12 apinaa.

Kaveripiirini lisääntyy huimaa vauhtia, joten se alkoi vaatia jo pienia toimenpiteitä.

Ja kun tarkoitan lisääntyy, tarkoitan sitä sananmukaisesti.

Kaveripariskunta sai reilu viikko sitten kolmannen lapsensa, jota olisi tarkoitus mennä moikkaamaan tässä piakkoin. En haluaisi mennä tyhjin käsin kylään, mutta en kyllä haluaisi ostaakkaan kaupasta valmiita vauvanvaatteita. Joten päätinpä tekaista semmoisen itse.

Amiksessa meillä oli pari vuotta takaperin lastenvaatekurssi, joten kaavat ovat sen peruja. 

Ehkä kokoa 62 cm? 

En tiedä lastenvaatteista tuon taivaallista, joku äiti varmaan löytää paljon huomauttamisen aihetta tästä. 

Otan kommentit mielelläni vastaan, koska näitä tulee todennäköisesti tehtyä vielä syksyn aikana lisää.

Puku kaipaisi näemmä vielä hieman loppusilitystä. Pitänee hoitaa ennen pakettiin laittoa.

Mitään näin värikästä ei oo tällä sivustolla taidettu ennen nähdäkkään. :D

Jotain uutta ja jännää.

Siis mul on hei tämmönen päivän asu -kuva teille!!

Tajusin tänä aamuna käyttäneeni viimeiset kaksi viikkoa ainoastaan kahta hametta kaappini noin 40 vaihtoehdosta, joten oli ehkä aika vaihtaa.

Avokki päivitti kamerakalustoaan uuden rungon merkeissä, ja satuin sitte kotimatkalla yksiin hänen testikuvausreissulleen ja tässä tulos. 

Blargh, kuinka te ihmiset viittitte pysähtyä jatkuvasti kaduille kuvailemaan itseänne? Käytettiin ehkä kaksi minuuttia kuvien ottamiseen, ja silti tunsin oloni hyvinkin idiootiksi seistessäni kameran eressä lähiökoulun vieressä keskellä katua.

Elämä jatkuu, vai jatkuuko.

Kesä tuli ja meni. Kajaani jäi taakse.

Harjoittelu oli äärimmäisen onnistunut. Ihmisiä tulee ikävä. 

Oli kivvaa.

Nyt ollaan kuitenkin takaisin kotimaisemissa ja kouluakin on jo viikko käyty. Hieman löysemmältä näyttää lukujärjestys, mutta tekemistä näyttäisi riittävän roimasti niin koulussa kuin koulun ulkopuolellakin. 

Vieläkään en ole osannut  järjestellä ajatuksiani takaisin koulun pariin, sillä kun tekemisen makuun pääsee oikeasti, ei sitä malttaisi millään lopettaa. 

Kahdeksan tunnin teoriapäivät eivät vain ole mua varten.

Viikonloppua en kuitenkaan halunnut vielä käyttää koulutehtävien tekoon vaikka ehkä olisikin pitänyt, vaan lastasin itseni ja avokkini autoon ja ajelin maalle vanhempiani ja täysi-ikäistynyttä pikkuveljeäni katsomaan. 

Lisäksi käväistiin tsekkaamassa minun, mummoni ja serkkuni yhteistaidenäyttely, tanssahtamassa parit valssit lavatansseissa serkun kanssa, saunomassa mökillä ja syömässä itse verkoilla pyydystettyä kalaa ja äitin tekemää kakkua.

Semmosta.