keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Kreisibailausta pikkukaupungin yössä.

Hiihtoloman kunniaksi viivähdettiin kotikonnuillani useampi päivä tekemättä oikeastaan yhtään mitään. 
Pari yötä vierähti vanhemmillani kauniin lumisia maisemia ihmetellessä ja äärettömän huomionkipeää kissaa rapsutellessa, hyvää ruokaa mussutellessa ja vaan idlatessa.
Oscaritkin katoin vahingossa ihan kokonaan. 
Vieläkin väsyttää.


Kamerankin otin mukaan, kun lomaviikon jälkeen pitäisi palautta ensimmäiset tehtävät.
Yhtenä osana tehtävää on kuvata liikkuvia asioita, joten jahtasin kissoja pitkin päivää ja konttasin pitkin lattioita hyviä kuvakulmia hakiessa.
Lopulta kuvassa näkyvä vanha rouva kyllästyi mun toilailuihin niin paljon, että juoksi sängyn alle piiloon aina kun ilmestyin kamera kourassa näkyviin. 
Toinen katti osasi vältellä mua sen verran, ettei päätynyt yhteenkään kuvaan.
Voi raukkaparkaa. :D


Parin porukoilla vietetyn yön jälkeen suunnattiin systerin luokse.
Tarkoitus oli kreisibailata supervillisti tiistai-iltana pikkukaupungin yöelämässä, mutta todellisudessa ei ikinä päästy ulko-ovesta pihalle.
Kreisibailattiin niin railakkaasti sohvalla TrivialPursuitin kera, eikä siellä sitäpaitsi mikään ole klo 24:n jälkeen auki. :DD


Tänään kotiuduttiin superaikaisin takaisin, kun avokin piti olla kymmeneltä koululla.
Raukkaparalla on lomaviikolla enemmän koulua kuin normaalisti viikoilla, kjeh. 
Mikä taas tarkoittaa sitä, että idlaan yksin kotona sisällä, vaikka ulkona on superkaunis ilma.

Mutta leikinpä hyvää kotivaimoa ja leipasin jopa onnistuneita sämpyliäisiä!
Omnomnom.

Ja tein taidetta. 
Kolmiulotteisen sommittelun tehtävä wtf. 

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Elämäntyylitaulu.

Koulussa on meneillään koko vuosikurssin yhteinen inhokkikurssi, Ideasta Innovaatioon.
Sanomattakin on selvää, että kukaan ei tykkää kys. kurssista, eikö?

Päämäärä ei oikein ole selvillä, toteutus on epäselvää, opettajat eivät ole tietoisia toistensa tekemisistä, kaikki puhuvat ristiin, kunnollisia ohjeistuksia ei oikein saaha, ketään ei kiinnosta, ketään ei huvita. 

Itse suhtaudun kurssiin aika neutraalisti.
Ymmärrän tavallaan, mitä tältä kurssilta haetaan. 
Toteutus on paikoitellen melko heikohkoa, mutta pitkällä pinnalla ja joustavuudella tästä n. 150 opiskelijan ja neljän opettajan kurssista selvitään.

Huomena on luvassa jonkinlainen posterikävely, jossa kaikki neljän hengen ryhmissä toteutetut tulevaisuusposterit ja lifestyleboardit laitetaan esille, kierrellään muiden teokset läpi ja annetaan palautetta.
Kukaan ei vain oikein tiennyt mitä näiden postereiden tulisi sisältää, mutta ainakin elämäntyylitaulussa oli tarkoitus kuvin tuoda esille omaa persoonallisuutta ja sitä mitä arvostaa maailmassa.

Oman julisteeni kasaamiseen käytin noin viisi minuuta, ja tässä lopputulos.


Tadaaaah!
Kuinka taiteellista.


Elämäntyylistä puheenollen, pyöräytettiin avokin kanssa yhteinen blogi pystyyn.
Kun kerta katotaan leffoja kolmen leffan päivävauhdilla, pakkohan siitä on jotain huumoria repiä irti.
Äitini jo päivittelikin naamakirjassa, että kuinka me jaksetaan...



maanantai 18. helmikuuta 2013

Istuva härkäkö?

Ihan ensimmäisissä postauksissa jotka ovat nähtävissä, on kuva tämän neitokaisen vanhojenpuvusta.
Nyt siitä on vuosi jo vierähtänyt, ja oli aika penkkaripuvun.

Ja sain kun sainkin muutaman kuvan tästä villistä intiaanista julkaistavaksi teille.


Asu sisälsi siis inkkaripaidan sekä collegehousut, jotka on tehty myöhempääkin käyttöä ajatellen.
Päähine ja asusteet ovat asiakkaan itse hommaamia.


Ugh, olen puhunut.

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Hei, nöpö iloinen, hip ja hei ja trallallaa!

Suurena Tolkienin fanina olen odotellut tämän kirjan ilmestymistä ja käsiini saamista jo jonkin aikaa.
Edellisellä kirjastoreissulla löysin oikean hyllyvälikön ja napsaisin tämän mukaani yhdessä Bilbon viimeisen laulun kanssa.

