tiistai 31. joulukuuta 2013

Cherin koroissa.

 Luojan kiitos minä en, mutta syksyinen asiakkaani.

"Onkos sulla mimmonen kiirus, nyt tarvis muutamia vaatteita ja oma ompelijani on sairastunut..."

Eihän mulla, tehään vaan.
Keinonahkatakki dragqueenina esiintyvälle viihdetaiteilijalle Cherin tyyliin olkaa hyvät. 


Ylimääräiset vetoketjut jätettiin tarkoituksella pois, tarkoituksena asiakkaalla oli kai lisätä jälkikäteen strassinauhaa niiden paikoille.


Ja koska ulkonäkö on kaiken a ja o eikä mikään saa lerpattaa lavalla, sen lisäksi että painonapit pitävät kaulukset paikoilleen, on ne sen lisäksi ommeltu kiinne. 


Taskuja ei tällaiseen esiintymisvaatteeseen tarvi, mutta kyllähän ne ulkonäköä luovat!


Ja kuten kaulukset, myös vyö on tikattu kiinni ettei se pääse missään vaiheessa irtoamaan tanssiessa.


Hihoihin ommeltiin lisäksi tarranauhaa, jotta kasariCher pääsee kunnolla valloilleen ja takkiin saadaan kiinnitettyä erilliset hapsut.


Myös helman sisäpuolelta löytyy tarranauhaa, jos joskus tulee tarvis lisätä pitempi helma takkiin ja saada näin monipuolisempaa käyttöä takille.


Ja vielä asiakkaalta saatu kuva in action.
Tai no ei varsinaisesti näytöksestä, mutta päällä ja maskissa!

Todella, todella mielenkiintoinen projekti! 
Ja opin tätä tehdessä kyllä ihan tuhottoman paljon.
En ole aiemmin kaavoittanut vetoketjullista toispuoleista takkia herrainkauluksella, eivätkä asiakkaan mitatkaan olleet ne perinteisimmät. Lisäksi materiaalina keinonahka oli mulle täysin uusi, mutta tämä oli kyllä todella miellyttävää työstää. 

Musta joulu.

 Joulu tuli ja meni. 
Enimmäkseen tänä jouluna jännäsin vain koska se kummityttö päättääkään syntyä.

En muutenkaan pidä joulusta, ja nyt täysin lumetton maa ja loputon vesisade kyllä hävitti loputkin joulufiilikset. 
Lisäksi viimeiset pari viikkoa ennen joulua olivat varsin stressaavia; monia isoja palautustöitä koulussa, viimeisellä viikolla kolme tenttiä, uusiutunut flunssa ja monta päivää töitä ennen jouluaattoa. 

Yllätin kuitenkin itseni hommaamalla ja panostamalla joululahjoihin mun mittapuulla tänä vuonna ihan tosi paljon.
Sen lisäksi että ostin systerin kanssa yhteislahjana porukoille äidin toivoman kahvikoneen, päätin ottaa riskin ja hommata veljelleni pehmeän paketin. 
Tyyppi, joka käyttää pelkkiä resuisia huppareita oli aivan onnesta soikeana kun avasi pehmeän pakettini ja vetäisi samantien päälleen simppelin tyylikkään, raidallisen puuvillaneuleen ja paita viihtyikin koko joulun päällä. 
Hyvä isosisko!


 Lisäksi muistin äitiäni ja siskoani itsetehdyillä lahjoilla.
Olen aiemminkin tehnyt paperista koruja itselleni, ja ajattelin nyt käyttää samaa tekniikkaa heidänkin lahjoihin.
Ja vaikka töissä tuli paketoitua järjetön määrä lahjoja, mutta silti jaksoin vielä panostaa paketointiin kotonakin.


Äidilleni taiteilin kulmikkaan viuhkamaisen korun. 
Koru olisi saanut olla hieman suurempi, mutta ei voi nyt mitään.


Ja sisarelleni lahjoitin tämän kukkakorun.


Enkä jäänyt itsekään lahjoitta. Sen pakollisen suklaarasian lisäksi sain toivomani kirjan, joka omalle butjetilleni oli aivan liian kallis, mutta opintojeni kannalta melko hyödyllinen kirja. Lisäksi äiti oli yllättänyt uusilla, tällä kertaa varrettomilla villasukilla. J:n äidiltä sain täysin yllärinä Les Misérables -blurayn. J kyllä vihjasikin aiemmin kertoneensa lahjavinkin äidilleen  tämän sitä kysyessä, muttei suostunut paljastamaan yhtään asiasta enempää.

Yhteislahjana avokin kanssa saatiin vielä uusi 1500:n palan palapeli. Äiti oli todennut, että eteisemme seinällä on vielä tämänkokoisen rusehtavan palapelin mentävä aukko, toista seinää kun koristaa ruskeasävyinen 3000 palan karttapalapeli. Avokki sai vielä lisäksi Basaarit ja Bastionit -lisäosan Carcassonneen, jota tulikin pelattua joulupäivänä aika lailla. Melkosen mielenkiintoseksi muotoutuu tuo peli kolmen lisäosapaketin kanssa!

maanantai 30. joulukuuta 2013

Rimpsessavauva.

Olin aikeissa tulla tekemään joulupostauksen, mutta ilmaantuikin paljon tärkeämpää asiaa.
Nimittäin tuleva kummityttöni syntyi eilisaamuna! 
Ja onkin ensimmäinen laatuaan, ensimmäinen neiti sukunimellään koko Suomessa.


Paljon työtä, aikaa ja vaivaa neidin ulossaaminen vei, mutta sekä äiti että vauva voivat ilmeisen hyvin ja ensimmäinen kuvakin on jo nähty. 
Aikamoinen nöpönenä niinkin suureksi tytsyksi! 


