tiistai 5. helmikuuta 2013

Villiä virkkausta.

Eilen otin ja repäsin yltiötylsän vapaapäivän kunniaksi  pitkäaikaisen projektini tähän astiset saavutukset kasaan.

Aloittelin tätä isoäidinneliöistä koostuvaa peittoa joskus nelisen vuotta sitten. 
Kertaalleen jo yhdistinkin palat virkkaamalla, mutta totesin kiinnitysjäljen olevan ruma, ja purkasin koko höskän. 


Samaan syssyyn sitten virkkasin kaikki palat kerroksen verran suuremmiksi, koska palat näyttivät varsin pienehköiltä. 
Uuden kiinnitysmetodin bongasin jostain käsityölehdestä, ja jälki onkin huomattavasti siistimpää kuin aiemmin.

Olin vähän laiska enkä tehnyt mitään hienoa kuvioita näihin, ihan vaan yksvärisiä ruutuja vuoronperään.


Paloja olen virkkaillut siellä sun täällä, bussissa, autossa, puistonpenkillä, luennolla...
Näppärää ajanvietettä, ei tarvi paljon kiinnittää huomiota siihen mitä tekee, vaan voi keskittyä muuhun yhtäaikaa.
(Äitini neuloo villasukkia samalla metodilla, ihan käsittämätöntä...)



Ei tällä vielä ihan parisänkyä peitetä, mutta kyllä sen alla jo pötköttelemään mahtuu joku lyhyehkö ihminen. 
Taidan kuitenkin vielä haudata peiton käsityökorin pohjalle ja hakea lisää lankaa, jahka tuota väriä taas joskus löytyisi kaupasta. 

Saa nähdä, kuinka suuri siitä lopulta tuleekaan.
Tai valmistuuko se ikinä.

// Olkaa ylpeitä musta.
Muistatteko mun vaatekaappiprojektini?
Sain vihdoin ja viimein vietyä noi kassit kirpparille. \o/

2 kommenttia:

  1. Ihanan näkönen torkkupeitto! ♥:) Aikaa vievä projekti ilmeisesti, mutta todella sen arvoinen. Näyttää tosi kivalta vähän räväkämmissä väreissä. ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kanssa tykkään tämmösestä isommasta kontrastista. Semmoset mummomaiset neliöpeitot on ihan kivoja, mut ei sit kuitenkaan.

      Aikaahan tämä vie ihan niin paljon kuin sille itse sitä haluaa antaa. Mitä isompi peitto, sen enemmän se tarviin neliöitä. Tällä hetkellä tuossa taitaa olla n. 130 ruutua ja sen alla juuri ja juuri pystyy ehkä päivätorkut ottamaan. :D

      Poista