keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Päätähtenä Jänis.

Nyt on viimeinenkin Jänis paketoitu kasaan. 
Koska en tykkää jättikuvapostauksista, esittelen teille Jäniksen ensimmäisenä.
Näytelmän nimi Jäniksen vuosi sen jo kertookin, että kyseessä on koko näytelmän keskeisin hahmo.


Käsiohjelmassakin kerrotaan Jäniksestä näin.
Suomalaisessa kansanuskossa jänis tunnetaan vahvana voimaeläimenä, joka auttaa elämän murroskohdissa. Jäniksessä yhdistyvät viisaus ja hölmöys, androgyynisyys ja feminiinisyys, pelkuruus ja pelottomuus sekä seksuaalisuus ja viaton puhtaus. Edustaen näitä vastakohtaisuuksia, se toimii oppaana voimien murroskohdissa, pelkojen voittamisessa sekä omien roolien tunnistamisessa.
Lähde: Thuleian tupa

Jäniksen näyttelijä A. Tella on onnistunut ainakin omasta mielestäni luomaan juuri näytelmään sopivan jäniksen. 
Puvustuksen suunnittelija M. Tolonen puolestaan sai tiivistettyä jäniksen olemuksen tavallaan yksinkertaiseen, mutta mielenkiintoiseen asuun, jonka allekirjoittanut pääsi toteuttamaan, jes!


Kun tulin KHT:lle kesäkuun ensimmäisellä viikolla, mulle annettiin suunnittelukansio kuvineen käteen, ja pahvilaatikollinen kankaita toiseen.
Iskin ensimmäisenä kiinni jäniksen pukuun, koska se tuntui jollain tapaa turvallisimmalta, vaikkakin suurtöisimmältä.
Sitä varten kun piti erikseen luoda kangas.
Eli eikun silpomaan viittä paitaa palasiksi ja ompelemaan.


Ja kuten pari postausta aiemmin sanoinkin, olin myös varsin otettu sekä huvittunut luottamuksesta, jota suunnittelija ja ohjaaja muhun kohdisti.
Kumpikaan ei ollut nähnyt kätteni jälkeä, ja olisin ekan viikon aikana voinut saada aikamoisen katastrofin aikaiseksi, varsinkin kun mulle uskottiin näinkin tärkeän kuin päähenkilön puku toteutettavaksi.
No en saanut, sain aikaiseksi kunnollisen vaatteen!
Korvat jänikselle teki työkkärin kautta harjoittelussa ollut ikäiseni nuori neitokainen.



Olen ihan todella iloinen ja tyytyväinen Jäniksen pukuun, vaikka siitä on ollutkin eniten vaivaa näin huollon kannalta.
Pukua on jouduttu pienentämään jo monia kertoja, sillä joka kerta sen kastuessa pienessä kesäsateessa puku vain venyy ja paukkuu ja roikkuu päällä, eivätkä korvatkaan oikein jaksa kestää pystyssä jatkuvassa liikkeessä, vaan on ne pitänyt avata ainakin kahdesti ja kehitellä pientä vahvistusta. 

Mutta on se vain hyvännäköinen! 
Uutena ostetut kengätkin kestivät ehjänä viimeisen näytöksen puoleen väliin asti.

Ja mikä parasta, näyttelijä oli jo ensisovituksesta asti ihan fiiliksissä puvusta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti