitä karvan määrää ja kissanruoan hajua, mutta näin muutaman päivän kokeiluna tää menee oikein mukavasti. 
Purrpurr. 
Menen takasin paijailemaan sitä.

perjantai 29. marraskuuta 2013

Karu totuus pinnan alla.

Reilun viikon mittainen flunssa alkaa olla selätettynä, ja oli aika tarttua kiinni tekemättömiin kouluhommiin.
Kalenteri pursuaa palautuspäiviä ja asiakastöitä, joten viikon tauko tuhosi aikatauluni aika lahjakkaasti.
Aamun tunnit peruttiin ja avokin kello soi sopivasti kuudelta, kun ensimmäistä päivää tuntuu siltä, että päässä pyörii muutakin kuin räkää.

Oli siis pakko tulla jakamaan tämä hetki kanssanne.

Luokkakaverini pitävät minua käsittääkseni varsin järjestelmällisenä ihmisenä kouluhommien osalta, mutta totuus on kuitenkin tämä:


PUFFF. 
Ai mikä ergonominen työskentelytila? 
Oon sentäs pöydän ääressä enkä lattialla, kuten yleensä.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Kumikaverit.

Märkä ja vedentäyteinen syksy senkuin jatkuu täällä harmaatakin harmaamassa Kouvostoliitossa.
Vallitseva säätila masentaa ja täyttyvä kalenteri stressaa, vaan ei haittaa kun on jalassa kylän komeimmat kumisaappaat!


Arkiaamut ovat paljon vähemmän kamalia, kun jalkaan voi vetää villasukat ja supersaappaat.
Vaikka jo etukäteen tiedostankin, että huomenna sataa vettä ja avokki vie mun autoni toiselle puolelle valtakuntaa täysin epäinhimilliseen aikaan.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Minä täällä hei.

Koulu, kuukausi takaperin alkaneet työt, asiakasompelutyö sekä CivilizationV ovat pitäneet huolen siitä, ettei blogin puolelle ole saanut aikaiseksi yhtään mitään. 

Alkusyksy on ollut pääosin melko tylsiä opintoja. On ollut englantia ja ikuisuusinhokkiani ruotsia, sekä teatterikriitikoita ja -historiaa. Blaah.


Materiaalinmuokkauksessa on kuitenkin päässyt hieman tuulettelemaan päätä ja sotkemaan eikun siis luomaan kaikkea siistiä ja uutta.


Ja pukuhistoria on aiheuttanut suunnatonta vajausta rahapussiin, kun opettaja esittelee aivan liian mielenkiintoisia kirjoja, jotka on saatava omaankin hyllyyn. 


Kurssi uhkasi loppua armottomasti kesken, ja patinointitehtävän kanssa tuli kyllä ihan todella kiire. Vielä kun syyslomalle sattui lähes jokaiselle päivälle töitä, hävettää myöntää etten uhrannut tälle tehtävälle oikein ajatustakaan ennen palautuspäivää edeltävää iltaa.


Ikävä kyllä se näkyy lopputuloksessa, mutta olkoot. Akryyrlimaalit reagoivat ulkoa haetun multahiekkakoiraneriteroskisvuotojen kanssa ja lähes mustasta maalista tuli kankaan pinnalla vaaleanpunaista. 

Tänään pitäisi viimeistellä asiakkaan takki ja pistää postissa menemään. 
Lauantaina on esitys, olen siis aikataulussa.


Halloweeniäkin tuli juhlistettua kavereiden luona. Seuraavat pukujuhlat olisi jo ensi viikolla koulun pippaloiden muodossa. Asuakin jo hieman kehittelin pukuhistoriasta inspiroituneena.

Katsotaan, tuleeko siitä mitään.

lauantai 21. syyskuuta 2013

12 apinaa.

Kaveripiirini lisääntyy huimaa vauhtia, joten se alkoi vaatia jo pienia toimenpiteitä.
Ja kun tarkoitan lisääntyy, tarkoitan sitä sananmukaisesti.

