sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Valmistujaiskarkelot.

Perjantaina avokki pääsi vihdoin eroon tuosta koululaitoksesta, jossa itse vietän vielä seuraavat kolme vuotta.
Eilen oli sitte tiedossa tietysti pienimuotoista juhlintaa. 


Päivällä kävi pelkästään sukulaisia, ja illalla sitte kavereita.
Kamalan raskasta tämmönen kokopäivänen sosialisointi, oon vieläkin ihan naatti.


Koska vieraita oli yhteensä tiedossa parisenkymmentä, totesin suoraan että mähän en tiskaa sitä astiamäärää. Tiskiä tulee tommosten pirskeiden järjestämisestä jo muutenkin kamalasti, joten pahviastioita kehiin vaan.

Pahviastioita löytyy kaupasta jos jonkinmoista, mutta taiteellisena ratkasuna valittiin ne halvimmat valkoiset ja panostettiin kauniisiin lautasliinoihin. 
Tiskata ei tarvinut, mutta roskiksen joutui kyllä tyhjentämään useamman kerran päivän ja illan aikana.


Inhoan juhliin liittyvää kukkarumbaa.
En omista oikeasi yhtäkään maljakkoa, tuota keltaistakin puskaa varten jouduin teilaamaan kynttilän, että sain tuon edes jotenkin säädyllisesti veteen.
Seuraava vaihtoehto olisi ollut mehukannu, mutta siltä onneksi vältyttiin.


Naamakirjassakin jo naureskelin, että oon kyllä ihan selkeetä vaimomatskua.
Lauantaiaamuna olin jo pilkonut ja kasannut 14 litraa salaattia ennen kello kymmentä aamulla

Tarjolla oli vihreää salaattia, pastakinkkujuustosalaattia sekä cocktailpiirakoita munavoin kera. Kahvin kanssa oli äitini tekemä kinuskikermakakku ja hieman pipareita nuoremmalle väelle. 

En ole koskaan ennen tehnyt pastasalaattia, mutta ai että se oli hyvää, vaikka itse sanonkin!


Jahka saatiin viimeisetkin sukulaiset ulos ovesta, oli aika tyhjentää salaattikulho ja täyttää se hieman nestemäisemmällä ravinnolla ja odotella ensimmäisiä iltavieraita saapuvaksi.


Ilta sujui varsin rattoisasti rupatelen keveistä aiheista, kuten sukuhaudoista ja tuhkauksista, haha.
Ja ylläoleva taideteos on graafikkoystävämme aikaansaannos, 

Tarkoitus oli läheä keskutaan katsomaan jotain randomia hillbilly -bändiä, mutta myöhästyimme hieman ja saavuimme paikalle juuri, kun bändi pakkasi kamppeitaan. 
No, tulipa pyörähdettyä sielläkin.

Aamulla nukutti kerrankin pitkään, enkä herännyt perinteisesti kuudelta kuten viime viikkoina on ollut tapana.
Ja ensimmäiseksi sain tietysti raivata keittiön, että pääsin edes aamupalalle.
Kotibileiden huonot puolet, jes.

Nyt olis vielä pari litraa pastasalaattia syötävänä ja karmea kasa pipareita tuhottavana. 
Ja tiskivuori.
Jahka sen selätän, en tee tänään mitään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti