perjantai 31. toukokuuta 2013

Lähtö lähellä.

Vuosi sitten elokuussa tulin takaisin Kaijjaanista, ja siivoin vaatekaappini.

Nyt ois se aika, kun pitäisi taas pakata riittävä määrä sisältöä kolmeksi kuukaudeksi tuohon samaiseen matkalaukkuun.
Lähtö ois taas nimittäin edessä jo huomenissa, enkä ole vielä kuin vasta hakenut laukun häkkivarastosta.


Ja kuten kuvista voi päätellä, on mulla melkein kolme vaatekaapillista tavaraa. 
Ja nyt ne pitäisi pakata yhteen matkalaukkuun niin, että mukana on kaikki juhlavaatteista suunnistuskuteisiin, yöpuvusta työvaatteisiin.
Lisäksi pitää varautua siihen että on kylmä kesä, on lämmin kesä, sateinen kesä, hellekesä, mitä näitä säitä nyt meillä saattaakaan Kajaanin korkeudella olla.

Ja vaatteiden lisäksi pitäis pakata kaikki muukin yleishyödyllinen, mitä kesän aikna kuvittelee tarvitsevansa.
Ja kaiken lisäksi siivota oma elämä pois tästä kämpästä, sillä tähän kämppään muuttaa kesäasukki siksi aikaa, ku me olemme poissa.

Jaiks. Joku nukkuu kolme kuukautta mun sängyssäni!

Huomenna suunnataan vielä yhdeksi yöksi vanhemmilleni, sillä käydään serkkuni ylioppilasjuhlilla. Sunnuntaina olisi sitten tarkoitu siirtää itsemme oikeasti kohti pohjoista, sillä maanantaina alkaa avokilla työt ja mulla työharjoittelu Kajaanin harrastajateatterilla. 
Uujea.

lauantai 25. toukokuuta 2013

Kesätyttö.

Ostin joskus lopputalvesta paikallisen halpiskangaskaupan ale/loppuunmyynti/jokuhalpahintatarjouskasasta vajaan pari metriä kauniisti kuvioitua kangasta ajatellen, että jotain kesävaatteitahan tästä voisi tehdä.

Kuvio on kaunis, mutta ikävä kyllä materiaali on jotain tekokuitua, (en osaa vieläkään pelkän tunnun perusteella määritellä eikä me ehitty nytkään koulussa tehdä niitä polttokokeita, että voisin testata) joten todennäköisesti melko hiostava materiaali on loppujen lopuksi kyseessä. 

Mutta sain kuin sainkin kaksi ihan mukiinmenevää lörppövaatetta aikaiseksi. Ja muistin taas, miksi vihaan trikoon ompelua.


Ensimmäisenä tein mekkosen. En ole omistanut kesämekkoa aikoihin, ja ajattelin et jos nyt tänä kesänä vaikka Kaijjaanissa tarkenis hieman kevyemmälläkin vaatetuksella. Olen kuitenkin kaikesta kalpeudesta huolimatta kesän lapsi ja rakastan lämpöä, kuhan sitä ei ole liiaksi.


Kaavan nappasin Suuren Käsityölehden jostain parin vuoden takaisesta numerosta ja poistin muutaman ylimääräisen sauman sekä väljyyttä, kun tämä oli kankaalle tarkoitettu kaava. Olis mulla omatkin neulekaavat jossain ollut, mutten jaksanut lähteä  etsimään niitä mistään kaappien syövereistä.


Mekon jälkeen kangasta jäi vielä neliön kokoinen pala, ja mietin et turhaan tätäkään nyt survoo kaappiin.
Hetken mietinnän jälkeen totesin, että mullahan on kaapissa kivanmallinen vesiputouskauluksinen paita, joka ei kyllä väriltään ole enää ihan ominta minua.

Joten piirsin kaavat paidan avulla ja tässä se nyt sit on. 
Edessä melko avara vesiputous, takana myöskin melko avoin selkämys, jota on tukemassa solmittavat nauhat. Helma on ihan perinteinen paidanhelma.