Kaveripariskunta sai reilu viikko sitten kolmannen lapsensa, jota olisi tarkoitus mennä moikkaamaan tässä piakkoin. En haluaisi mennä tyhjin käsin kylään, mutta en kyllä haluaisi ostaakkaan kaupasta valmiita vauvanvaatteita. Joten päätinpä tekaista semmoisen itse.


Amiksessa meillä oli pari vuotta takaperin lastenvaatekurssi, joten kaavat ovat sen peruja. 
Ehkä kokoa 62 cm? 
En tiedä lastenvaatteista tuon taivaallista, joku äiti varmaan löytää paljon huomauttamisen aihetta tästä. 
Otan kommentit mielelläni vastaan, koska näitä tulee todennäköisesti tehtyä vielä syksyn aikana lisää.


Puku kaipaisi näemmä vielä hieman loppusilitystä. Pitänee hoitaa ennen pakettiin laittoa.
Mitään näin värikästä ei oo tällä sivustolla taidettu ennen nähdäkkään. :D

tiistai 17. syyskuuta 2013

Jotain uutta ja jännää.

Siis mul on hei tämmönen päivän asu -kuva teille!!

Tajusin tänä aamuna käyttäneeni viimeiset kaksi viikkoa ainoastaan kahta hametta kaappini noin 40 vaihtoehdosta, joten oli ehkä aika vaihtaa.
Avokki päivitti kamerakalustoaan uuden rungon merkeissä, ja satuin sitte kotimatkalla yksiin hänen testikuvausreissulleen ja tässä tulos. 


Blargh, kuinka te ihmiset viittitte pysähtyä jatkuvasti kaduille kuvailemaan itseänne? Käytettiin ehkä kaksi minuuttia kuvien ottamiseen, ja silti tunsin oloni hyvinkin idiootiksi seistessäni kameran eressä lähiökoulun vieressä keskellä katua.

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Elämä jatkuu, vai jatkuuko.

Kesä tuli ja meni. Kajaani jäi taakse.
Harjoittelu oli äärimmäisen onnistunut. Ihmisiä tulee ikävä. 
Oli kivvaa.

Nyt ollaan kuitenkin takaisin kotimaisemissa ja kouluakin on jo viikko käyty. Hieman löysemmältä näyttää lukujärjestys, mutta tekemistä näyttäisi riittävän roimasti niin koulussa kuin koulun ulkopuolellakin. 
Vieläkään en ole osannut  järjestellä ajatuksiani takaisin koulun pariin, sillä kun tekemisen makuun pääsee oikeasti, ei sitä malttaisi millään lopettaa. 
Kahdeksan tunnin teoriapäivät eivät vain ole mua varten.

Viikonloppua en kuitenkaan halunnut vielä käyttää koulutehtävien tekoon vaikka ehkä olisikin pitänyt, vaan lastasin itseni ja avokkini autoon ja ajelin maalle vanhempiani ja täysi-ikäistynyttä pikkuveljeäni katsomaan. 
Lisäksi käväistiin tsekkaamassa minun, mummoni ja serkkuni yhteistaidenäyttely, tanssahtamassa parit valssit lavatansseissa serkun kanssa, saunomassa mökillä ja syömässä itse verkoilla pyydystettyä kalaa ja äitin tekemää kakkua.


Semmosta.

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Päätähtenä Jänis.

Nyt on viimeinenkin Jänis paketoitu kasaan. 
Koska en tykkää jättikuvapostauksista, esittelen teille Jäniksen ensimmäisenä.
Näytelmän nimi Jäniksen vuosi sen jo kertookin, että kyseessä on koko näytelmän keskeisin hahmo.