Kirjan on kuvittanut Tolkienin lempikuvittaja Pauline Baynes, ja ai että kun se on kaunis!


Tom Bombadil ja metsän tapahtumat ovat yksiä suosikkilukujani Sormusten ritareissa. 
Ymmärrän kyllä täysin, että nämä on jätetty pois elokuvista, koska tapahtumat eivät juurikaan vie tarinaa eteenpäin, mutta sääli sinänsä.
Vanha Tomppa kirkkaansinisessä nutussaan ja keltasaappaissaan olisi kyllä ollut näky!


 Kirja sisältää 16 runoa, joista vain kaksi oikeasti kertoo Tom Bombadilista, mutta ovat ne muutkin lukemisen arvoisia.


Vielä kun tämän saisi omaan hyllyä koristamaan.
Muita Tolkien -faneja liikenteessä?
Ootteko lukenut?


lauantai 16. helmikuuta 2013

Kotiopettajattaren garderoobi.

Kuinka ihana onkaan lähteä aamulla kouluun, kun kahdeksalta on valoisaa?
Vaikka eipä siitä valosta paljon pääse nauttimaan, kun koulua on varsin riittävästi.
Tämä jakso on ollut vähän tylsemmän puoleinen, sillä kaikki on ollut varsin teoriapainotteista, mutta nyt olisi edessä oikeasti jopa valmistusta.

Kaavat alkavat olla kasassa ja poikkileikkaukset suunniteltu.
Minimalliston toteutus alkaa siis olla käsillä. 
Suunnitelma sisälsi viisi asukokonaisuutta, joista kolme vaatekappaletta toteutetaan; hame, housut sekä yläosa jossa on istutettu hiha. 


Suunnittelussa piti käyttää arkkitehtuuria ideoinnissa, ja mulla koko homma henkii jotain 1800-luvun henkeä ja kotiopettajafiboja Burtonin värimaailman lisäksi. 

Ongelma vain syntyi, kun läksin kangaskaupoille.


Se nimeltämainitsematon ja lähes ainoa varteenotettava kangasketju nimittäin on pakannut kaikki talvikankaat ja nimenomaan villakankaat pakettiin, ja lähettänyt talviteloille. 
(Toinen pulju myy itseään tyhjäksi ilmeisesti lopettamisaikeissa, Kouvostoliittolaiset huom.)

Hamekangas wtf? Olin ajatellut mustaa ohuehkoa villa- tai villasekoitekangasta, mutta mitäs nyt.
Housukankaankin löysin sieltä palalaarista ja harkitsin pitkään, että osaanko kuvitella harmaat housut jalkaani.  
Paitamateriaaliksi ei oikeastaan edes voinut harkita muuta, kun ei ollut kuin tuo yksi puserokangas enkä halua tehrä sitä mistään sifongista.  

Kyselin jo kyllä yheltä tutulta ompelijalta, josko tulisin tilaamaan hänen kauttaan kankaan, kun hame kuitenkin pitäisi saaha tehtyä tämän vuoden puolella. 
Ei kai tässä oikein ole vaihtoehtoja.

Ja nappikaupassa ei ollut kuin 7 töykeän siistiä nappia, kun olisin tarvinut 8, murrrr.

Mutta malttamattomana jo odottelen oikeaa valmistusta.

tiistai 5. helmikuuta 2013

Villiä virkkausta.

Eilen otin ja repäsin yltiötylsän vapaapäivän kunniaksi  pitkäaikaisen projektini tähän astiset saavutukset kasaan.

Aloittelin tätä isoäidinneliöistä koostuvaa peittoa joskus nelisen vuotta sitten. 
Kertaalleen jo yhdistinkin palat virkkaamalla, mutta totesin kiinnitysjäljen olevan ruma, ja purkasin koko höskän. 


Samaan syssyyn sitten virkkasin kaikki palat kerroksen verran suuremmiksi, koska palat näyttivät varsin pienehköiltä. 
Uuden kiinnitysmetodin bongasin jostain käsityölehdestä, ja jälki onkin huomattavasti siistimpää kuin aiemmin.

Olin vähän laiska enkä tehnyt mitään hienoa kuvioita näihin, ihan vaan yksvärisiä ruutuja vuoronperään.


Paloja olen virkkaillut siellä sun täällä, bussissa, autossa, puistonpenkillä, luennolla...
Näppärää ajanvietettä, ei tarvi paljon kiinnittää huomiota siihen mitä tekee, vaan voi keskittyä muuhun yhtäaikaa.
(Äitini neuloo villasukkia samalla metodilla, ihan käsittämätöntä...)



Ei tällä vielä ihan parisänkyä peitetä, mutta kyllä sen alla jo pötköttelemään mahtuu joku lyhyehkö ihminen. 
Taidan kuitenkin vielä haudata peiton käsityökorin pohjalle ja hakea lisää lankaa, jahka tuota väriä taas joskus löytyisi kaupasta. 

Saa nähdä, kuinka suuri siitä lopulta tuleekaan.
Tai valmistuuko se ikinä.

// Olkaa ylpeitä musta.
Muistatteko mun vaatekaappiprojektini?
Sain vihdoin ja viimein vietyä noi kassit kirpparille. \o/