Harvoin sitä tulee ajateltua, mutta eilen kiskaistuani tuon paidan, hippihousut ja jakun päälleni, totesin että hei oon ihan kokonaan omatekemissä vaatteissa.
Jännää.

perjantai 24. toukokuuta 2013

Mustaa ja valkoista väreissä.

Inhokkitehtäväni piirustuksen ja maalauksen kurssilta: muotokuva värein, lähtökohtana mustavalkoinen kuva, tyyli ekspressionistinen.
En ollut kyseisillä tunneilla, joilla tehtävä annettiin, joten ei mulla ollu hajuakaan mitä olin tekemässä.
Pitkään vitkuttelin, mutta kun palautuspäivä lähenee ja öljyvärit oli välineenä, oli pakko maalata, ettei tarvi palauttaa märkää työtä.

Etin randomilla Googlesta mustavalkoisen naamakuvan, joka jälkikäteen googletettuna paljastui Jean-Jacques Annaudiksi, ranskalaiseksi elokuvaohjaajaksi joka on mm. ohjannut elokuvat Ruusun nimi sekä Seitemän vuotta Tiibetissä.

No, ei se Annaudilta näytä eikä kai ole tarkoituskaan. 
Enemmänkin siltä Hulkin ihmismuodolta, joka on jäänyt vahingossa vihreäksi.
Kannustava fiilis, kun kaikki jotka ovat tuon nähneet, ovat revenneet nauruun. :D

Työn nimesin Annaudin ensimmäisen ohjauksen mukaan. 
Ah kuinka tekotaiteellista kakkaa.


Ei musta seuraavaa van Goghia tai Matissea tule, mutta onpahan nyt tämäkin tehtävä pois alta.

maanantai 20. toukokuuta 2013

Alienorava #2.

Alienorava otti ja valmistui.
Ja näemmä se on kaikissa kuvissa totaalisen eri värinen, hups. 


Eihän se ihan siltä näytä, miltä piti. 
Eikä oikein oravaltakaan, mutta on se silti kaunis omalla tavallaan...


Mutta asiakas vaikutti tyytyväiseltä kuvien perusteella, ja sehän on tärkeintä, eikö? :D


Kaikkea sitä lupautuukin tekemään, mutta mielenkiintoinen kokemus oli kyllä! 
Ei ole nimittäin pehmoja tullut tehtyä sitte ala-asteen, eikä varsinkaan ite modifioiduilla kaavoilla.
Nyt on tuota vihreää haituvaa kämppä täynnä. Kokemuksella voin sanoa, että sitä löytyy varmasti vielä vuoden tai parinkin päästä jostain.

Tämä taisikin olla kevään viimeinen pakollinen ompelujuttu, jos seuraavaksi siirtyisi kesämekon pariin. 
En ole omistanut moista vuosikausiin, ja ajattelin nyt repäistä. 
Katsotaan mitä siitäkin tulee.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Alienorava.

Mutanttinorsu sai jatkoa.


Örgh.

perjantai 17. toukokuuta 2013

Sipuliseepramummo.

Mummoni soitti vappuna, että hän haluaisi tilata multa kesäisen juhlamekon itselleen. 
Hän kertoi ostaneensa uuden mekon viimeksi enoni häihin (vuonna 1992 tai jotain), että nyt ois ehkä aika uudistaa juhlavaatetus, kun samaisen enoni tytär pääsee ylioppilaaksi tänä kesänä.

Mulla oli viime syksynä tehdyt kaavat sovitusmuutoksia vaille valmiina kaapissa, ja niiden sekä mummon viitteellisten ohjeiden "pyöreä pääntie, takaa v-pääntie, hieman levenevä helma" perusteella huitasin kaavat kasaan.

Viikko sitten perjantaina kävin hakemassa kankaan kaupasta ohjeilla "vähän samantapainen kun äitilläs veljes rippijuhlissa, mustavalkoinen, jotain kuviota tai raitaa tai jotain, mut ei liian villiä".

Noniin, hyvät ohjeet siis. 
Selkeesti luotto kohdallaan. 


