maanantai 22. joulukuuta 2014

Viisi väriä: Musta-valkoinen

Neljäs väri tästä haasteesta ei ole väri sinänsä, koska musta ei ole mitään väriä ja valkoinen on ne kaikki. Lisäksi tää on vähän huijaus, koska käsittelen ne yhtenä könttinä, mutta meijän huushollissa nuo kaksi väriä kulkevat sen verran vahvasti käsi kädessä, että niiden erottelu olisi vaikeaa. Siksi siis neljäntenä värinä on musta-valkoinen! Lähtään siis huone kerrallaan liikenteeseen, ja aloitetaan tällä kertaa olohuoneella.


Olohuoneessa meillä on lähes koko seinän mittaiset suuret ikkunat. Koska olohuone toimii meillä viihdekeskuksena, ja ikkunat antaa aika lailla etelään, on hyvät pimennysverhot paikallaan. Leffoja ja pelejä tulee kuitenkin tuijoteltua auringonpaisteen aikaankin välillä. Ompelin kyseiset verhot ihan Eurokankaan tarjonnasta meille juuri tätä kämppää varten, ja molemmilta puolin ikkunaa löytyy reunasta musta ja keskemmältä tuo kuviollinen pimennysverho.


Uuden sohvapöydän ja maton jo esittelinkin joskus aiemmin. Lisäksi televisiotaso noudattaa samaa väritystä, mutta jäi nyt pölyjenpyyhintälaiskuuden takia kuvaamatta. Nämä kyllä raikastivat olohuoneen ilmettä kummasti tummanruskeaan nukkamattoon ja kulahtaneisiin pöytiin verrattuna.


Samaa mustavalkoista kuvioteemaa jatkaa nämä Ikeasta löytyneet kangaspäällysteiset hyllynlaatikot. Aiempi tv-taso kätki sisäänsä peliohjaimet ja ylimääräiset johdot, mutta tv-tason vaihdon jälkeen iski hätä, että minnes nyt piilotetaan roinat. Laatikot kehiin ja homma toimii. Värikoodauksella avokkikin tietää, kummasta laatikosta löytyy mitä. 


Makuuhuoneen puolella ensimmäisenä silmiin pistää mustavalkoinen möykky nurkassa, nimittäin mun historiallinen Tim Burton -pukuni. Siihen se on jämähtänyt nuken päälle. Helppo esitellä kyläilijöille, että mitä mä nyt oikein siellä koulussa puuhailenkaan. Pölyähän se siinä ikävä kyllä kerää aika kasan päällensä, kun juuri muuten ei käyttöä puvulle ole.


Oon aika varma, että mulla olis jossain parempikin kuva näistä meidän Loitsu-lakanoista. Tähän "hätään" en nyt vain kuollaksenikaan löydä sitä blogikuvien syövereistä, joten menköön. Sänkyämme peittää useimmiten nämä musta-valko-harmaat lakanat, koska miellyttävät silmää eniten.Toisena vaihtoehtona sitten pinkit tai violetit kukkalakanat. Ei ehkä enää niin mua. Eikä varsinkaan avokkia. Toiset saman sävyiset parisängyn lakanat voisi ehkä olla aiheellinen hankita. Kuviollinen tai yksivärinen. 


Eräs aamu menin keittämään aamukahvia, ja mitä kauheuksia pöydällä tapahtuikaan! Irlannin tuliaiset olivat villiintyneet, ja sain heidät rysän päältä kiinni. Mitä lie suola ja vampyyrisuola yrittävätkään keskenään tehdä! Häpeäisivät, kun nuin julkisesti pötköttelevät. No mutta, pointti oli joka tapauksessa se, että pöydän päältä löytyy mustavalkoinen vahapäällysteinen liina, sekä musta ja valkoinen suolasirotin.  


Mustavalkoinen on tietysti myös ikäloppu hellamme, sekä näemmä kaakeleiden ja saumauslaastin värinen ero. Keittiön kaapistot ovat uusittu ilmeisesti joku vuosi takaperin, mutta näille ei ole kukaan tainnut tehdä mitään talon rakennuksen jälkeen... Pinkin patalapun ja hanskan, joka unohtui kuvasta, sain tupaantuliaislahjaksi luokkakavereilta. Mustavalkokuviolliset ovat anopilta. Mukavasti yhteensointuvat ja piristävän pinkki yksityiskohta muuten melko musta-valko-vihreässä keittiössä. 

