tiistai 9. heinäkuuta 2013

Kisaturisti ja maailman huonoin bloggaaja.

Hävettää melkein tää mun postaustahti, kun keväällä sain skarpattua niin loistavasti.
Mutta ei se mitään, hiljaa hyvä tulee, elämässäni on enemmän sosiaalisia aktiviteettejä vieraiden ihmisten kuin Kouvostoliiton kavereideni kanssa, töitä riittää pienelle armeijalle ja kotona käyn vain nukkumassa.

Toinenkin teatteriproduktio etenee huimaa vauhtia, päivää vaille viikko ensi-iltaan ja töitä riittää kyllä aamusta iltaan. Edellinenkin tuotos on vielä esittelemättä, kuvia on kyllä runsain mitoin, että enköhän jonkinnäköisen koontipostauksen saa aikaiseksi aikaansaannoksistani.

Sitä ennen kuitenkin hehkutan paria viime päivää ja koko tulevaa viikkoa...


Nimittäin suunnistuksen MM-kisat käydään Sotkamossa yhdessä Kainuun rastiviikkojen kanssa! 


Harmittaa edelleenkin kun missasin Jukolan viestin, mutta nyt olen käynyt jo kahtena päivänä korjaamassa tilannessa MM-kisojen parissa.
Ja tänään työpäivää paikkasin Yle Puheen kautta, kun paikan päälle en päässyt.


Ensin pitkän matkan karsintakisaa ja rastiviikon aloituspäivää tsekkailemassa.
Ja n. kahdeksan tuhannen muun kanssa Hiukan pesiskentällä sprinttifinaalia seuraamassa.
Huikeeta! 
Fiilis Mårtenin kirmatessa loppusuoralle oli ihan mieletön, eikä Venlankaan aikaansaama mekkala paljon pienemmäksi jäänyt.


Työkaverini H tänään mietti, ettei tunne yhtäkään ihmistä joka harrastaisi suunnnistusta, saatika hehkuttaisi kisoja. Eikä hän ollut ihan varmaa että onko tämä nyt siistiä, täysin typerää, noloa vai jotain ihan muuta...

Mutta ei se mitään, kahdeksan vuoden aktiiviivi"urani" jälkeen rakkaus lajiin ei kyllä varmaan kuole koskaan.
Ylpeästi tuulipuvussa!

5 kommenttia:

  1. Suunnistus on nyt ollut pinnalla! En ole itse koskaan edes miettinyt koko lajia ennen kuin tänä aamuna tuli uutisissa hehkutusta Suomen pärjäämisestä kisoissa.

    Ei kai siinä, tuulipuvut rocks!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle suunnistus on aina pinnalla, vaikken enää itse aktiivisesti harrastakkaan. Tosin nyt oltuani vuosia sivussa, tekis entistä enempi mieli vaan juoksemaan metsään muutenkin kuin satunnaisille iltarasteille kerran kesässä...

      Poista
  2. Me harrastimme mieheni kanssa parisuunnistusta useamman vuoden todella ahkerasti ympäri varsinais-suomea :) Nyt sitten on ollut taukoa vuoden, kun muutettiin pois suunnistusporukan läheltä :/ Ja pakko myöntää, että tämä geokätköily on vallannut nyt mielenkiintomme niin täysin, että muut urheilut ovat jääneet :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parisuunnistus on kyl vähän hassu lajimuoto, mutta kai se on varmempi tapa kuin yksin metsään lähteminen jos on yhtään epävarma taidoistaan. Siinä yksin puurtamisessa on kuitenkin sitä jotain. :D

      Poista
    2. Joo, totta :D Ja varsinkin kun itse olen todella huono suunnistamaan missään niin on kyllä hyvä, että joku mukana! :D

      Poista