lauantai 8. kesäkuuta 2013

Hajamielisen viikkotiivistelmä.

Niputetaanpa tästä nyt viiminen viikko kuvineen ja tapahtumineen saman postaukseen.
Kiire on ollut eikä tietokoneelle istahtamiseen ole juurikaan ollut aikaa.


Viikko sitten lauantaina pakattiin Kouvostoliiton kämppä luovutuskuntoon, annettiin avaimet kesäasukille käsiin ja kannettiin viimeiset kassit autoon ja suunnattiin juhlimaan serkkuni ylioppilasjuhlia.
Paikalla oli myös mummoni uuden mekkonsa kanssa. 
Mokoma oli vain kiskassut jonkun aluskorsetin alle, ja mekko pyöri hänen päällänsä.


Tein jotain radikaalia ja luovuin normaaleista korviksistani päivän ajaksi, ja ripustin korviini koulussa väsäämäni korvikset. 
Lämpötila oli huima ja aurinko paahtoi. 
Nuttura ja ohut pitkähihainen ei ollut ollenkaan paha vaihtoehto, enpähän näyttänyt iltapäivästä keitetyltä ravulta, kuten moni muu paljaiden käsivarsien kanssa.


Parin kakkukierroksen jälkeen me kodittomat suunnattiin porukoille testaamaan vastaremontoitu mökkisauna. Talviturkkikin tuli heitettyä, jos sitä nyt turkiksi lasketaan kun kävin avannossakin talvella? 


Kajaaniin muuton huonot puolet tosiaankin ovat tässä.
Mökkiä on jo ikävä.
Meillä on kyllä tässä oma sauna, mikä on ihan kiva, mutta järvi puuttuu. 
Enkä tiedä onko Kajaanin joessa järin turvallista uida. Tiedättehän, Talvivaara ja kaikkea... Ei ne kyllä taida olla edes toisiinsa kosketuksissa, mutta kuitenkin. :D


Sunnuntaiaamuna hypättiin jo ennen kaheksaa autonrattii ja kurvailtiin matkaan. Oltiinkin ajoissa perillä ja ehdittiin jo lenkillekin ja kaikkea ennen maanantain ensimmäistä työpäiväkoitosta.
Kajaanissa olikin kunnon kesä, kun päästiin tänne. Nyt tosin ensi viikon sääennuste näyttää melko samalta kuin viime kesänä.... +15 astetta maksimissaan ja vesikuuroja päivittäin, jes. 


Tapaaminen ohjaajan kanssa kesti puolisen tuntia. Siinä ajassa mulle näytettiin mitä mun pitäis saada kolmessa viikossa aikaan ja kerrottiin materiaalit, ja jätettiin tekemään! 
Ja heti ensimmäiseksi aloitin mistäs muustakaan kuin päähenkilöstä jäniksestä, khi! 
Siistiä, että harjoittelijaan luotetaan näin paljon, kumpikaan ohjaaja tai pukusuunnittelija ei nimittäin ole nähneet mun kädenjälkeä ollenkaan.
Viikossa, ennen kuin pukusuunnittelija palaa lomaltaan, ehtisin kuitenkin saada huiman määrän tuhoa aikaiseksi. 
No maanantaina nähdään, olenko mennyt ihan puihin aikaansaannoksieni kanssa.


Kaiken muun lisäksi vanhenin taas kerran vuodella, sen kunniaksi pieni lasillinen kuplivaa.
Koko viikon olin ihan varma että joo mä täytän 22. Sanoin niin jopa työkaverilleni, enkä ajatellut asiaa sen kummemmin.
Torstaina se lävähti päin naamaa kun tajusin, että johan mä olen ollut 22 vuoden verran. 
Hups. 
Vanhakshan tässä tulloo ko ei enää muista omaa ikäänsä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti