keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Päätähtenä Jänis.

Nyt on viimeinenkin Jänis paketoitu kasaan. 
Koska en tykkää jättikuvapostauksista, esittelen teille Jäniksen ensimmäisenä.
Näytelmän nimi Jäniksen vuosi sen jo kertookin, että kyseessä on koko näytelmän keskeisin hahmo.


Käsiohjelmassakin kerrotaan Jäniksestä näin.
Suomalaisessa kansanuskossa jänis tunnetaan vahvana voimaeläimenä, joka auttaa elämän murroskohdissa. Jäniksessä yhdistyvät viisaus ja hölmöys, androgyynisyys ja feminiinisyys, pelkuruus ja pelottomuus sekä seksuaalisuus ja viaton puhtaus. Edustaen näitä vastakohtaisuuksia, se toimii oppaana voimien murroskohdissa, pelkojen voittamisessa sekä omien roolien tunnistamisessa.
Lähde: Thuleian tupa

Jäniksen näyttelijä A. Tella on onnistunut ainakin omasta mielestäni luomaan juuri näytelmään sopivan jäniksen. 
Puvustuksen suunnittelija M. Tolonen puolestaan sai tiivistettyä jäniksen olemuksen tavallaan yksinkertaiseen, mutta mielenkiintoiseen asuun, jonka allekirjoittanut pääsi toteuttamaan, jes!


Kun tulin KHT:lle kesäkuun ensimmäisellä viikolla, mulle annettiin suunnittelukansio kuvineen käteen, ja pahvilaatikollinen kankaita toiseen.
Iskin ensimmäisenä kiinni jäniksen pukuun, koska se tuntui jollain tapaa turvallisimmalta, vaikkakin suurtöisimmältä.
Sitä varten kun piti erikseen luoda kangas.
Eli eikun silpomaan viittä paitaa palasiksi ja ompelemaan.


Ja kuten pari postausta aiemmin sanoinkin, olin myös varsin otettu sekä huvittunut luottamuksesta, jota suunnittelija ja ohjaaja muhun kohdisti.
Kumpikaan ei ollut nähnyt kätteni jälkeä, ja olisin ekan viikon aikana voinut saada aikamoisen katastrofin aikaiseksi, varsinkin kun mulle uskottiin näinkin tärkeän kuin päähenkilön puku toteutettavaksi.
No en saanut, sain aikaiseksi kunnollisen vaatteen!
Korvat jänikselle teki työkkärin kautta harjoittelussa ollut ikäiseni nuori neitokainen.



Olen ihan todella iloinen ja tyytyväinen Jäniksen pukuun, vaikka siitä on ollutkin eniten vaivaa näin huollon kannalta.
Pukua on jouduttu pienentämään jo monia kertoja, sillä joka kerta sen kastuessa pienessä kesäsateessa puku vain venyy ja paukkuu ja roikkuu päällä, eivätkä korvatkaan oikein jaksa kestää pystyssä jatkuvassa liikkeessä, vaan on ne pitänyt avata ainakin kahdesti ja kehitellä pientä vahvistusta. 

Mutta on se vain hyvännäköinen! 
Uutena ostetut kengätkin kestivät ehjänä viimeisen näytöksen puoleen väliin asti.

Ja mikä parasta, näyttelijä oli jo ensisovituksesta asti ihan fiiliksissä puvusta.


perjantai 19. heinäkuuta 2013

Kvaakkulandia pelastettu osa 1/10.

Eilen torstaina oli kesän toisen prokkiksen ensi-ilta, ja allekirjoittanut on hyvin väsynyt 1,5kk työrupeamasta sekä pikavisiitistä ensi-iltabileisiin.
Tänään onkin ollut hyvä vain nyhjätä sängyssä kirjan kanssa, avokkikin kun häipyi Hyrynsalmelle tjsp potkimaan palloa suossa. 


Kuvassa näytelmän päähenkilö Reino Kvaakkula (Veera Kopsala). 
Kuva on viime viikon läpimenosta, osa lavasteista sekä puvustuksesta oli vielä työn alla, en ole vielä ehtinyt koskeakkaan kuviin.
Muuta kuin latasin viisi tuntia dropboxiin kuvia  työryhmälle.
Kiitos vaan intternetti.

Nyt kun molemmat näytelmät ovat valmiita, vähenee multa työmäärät huomattavasti, ja mulla on ehkä jopa aikaa kasailla kuvapostauksista aikaansaannoksistani. 
Harjoittelusta on 3/4 -osaa suoritettu, nyt voisi ne säät lämmetä että voin viettää kesälomaa ja siirtyä riippumattoon...
Ja sännätä heti huomenna korjaamaan jäniksen korvia.

torstai 11. heinäkuuta 2013

Kvaa-kvaa-Kvaakkulandia.

Näissä tunnelmissa on mennyt viimeiset pari viikkoa. 
Jäniksen vuoden esityskauden pyörähdettyä käyntiin ja saatuani puvustuksen sen osalta pakettiin siirryin siis tosiaankin toisen prokkiksen pariin. 
Siinä samalla vietettiin heinäkuun ensimmäisellä viikolla Kajaanin runoviikkoa, ja Generaattorin tiloissakin tapahtui jos jonkin moista ohjelmaa. 


Kävin tsekkaamassa mm. runoviikon ohjelmistosta tanssiesitykset Uskallatko sekä Suden huuto, ja Runoviikko OFF:n puolelta Herkän orkesterin sekä Puuvillakuosin.
Olen todella heikosti tutustunut teatteriin, enkä oikeastaan yhtään tanssitaiteeseen.
Nyt niitä on tullu tsekkailtua tässä työn puolesta useita, ja pakko todeta edelleenkin, että on se vaan kummallinen taiteenlaji. 
En oo ihan vielä päässyt sinuiksi, vaikka vaikuttaviahan ne teokset ovat.


Jäniksestä hyppäsin siis prokkikseen Operaatio pelastakaa Kvaakkulandia.
Kyseessä on koko perheen esitys vapaudesta ja musiikillisesta vallankumouksesta.
Tyylillinen ja henkinenkin muutos tuossa välissä oli aika raju, ja mulla oli hieman vaikeuksia hypätä kelkkaan mukaan, mutta nyt jo porskutetaan täysillä. 
Ensi-iltaan on tasan viikko!


Operaatio: pelastakaa Kvaakkulandia
Käsikirjoitus: Jonne Putkonen
Ohjaus: Saara Karjalainen
Sävellys: Matias Nieminen
Puvustus ja lavastus: Suvi-Tuuli Höglund

Lisätietoja facebookista.


Puvustamon parhaita hetkiä, pukeudu roolivaatteisiin.

Nyt voisin lähteä tsekkaamaan Jäniksen vuoden näytöksen ja tarkastaa samalla miten paljon vahinkoa näyttelijät ovat puvuille saaneet aikaiseksi, kun kaksi viikkoa on esityskaudesta jo mennyt.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Kisaturisti ja maailman huonoin bloggaaja.

Hävettää melkein tää mun postaustahti, kun keväällä sain skarpattua niin loistavasti.
Mutta ei se mitään, hiljaa hyvä tulee, elämässäni on enemmän sosiaalisia aktiviteettejä vieraiden ihmisten kuin Kouvostoliiton kavereideni kanssa, töitä riittää pienelle armeijalle ja kotona käyn vain nukkumassa.

Toinenkin teatteriproduktio etenee huimaa vauhtia, päivää vaille viikko ensi-iltaan ja töitä riittää kyllä aamusta iltaan. Edellinenkin tuotos on vielä esittelemättä, kuvia on kyllä runsain mitoin, että enköhän jonkinnäköisen koontipostauksen saa aikaiseksi aikaansaannoksistani.

Sitä ennen kuitenkin hehkutan paria viime päivää ja koko tulevaa viikkoa...


Nimittäin suunnistuksen MM-kisat käydään Sotkamossa yhdessä Kainuun rastiviikkojen kanssa! 


Harmittaa edelleenkin kun missasin Jukolan viestin, mutta nyt olen käynyt jo kahtena päivänä korjaamassa tilannessa MM-kisojen parissa.
Ja tänään työpäivää paikkasin Yle Puheen kautta, kun paikan päälle en päässyt.


Ensin pitkän matkan karsintakisaa ja rastiviikon aloituspäivää tsekkailemassa.
Ja n. kahdeksan tuhannen muun kanssa Hiukan pesiskentällä sprinttifinaalia seuraamassa.
Huikeeta! 
Fiilis Mårtenin kirmatessa loppusuoralle oli ihan mieletön, eikä Venlankaan aikaansaama mekkala paljon pienemmäksi jäänyt.


Työkaverini H tänään mietti, ettei tunne yhtäkään ihmistä joka harrastaisi suunnnistusta, saatika hehkuttaisi kisoja. Eikä hän ollut ihan varmaa että onko tämä nyt siistiä, täysin typerää, noloa vai jotain ihan muuta...

Mutta ei se mitään, kahdeksan vuoden aktiiviivi"urani" jälkeen rakkaus lajiin ei kyllä varmaan kuole koskaan.
Ylpeästi tuulipuvussa!