Kasasin mekon äitienpäiväksi sovituskuntoon ja ajelin sovittamaan mekon mummolle kahvittelujen merkeissä.
Muutoksia ei tullut kuin pieni sisäänotto rintojen alle ja helman pituuden tsekkaus.
Ja mummo oli supertyytyväinen.

Pappakin oli ihan sitä mieltä, että nyt on tyylikäs nainen!


Valkoinen tuossa on oikeasti luonnonvalkoinen, ei noin kirkkaan puhtaanvalkoinen, mikä sopii paremmin mielestäni lähes seittämänkymppiselle naiselle. 
Kuvio on nimeltään seepra, mutta itselleni tuli jokin lehti tai sipuli enempi mieleen. 
Kaveriksi mekolle mummoni aikoo hankkia todennäköisesti mustan boleron peittämään käsivarsia. 


Yksi homma pois alta, tsiljoona jäljellä ennen muuttoa ja harjoittelun alkua.

Ehkä tämä tästä. 

//Seuraava postaus on blogin sadas postaus sen jälkeen, kun nollasin kaikki vanhat postaukset.
Huimaa. Oon selkeästi skarpannu tän kanssa. 

torstai 16. toukokuuta 2013

Kevään loppu.

Kevään viimeinen varsinainen koulupäivä ohi.

Mallisto ja valokuvaustehtävät on palautettu, muutama viestinnän essee ja yksi maalaus on tekemättä, sekä pari asiakasompelua puhumattakaan niistä miljoonista omista projekteista, jotka odottavat kaapissa.

Mutta eihän tälläisenä päivänä voi jäädä sisälle!


Pullo tarjoussimaa mukaan.


Tennarit pois jaloista.


Juuri postiluukusta tipahtanut kirja messiin.


Ja pilvettömän taivaan alle!

Nautitaan nyt kun vielä voidaan, viikonlopuksi on luvattu sadetta.
Silloin voi kenties palata töiden ja ompelukoneen ääreen.

Niitä kuuluisia sanoja:
"Onhan mulla vielä kaksi viikkoa aikaa."

tiistai 7. toukokuuta 2013

Elsa, kohtalon lapsi.

Olen täysin unohdanut esitellä teille Elsan!

Kyseessä on siis toinen työni kolmiulotteisen sommittelun kurssille. Työn aiheena oli kehonkuva, ja mun tyypistä tuli vähän tommoin kieroutunut ja toispuoleinen. 
Elsa on tehty kanaverkosta muotoilemalla, ja päällystetty jollain karmealla langalla, jota koulun varastosta sattui löytymään kilometrikaupalla.


Kuvan kukka ei kuulu työhön, se oli vain random kuvausrekvisiitta, kun kyllästyttiin ottamaan vakavasti kuvia.

maanantai 6. toukokuuta 2013

Viikonlopun rakkausruoat.

Kun taitopisteitä jaettiin mulle ja sisaruksilleni, missasin sen jonon jossa jaettiin ruoanlaittopointsit. 
Ne kaikki meni jotakuinkin systerilleni.

Vielä tänäpäivänäkin työnjako menee yleensä niin, että mä lusmuan jossain ja jätän ruoanlaiton mieluummin muille ja katan sitte vaikka pöydän sen kunniaksi, että onnistuin taas kerran välttää ruoanlaiton.

Mutta viikonloppuna otin oikein ja skarppasin (huom. skarppasin, ei karppasin), ja sain vaikka mitä aikaan!
Oon varsin ylpeä itestäni, koska nää oli jopa ihan syömäkelposia.


Vappupiknikillä keskiviikkona luokkakaverini oli tehnyt jonkinlaisen kasvispiirakan, ja se muistissa mietiskelin että nyt on leivottava jotain suolaista.
Valitsin jotakuinkin ensimmäisen ohjeen, joka kasvispiirakkaa googlettamalla tuli, ja tekaisin sen. 
Omnom.