Käsiohjelmassakin kerrotaan Jäniksestä näin.
Suomalaisessa kansanuskossa jänis tunnetaan vahvana voimaeläimenä, joka auttaa elämän murroskohdissa. Jäniksessä yhdistyvät viisaus ja hölmöys, androgyynisyys ja feminiinisyys, pelkuruus ja pelottomuus sekä seksuaalisuus ja viaton puhtaus. Edustaen näitä vastakohtaisuuksia, se toimii oppaana voimien murroskohdissa, pelkojen voittamisessa sekä omien roolien tunnistamisessa.
Lähde: Thuleian tupa

Jäniksen näyttelijä A. Tella on onnistunut ainakin omasta mielestäni luomaan juuri näytelmään sopivan jäniksen. 
Puvustuksen suunnittelija M. Tolonen puolestaan sai tiivistettyä jäniksen olemuksen tavallaan yksinkertaiseen, mutta mielenkiintoiseen asuun, jonka allekirjoittanut pääsi toteuttamaan, jes!


Kun tulin KHT:lle kesäkuun ensimmäisellä viikolla, mulle annettiin suunnittelukansio kuvineen käteen, ja pahvilaatikollinen kankaita toiseen.
Iskin ensimmäisenä kiinni jäniksen pukuun, koska se tuntui jollain tapaa turvallisimmalta, vaikkakin suurtöisimmältä.
Sitä varten kun piti erikseen luoda kangas.
Eli eikun silpomaan viittä paitaa palasiksi ja ompelemaan.


Ja kuten pari postausta aiemmin sanoinkin, olin myös varsin otettu sekä huvittunut luottamuksesta, jota suunnittelija ja ohjaaja muhun kohdisti.
Kumpikaan ei ollut nähnyt kätteni jälkeä, ja olisin ekan viikon aikana voinut saada aikamoisen katastrofin aikaiseksi, varsinkin kun mulle uskottiin näinkin tärkeän kuin päähenkilön puku toteutettavaksi.
No en saanut, sain aikaiseksi kunnollisen vaatteen!
Korvat jänikselle teki työkkärin kautta harjoittelussa ollut ikäiseni nuori neitokainen.



Olen ihan todella iloinen ja tyytyväinen Jäniksen pukuun, vaikka siitä on ollutkin eniten vaivaa näin huollon kannalta.
Pukua on jouduttu pienentämään jo monia kertoja, sillä joka kerta sen kastuessa pienessä kesäsateessa puku vain venyy ja paukkuu ja roikkuu päällä, eivätkä korvatkaan oikein jaksa kestää pystyssä jatkuvassa liikkeessä, vaan on ne pitänyt avata ainakin kahdesti ja kehitellä pientä vahvistusta. 

Mutta on se vain hyvännäköinen! 
Uutena ostetut kengätkin kestivät ehjänä viimeisen näytöksen puoleen väliin asti.

Ja mikä parasta, näyttelijä oli jo ensisovituksesta asti ihan fiiliksissä puvusta.


perjantai 19. heinäkuuta 2013

Kvaakkulandia pelastettu osa 1/10.

Eilen torstaina oli kesän toisen prokkiksen ensi-ilta, ja allekirjoittanut on hyvin väsynyt 1,5kk työrupeamasta sekä pikavisiitistä ensi-iltabileisiin.
Tänään onkin ollut hyvä vain nyhjätä sängyssä kirjan kanssa, avokkikin kun häipyi Hyrynsalmelle tjsp potkimaan palloa suossa. 


Kuvassa näytelmän päähenkilö Reino Kvaakkula (Veera Kopsala). 
Kuva on viime viikon läpimenosta, osa lavasteista sekä puvustuksesta oli vielä työn alla, en ole vielä ehtinyt koskeakkaan kuviin.
Muuta kuin latasin viisi tuntia dropboxiin kuvia  työryhmälle.
Kiitos vaan intternetti.

Nyt kun molemmat näytelmät ovat valmiita, vähenee multa työmäärät huomattavasti, ja mulla on ehkä jopa aikaa kasailla kuvapostauksista aikaansaannoksistani. 
Harjoittelusta on 3/4 -osaa suoritettu, nyt voisi ne säät lämmetä että voin viettää kesälomaa ja siirtyä riippumattoon...
Ja sännätä heti huomenna korjaamaan jäniksen korvia.

torstai 11. heinäkuuta 2013

Kvaa-kvaa-Kvaakkulandia.