Ystäväni ilmoitti toukokuun lopussa raskaudestaan ja samaan hengenvetoon kysyi kummiksi. 
Sitä on jo tässä jonkun aikaa fiilistelty, ja kävin jo katselemassa lelukaupassa viikkoja takaperin että oisko siellä sopivaa nallekandidaattia.
Kaapissa odottaa lisäksi pino puuvillatrikoita, että ehtisin ompelemaan lapsoselle jotain.

Päätin nimittäin heti, että kunhan lapsi syntyy käyn ostamassa hänelle oman nallen. 
Olen itse kummiltani saanut muutaman kuukauden ikäisenä, itseasiassa nimipäivänäni lahjaksi nallen, joka on vieläkin tallella.
Tytön nimi tuskin tulee löytymään kalenterista, mutta ompahan ainakin nalle nyt valmiina!

Harmi vain tyttö perheineen asuu sen verran kauempana, että tuskin näemme ennen ristiäisiä.

torstai 19. joulukuuta 2013

Kassin täydeltä kirjoja.

On vaarallista olla töissä kirjakaupan vieressä. 
Olin hieman etuajassa työpaikalla, joten kävin viettämässä aikaa pyörien kirjalaatikkojen välissä.
Mitäänhän ei tietenkään pitänyt ostaa, koska edellinen kirja on ollut puoli vuotta kesken, lukulistalta en ole pyyhkinyt yhtäkään kirjaa luetuksi, hyllyissäni on vielä monta lukematonta opusta eikä tilaa uusille kirjoille enää oikeastaan ole. 
Joululahjaksi on vielä kaiken lisäksi tulossa yksi opiskeluihin liittyvä kirja sekä nettitilaus viimeiseen Wheel of Timeen on menemässä, joten ei. 
Tilaa ei olisi.
Mutta enhän taas voinut vastustaa Kirjakassin mielettömän alhaisia hintoja kovakantisista kirjoista.


Mukaan tarttui kolme kirjaa, Erin Morgensternin Yösirkus sekä Laura Gallego Garcian Idhunin kronikoiden kaksi osaa Vastarinta ja Herääminen.


Mutta hei, sirkusta, lohikäärmeitä, fantasiaa ja mitä vielä!
Yösirkuksen valitsin oikeastaan ihan vain kannen perusteella, Idhunin kronikat ovat juurikin lukulistalla.
 En oikeastaan malta odottaa, että pääsen tällasten kevyempien fantasiahässäköiden pariin. Kesken oleva Kurjat on kyllä paikoitellen varsin kurjaa ja kuivaa luettavaa, eikä sitä aikaakaan oikein tunnu taas löytyvän.
Tänään olisi vielä viimeinen tentti, huomiseksi pitäisi kasata käsityökansio lähtötilanteesta nolla, ja mentävä vielä neljänä päivänä töihin ennen joulua.


Mutta onneksi edes kirjan sisäkansilehti tsemppaa mua.
Flunssakin kun tuli takaisin.

torstai 12. joulukuuta 2013

Mustaa nahkaa.

Pari vuotta takaperin amiksen viimeisenä vuotena oli nahkakurssi, ja pakollisena tehtävänä jokin vaate.
Tein sen ja survoin vaatekaappiin, kun en tyylistä huolimatta tuntenut sitä ollenkaan omakseni.
Aika ajoin olen sen kaivanut esiin, silitellyt napakkaa nahkapintaa ja sovitellut sitä jos jonkinnäköisen paitayhdistelmän kanssa.
Ja tunkenut yhä uudelleen takaisin kaappiin.


Nyt vihdoin ja viimein parin vuoden epäröinnin ja jahkaamisen jälkeen kaivoin sen esille ja puin päälleni.
Yhdistin sen ilmavaan valkoiseen paitaan ja mustaan hameeseen, sekä soljin koristelluihin nahkasaapikkaisiin.


Pyörin pitkään peilin edessä mutristellen, mutta pidin pääni, vaikka en oloa tuntenutkaan kotoisaksi.
Vielä ulko-ovellakin meinasin kääntyä ympäri ja vaihtaa vaatteet, mutta ei.


Uskaltauduin liivi päällä kouluun, eikä se loppujen lopuksi ollutkaan niin kamalaa.
Ei se kyllä vielä omimmalta vaattelta tunnu, mutta ehkä sille voisi suoda mahdollisuuden tulevaisuudessakin?
Vai laittaako sittenkin eteenpäin, tuleeko sitä käytettyä kuitenkaan?


Liivi on ehtaa kierrätyskamaa, tehty jo edesmenneen mammani nahkatakista vuodelta nakki.
Soljet lunastin kaverin hajonneista kengistä.

Silmäpusseista en päässyt photoshoppaamalla eroon, joten leikkasin koko turhakkeet pois kuvasta. 

torstai 5. joulukuuta 2013

Hiisi tuli kylään.

Meillä on kissa!


Tämä suloinen karvaturri tosin viettää luonamme vain tämän viikon, sillä hänen oikeat omistajansa ovat reissussa, mutta silti.
 Kissa!
Vähänkö jännää.

Kotona on aina ollut kissoja ja on edelleenkin, mutta kerrostaloasuntoon ja monet viikonloput poissa viettävään elämäntapaan ja kesämuuttoihin ei ole kissaa oikein raaskinut hommata.
Enkä kyllä oikeesti siedä sitä karvan määrää ja kissanruoan hajua, mutta näin muutaman päivän kokeiluna tää menee oikein mukavasti. 
Purrpurr. 
Menen takasin paijailemaan sitä.