Ja sunnuntaina tein ruoaksi jotain täydellisyyttä.
Lohi oli tarjouksessa lähikaupassa.
 Ekun uuniin ja chili&paprika -creme bonjouria päälle, pakastekasvisgratiinia ja riisiä lisukkeeksi. 
Perus opiskelijaruoka eiks jeh?

Ei se, että onnistuin valmistamaan syömäkelpoisten aterian, mutta  vielä enempi oon ylpeä siitä, että oikeesti söin noita safkoja.
En tunnetusti ole mikään vihannesten ystävä. 

Yli kaiken vihaan porkkanaa, oli se valmistettuna miten tahansa, ja tuon kasvisgratiininkin pääraaka-aine oli porkkana. 

Hyrrrrr, mutta söin sen!

Epäonnistuneiden pehmolelujen kuningas.

Kouluun tehtävä mallisto alkaa olla ihan hyvällä mallilla, joten uskalsin jo ottaa muitakin juttuja tehtäväksi, vaikka ammatillisen viestinnän ja maalauskurssin tehtävissä vielä riittääkin tekemistä.
Aikaa mulla ei ole ihan hirveesti, koska toukokuun lopussa pakataan taas kimpsut ja kampsut ja suuntaan kesäksi Kajaaniin. Jätän oman ompelukoneeni tänne, mutta sitä ennen on aikaa toteuttaa muutamat ompelujutut ja toivottavasti vielä muutamat kesävaatteetkin itselleni!


Ajattelin esitellä teille Oravaisen, epäonnistuneen pehmolelun ensiversion. 
Yhdellä tutullani on nettisivuillaan kuva oravasta, ja hän haluaisi kovin mielellään samaisen oravan ihan pehmolelumuodossa, joten tuumasta toimeen.


Ajattelin oikaista, ja hakea edes jonkinnäköisen valmiskaavan kirjastosta. Löysinkin englanninkielisen Soft Toys to Sew -kirjan, josta valitsin lähemmäs mallia olevan örvelön, norsun kaavat. 

Tuotuani kirjan kotiin huomasin, että kirjassahan on ihan ruutusuurennoskaavat!
No, onneksi tekniikka on tuttu jostain lapsuusvuosistani kun sarjakuvista tuli tehtyä jokunen ruutusuurennos. 
Eikun taulukko vaan kasaan ja piirtämään.


Ohjeitahan en tietenkään lukenut edes sen vertaa, että olisin nuken lopullisen koon tsekannut etukäteen.
Jo ommellessa tuota protoversiota hajoilin itsekseni, tästähän tulee ihan norsun kokoinen.
Jo pelkkä tuo tyhjä, valtava säkki aiheutti pieniä naurunpyrskähdyksiä, mutta ei se vielä mitään.


Kun näin tämän täytetyn version, ulvoin naurusta.
"MUTANTTINORSU!"
"Kultsipuppeli, et oo tainnu koskaan nähdä oravaa..." 
Lisää huutonaurua.


Ei se nyt ihan siltä nättänyt miltä pitäis. 
No, uusiks vaan!
Ja melkein puolet pienemmäksi.
Häntäkin puuttuu vielä.

Ehkä tästä vielä orava tulee.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Näyttelyyn mars.

Oltiin maanantaina kultturelleja ja käytiin tsekkaamassa kolmannen ja neljännen vuoden graafikko-opiskelijoiden näyttely.


HÄVITETÄÄN POLTTAMALLA on naamakirjasivun perusteella laadukasta graafista suunnittelua terveellä itseironialla höystettynä.


Esillä oli niin harjoitustöitä kuin kilpailu- että asiakastöitäkin. 


Näyttely avoinna Kouvostoliiton pääkirjastossa Mediamajalla 24.4. - 17.5.
Näyttelyyn on vapaa pääsy, ja näyttelyajat noudattavat Mediamajan aukioloaikoja.
Tapahtuman  naamakirjasivulle pääset tästä.


Ja jos laiskottaa, joku pönttöpää meni jo julkaisemaan kuvat kaikista teoksista kys. sivulla.
Ei tarvi vaivautua paikalle.