Näissä tunnelmissa on mennyt viimeiset pari viikkoa. 
Jäniksen vuoden esityskauden pyörähdettyä käyntiin ja saatuani puvustuksen sen osalta pakettiin siirryin siis tosiaankin toisen prokkiksen pariin. 
Siinä samalla vietettiin heinäkuun ensimmäisellä viikolla Kajaanin runoviikkoa, ja Generaattorin tiloissakin tapahtui jos jonkin moista ohjelmaa. 


Kävin tsekkaamassa mm. runoviikon ohjelmistosta tanssiesitykset Uskallatko sekä Suden huuto, ja Runoviikko OFF:n puolelta Herkän orkesterin sekä Puuvillakuosin.
Olen todella heikosti tutustunut teatteriin, enkä oikeastaan yhtään tanssitaiteeseen.
Nyt niitä on tullu tsekkailtua tässä työn puolesta useita, ja pakko todeta edelleenkin, että on se vaan kummallinen taiteenlaji. 
En oo ihan vielä päässyt sinuiksi, vaikka vaikuttaviahan ne teokset ovat.


Jäniksestä hyppäsin siis prokkikseen Operaatio pelastakaa Kvaakkulandia.
Kyseessä on koko perheen esitys vapaudesta ja musiikillisesta vallankumouksesta.
Tyylillinen ja henkinenkin muutos tuossa välissä oli aika raju, ja mulla oli hieman vaikeuksia hypätä kelkkaan mukaan, mutta nyt jo porskutetaan täysillä. 
Ensi-iltaan on tasan viikko!


Operaatio: pelastakaa Kvaakkulandia
Käsikirjoitus: Jonne Putkonen
Ohjaus: Saara Karjalainen
Sävellys: Matias Nieminen
Puvustus ja lavastus: Suvi-Tuuli Höglund

Lisätietoja facebookista.


Puvustamon parhaita hetkiä, pukeudu roolivaatteisiin.

Nyt voisin lähteä tsekkaamaan Jäniksen vuoden näytöksen ja tarkastaa samalla miten paljon vahinkoa näyttelijät ovat puvuille saaneet aikaiseksi, kun kaksi viikkoa on esityskaudesta jo mennyt.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Kisaturisti ja maailman huonoin bloggaaja.

Hävettää melkein tää mun postaustahti, kun keväällä sain skarpattua niin loistavasti.
Mutta ei se mitään, hiljaa hyvä tulee, elämässäni on enemmän sosiaalisia aktiviteettejä vieraiden ihmisten kuin Kouvostoliiton kavereideni kanssa, töitä riittää pienelle armeijalle ja kotona käyn vain nukkumassa.

Toinenkin teatteriproduktio etenee huimaa vauhtia, päivää vaille viikko ensi-iltaan ja töitä riittää kyllä aamusta iltaan. Edellinenkin tuotos on vielä esittelemättä, kuvia on kyllä runsain mitoin, että enköhän jonkinnäköisen koontipostauksen saa aikaiseksi aikaansaannoksistani.

Sitä ennen kuitenkin hehkutan paria viime päivää ja koko tulevaa viikkoa...


Nimittäin suunnistuksen MM-kisat käydään Sotkamossa yhdessä Kainuun rastiviikkojen kanssa! 


Harmittaa edelleenkin kun missasin Jukolan viestin, mutta nyt olen käynyt jo kahtena päivänä korjaamassa tilannessa MM-kisojen parissa.
Ja tänään työpäivää paikkasin Yle Puheen kautta, kun paikan päälle en päässyt.


Ensin pitkän matkan karsintakisaa ja rastiviikon aloituspäivää tsekkailemassa.
Ja n. kahdeksan tuhannen muun kanssa Hiukan pesiskentällä sprinttifinaalia seuraamassa.
Huikeeta! 
Fiilis Mårtenin kirmatessa loppusuoralle oli ihan mieletön, eikä Venlankaan aikaansaama mekkala paljon pienemmäksi jäänyt.


