sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Valmistujaiskarkelot.

Perjantaina avokki pääsi vihdoin eroon tuosta koululaitoksesta, jossa itse vietän vielä seuraavat kolme vuotta.
Eilen oli sitte tiedossa tietysti pienimuotoista juhlintaa. 


Päivällä kävi pelkästään sukulaisia, ja illalla sitte kavereita.
Kamalan raskasta tämmönen kokopäivänen sosialisointi, oon vieläkin ihan naatti.


Koska vieraita oli yhteensä tiedossa parisenkymmentä, totesin suoraan että mähän en tiskaa sitä astiamäärää. Tiskiä tulee tommosten pirskeiden järjestämisestä jo muutenkin kamalasti, joten pahviastioita kehiin vaan.

Pahviastioita löytyy kaupasta jos jonkinmoista, mutta taiteellisena ratkasuna valittiin ne halvimmat valkoiset ja panostettiin kauniisiin lautasliinoihin. 
Tiskata ei tarvinut, mutta roskiksen joutui kyllä tyhjentämään useamman kerran päivän ja illan aikana.


Inhoan juhliin liittyvää kukkarumbaa.
En omista oikeasi yhtäkään maljakkoa, tuota keltaistakin puskaa varten jouduin teilaamaan kynttilän, että sain tuon edes jotenkin säädyllisesti veteen.
Seuraava vaihtoehto olisi ollut mehukannu, mutta siltä onneksi vältyttiin.


Naamakirjassakin jo naureskelin, että oon kyllä ihan selkeetä vaimomatskua.
Lauantaiaamuna olin jo pilkonut ja kasannut 14 litraa salaattia ennen kello kymmentä aamulla

Tarjolla oli vihreää salaattia, pastakinkkujuustosalaattia sekä cocktailpiirakoita munavoin kera. Kahvin kanssa oli äitini tekemä kinuskikermakakku ja hieman pipareita nuoremmalle väelle. 

En ole koskaan ennen tehnyt pastasalaattia, mutta ai että se oli hyvää, vaikka itse sanonkin!


Jahka saatiin viimeisetkin sukulaiset ulos ovesta, oli aika tyhjentää salaattikulho ja täyttää se hieman nestemäisemmällä ravinnolla ja odotella ensimmäisiä iltavieraita saapuvaksi.


Ilta sujui varsin rattoisasti rupatelen keveistä aiheista, kuten sukuhaudoista ja tuhkauksista, haha.
Ja ylläoleva taideteos on graafikkoystävämme aikaansaannos, 

Tarkoitus oli läheä keskutaan katsomaan jotain randomia hillbilly -bändiä, mutta myöhästyimme hieman ja saavuimme paikalle juuri, kun bändi pakkasi kamppeitaan. 
No, tulipa pyörähdettyä sielläkin.

Aamulla nukutti kerrankin pitkään, enkä herännyt perinteisesti kuudelta kuten viime viikkoina on ollut tapana.
Ja ensimmäiseksi sain tietysti raivata keittiön, että pääsin edes aamupalalle.
Kotibileiden huonot puolet, jes.

Nyt olis vielä pari litraa pastasalaattia syötävänä ja karmea kasa pipareita tuhottavana. 
Ja tiskivuori.
Jahka sen selätän, en tee tänään mitään.

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Jäätikköretkeilijät Kouvolassa.

Pahoittelen pienoista blogihiljaisuutta, kevät ja koulutyöt painavat päälle, huomenna juhlitaan avokin valmistujaisia ja kohta pitäisi muuttaakkin, joten tekemistä on tässä riittänyt! 

Mutta vieläkö muistatte neonkeltaisen painajaiseni?
No, tänään oli se päivä kun työt pääsivät esille Kouvostoliiton Muodin yössä, joka juhli tänään kymmenvuotistaipalettaan.

Tuttuun tapaan näytöstä katseltiin vesisateessa, ja päästäkseni riittävän lähelle jouduin hieman käyttää kyynerpäätaktiikkaa päästäkseni siitä sateenvarjomerestä läpi.


Mallisto on opiskelijatoverini, NRJ Fashion Awardseissakin viime vuonna menestyneen Jere Vilon käsialaa. 
Aika ei vain ollut suunnittelijan ystävä, ja hän kaipasi pientä auttavaa kättä, ja tässä lopputulos.


Kameran asetukset ovat viturallaan, yllä olevat kaksi kuvaa ovat ainoat edes kohtalaisen skarpit kuvat.
Virittelin kameran asetukset kuntoon ennen näytöksen alkua, kun taivas ei ollut vielä totaalisen tumma ja syytänyt vettä niskaan kaatamalla. 
No, näytöksen puolivälissä ei enää samat asetukset toiminut ja hätämuokkaus ei onnistunut ihan kohilleen, hups. :D


Miä siis kaavotin ja valmistin nuo molemmat takit sekä ylimmässä kuvassa näkyvän röyhelötopin ja kynähameen joista en tietenkään huomannut ottaa kuvaa nuken päällä.
Kaikki nuo kankaat on Jeren käsin painamia.