Työkaverini H tänään mietti, ettei tunne yhtäkään ihmistä joka harrastaisi suunnnistusta, saatika hehkuttaisi kisoja. Eikä hän ollut ihan varmaa että onko tämä nyt siistiä, täysin typerää, noloa vai jotain ihan muuta...

Mutta ei se mitään, kahdeksan vuoden aktiiviivi"urani" jälkeen rakkaus lajiin ei kyllä varmaan kuole koskaan.
Ylpeästi tuulipuvussa!

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Mies ja jänö.

Pitkähkölle radiohiljaisuudelle on syynsä.
Tänään on se päivä, kun Kajaanin Sissilinnan takapihalla pärähtää tasan klo 15.00.


Jäniksen vuosi
Dramatisointi: Kristian Smeds
Ohjaus: Karoliina Kuvaja
Sävellys: Juho Hannikainen
Lavastus: Tinja Salmi
Pukusuunnittelu: Maria Tolonen

Kyseessä on siis Arto Paasilinnan rakastettu matkakertomus miehestä ja Jäniksestä, johon olen itse ollut harjoittelun merkeissä ompelemassa puvustusta. Ja aikaa millekkään omalle elämälle ei ole ollut viimeisen neljän viikon aikana.

Lisätietoja ja esitysajat Facebookista.


maanantai 17. kesäkuuta 2013

Jymyuutisia.

Viime kesänä vietettyäni 3kk Kajaanissa naureskelin, että tää reissuhan oli vähän kun mun kolmeviikkonen Saksan reissu jokunen vuosi takaperin. Kolme viikkoa, enkä yhtäkään kaljaa juonut.
Kainun maisemissa muuten sama, mutta yhtäkään pesispeliä en käynyt katsomassa.


Nyt voin yliviivata tuon kohdan.
Jymy vs. Jymyjussit.
Eikä Jusseilla ei ollu mitään mahiksia.


En oo koskaan mikään pesisfani ollut, mutta onhan tuota superpesistä jokunen kerta tullu telkkarista äitin kanssa kateltua, joten miksei sitte livenäkin.

Sotkamolaisia mä en kyllä ihan ymmärrä, tyypit on ihan sekasin tosta pesiksestä. 
Kiivettiin katsomoon ja ennen kuin ehdin edes perseeni iskeä penkkiin, käski joku laulajakuuluttajaääni nousta seisomaan ja laulamaan yhdessä "mikä tekee Sotkamosta Sotkamon" -biisiä tjsp. 
Voi morjesta. :D


Ylipäätään viikonloppusuunnitelmat menivät ihan pipariksi. 
Mun piti lähteä lauantaiaamuna klo 6.00 bussilla kohti Jämsää ja Jukolan viestejä, mutta toisin kävi.
Elimistö petti ja pisti hieman rauhoittumaan ja jäämään sänkyyn. 
Lauantai menikin sujuvasti torkkuessa ja täristessä peiton alla ja suunnistusta seurasin vain telkkarista.
Harmitti. 

Sunnuntaina en enää kestänyt tuijottaa seinää, kun olokin oli jo huomattavasti paremmin.
Käväistiinpä sitte Kajaanin museossa sekä taidemuseossa, joissa näyttelyteemana oli 60-luku. 
Jos liikutte täälläpäin, suosittelen käymään ehdottomasti molemmissa.
Hintakaan ei päätä huimaa, kun opiskelijana pääsee 1,5€ yhteishintaan molempiin. 

Ja lopuksi:
Kaksi viikkoa ensi-iltaan! 
Jaiks!

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Kraa kraa.

Tämmönen meininki mulla tänään. 


Olen siis saanut jotakin aikaiseksi, enkä vain pelleillyt puvustuksella. 
Vaikka kuvasta voisi kyllä kenties päätellä jotain ihan muuta.

Kyllä tästä vielä kesäteatteriesitys saadaan aikaiseksi. :D