Olipa varsin mielenkiinoinen kokemus!

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Keisarinnan uudet kengät.

 Kevät on jo sulattanut kaikki kadut, ja lakaisukoneetkin ovat pyyhkineet koulumatkalta suurimman osan hiekoista poies. 


Viikonlopun Helsinginreissun jälkeen totesin että nyt riitti, nää vanhat ja haisevat, puhkikävellyt läpyskät saavat nyt lentää roskiin. 


Uusi, värikkäiden tennareiden aikakausi alkakoon!

Tää muotoilun puolella opiskelu tekee musta vielä hipsterin. 
Vaihdoin niihin sentäs mustat nauhat.

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Ikävä.

Tänään sytytän kynttilän yhdelle liian aikaisin poistuneelle enkelille.
Uskmatonta, että siitä on jo vuosi.
Sanoja ei tahdo löytyä vieläkään.


torstai 4. huhtikuuta 2013

Tyynyjen uusi elämä.

Koulutöiden lisäksi tuli hieman somistettua kotiakin, vihdoin ja viimein.


Olen aina ensitapaamisesta lähtien vihannut noita vihreitä kammotuksia, jotka somistivat avokin poikamiesboksin sohvaa. 
Sittemmin yhteenmuuttaessa ilmoitin, että nuo tulevat vielä lähtemään.
Nyt ne on reilun kaksi vuotta pyörinyt tässä lattialla odottamassa uusia päällisiä yhdessä kahden suuremman istuintyynyn kanssa, että jos sitä joskus vaikka saisi aikaiseksi ja löytäisi sopivan kankaan.


Oikeanlaista kangasta ei tullut vastaan kaupassa, mutta se koulussa maalattu kangas kuin kiljui päästä täydentämään olkkarin sisustusta.


On ne paljon nätimpiä kuin aiemmat, ja kangaskin pääsi kunnolla esille eikä hautautunut mihinkään kaapin pohjalle. 
Kyllä nyt kelpaa iskeä persauksensa tyynyn päälle ja rötvätä lattialla.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Pääsiäispilkillä.

Pääsiäisloma oli ja meni, ja itse röhnösin vapaapäivät pääosin porukoilla äiskän safkoilla enkä uhrannut ajatustakaan kouluhommille.

Ainiin ja varotetaan nyt etukäteen herkkähermoisimpia ja eläinrakkauskiihkoilijoita: 
postaus sisältää raakaa kalaparkojen huulten lävistämistä, toukkien elävältä seivästämistä sekä hukuttamista ja ahventen tukehduttamista ilmalla. Postaus sisältää myös kuvamateriaalia aiheesta.
Jos tässä vaiheessa ällöttää, sulje välilehti kiitos. (:


Ja koska postaus käsittelee pääsiäisen aikaan, aloitetaan perjantaisella päiväkävelykuvalla ja jonkun jeesusteluseuran rakennuksen julkisivulla.


Ja kuten varoitteluista saatoitte jo arvata, me mentiin pilkille!
Ja vielä kahtena päivänä. 


Eka päivä oli ihan huono. 
Tai no aurinko paistoi ja oli superlämmintä, mutta kalaa ei oikein meinannut tulla ja aika kävi pitkäksi.
Oon menettäny mun lehmänhermot johonkin. Penskana jaksoin kykkiä tuntitolkulla samalla reijjällä oottamassa, nyt kyllästyin vajaassa vartissa jos mitään ei tapahtunut.

Sain mä yhden tuommosen tulitikkurasian kokoisen sintin!


Tokana päivänä oli huomattavasti vähemmän aurinkoa, pienempi lampi ja enempi kalaa.
Ja avokki, joka oli pilkillä ekaa kertaa ehkä 15 vuoteen onnistui pilkkimään niin ison kalan, että  siima katkesi ja koukkukin hävisi jään alle.


Parin tunnin pilkkimisen ja heikon kalansaaliin jälkeen oli kiva pistää notskit tulille ja nauttia hieman eväksiä. 


Ja kuumaa kahvia.
Hyvässä seurassa tietysti.


Pidättäydyin koko pääsiäisen suklaasta pieniä maistiaisia lukuunottamatta ja herkuttelin sen sijaan vohveleilla, vanilijajäätelöllä sekä mansikkasurvoksella.
Äiti kaiveli vohveliraudan ekan kerran esiin sitten ysikytluvun ja ai vitsit että oli hyvää.
Ihan tuli lapsuus mieleen.

Ja kerrottakoon nyt vielä eläinten ystäville.
Rupesin säälimään jäälle jääneitä ahvenparkoja, ja päästin kaikki elinkelpoiset yksilöt takaisin uiskentelemaan ja varoittelemaan kalakavereitaan tulevaisuuden varalta.