Tällä hetkellä on menossa työpäivä numero 15/16, eli kyllä se joulu sieltä näemmä vihdoin ja viimein tulee. Puvustus on ihan pieniä viimeistelyjä vaille valmis, ja monta koulutehtävää rästissä joululomalle. Työpaikan tulevaisuudesta ei ole vieläkään selvyyttä ja mieleni tekisi kirjoittaa eräästä huonoimmasta asiakaspalvelukokemuksesta nettikaupan osalta hetkeen, mutta asiankin ajattelu ärsyttää. Sen sijaan taidan puurtaa vielä huomisenkin läpi, ja vaihtaa aivot sen jälkeen nollausmoodille. Ruokaa ja viiniä naamariin, vähän lautapelejä ja sen semmosta. Katsotaan ensi vuonna uudelleen niitä koulujuttuja. 


maanantai 15. joulukuuta 2014

Viisi väriä: Harmaa

Pahoittelut pitkäksi venähtäneestä postaustauosta, mutta nyt on sen verran hektistä tämä elämä, että voimavarat eivät vaan ole riittäneet koneen avaamiseen ja kirjoitteluun. Nytkin näpyttelen tätä töissä, ja pitäisi mieluummin lukea venäjän tenttiin kuin tuhlata aikaa tähän. Meneillään on muutenkin työpäivä nro 8/16 putkeen, joten ihan tuhottomia ei ylimääräistä aikaa ole. Puvustusprojektimme deadline onkin nimittäin aiemmin kuin ensin luulimme. Koulutehtävät olen skipannut jo suosiolla ensi vuoteen, ja ajatuskin ahistaa allekirjoittanutta pikku hikaria, joka periaatteesta palauttaa aina kaikki tehtävät ajallaan. Alkaa vähän päivät käydä vähiin, sillä kukaan ei haluaisi uhrata joululomaa koululla ompeluun, mutta hieman näyttää siltä et pakko se vissiin on. Itse en edes tiedä tällä hetkellä, onko mulla tulossa joululomaa vai ei, kun töissä on vielä vähän epämääräistä. Loppuunmyyntiä on nyt pidetty pari viikkoa, ja en edelleenkään tiedä onko tammikuussa töitä vai ei. Ja kevät ei näytä yhtään sen vähempitöiseltä koulun osalta, kun nyt jää pari isoa koulutehtäväkokonaisuutta sinne, pitäisi alkaa tehdä semmosta miniopinnäytetyötä, joka myös syventävänä opintona tai seminaarityönä tunnetaan, sekä ommella toinen puvustusprojekti samalla tiimillä. Phuuuuuuuuuuuh. Että jos ei kuulu, niin oon joko kiireinen tai kuukahtanut.

No mutta postauksen asiaan, eli kolmanteen väriin, joka meiltä löytyy aika vallitsevana.


Tämä joskus kaksituhattaluvun alussa Ikeasta hommattu vanerinen laatikosto on maailman kätevin kaiken pienen ompelusälän säilyttämiseen. Alunperin se oli puunvärinen ja käsittelemätön, mutta edellisen kämpän kaapistoja maalatessa sipaisin tähänkin kerroksen maalia pintaan, jolloin sitä kehtaa pitää pöyrällä esilläkin. Ja miellyttää hieman enemmän silmää. Laatikoston päällä majailee koruteline, josta roikkuu harmaa koru. Kuinka osuvaa.


Yöpöydältä löytyy kulunut musta tai harmaa, miten sen nyt haluaa mieltää, peili, sekä Victor. Siniseen väriin olisi tietysti pitänyt lisätä toi makkarin tapetti, joka on hieman violettiin vivahtava sininen. En ymmärrä, miksi joka pirun makuuhuoneen seinät pitää tapetoida sinisellä. Yök. Omilla tekstiileillä sitä onneksi saa taitettua aika vahvasti violettiin päin, jolloin tästä tulee jo ihan siedettävä.


Makkarissa nykyään aika silmiinpistävä elementti on kaksimetrinen harmaakehyksinen peili. Aamuisin sängystä noustessa tää on kyllä ihan järkyttävä, kun ensimmäisenä näät oman sängystä nousseen pöhöttyneen ruhon, mutta pukeutumista ja sovituksia tää kyllä helpottaa ihan satasella. Eipä tarvi yrittää seistä keittiöjakkaralla makkarilla nähdäkseen, onko eteisen peilistä katsottuna helma suorassa. 


Mattoprojekti on edennyt muuten hyvin vaiheeseen, kunnes menin ostamaan lisää pinkkiä matonkudetta, ja vastaus oli et sitä saa seuraavan kerran toukokuussa. Ehdin jo pujotella metrin verran raitoja kiinni toisiinsa, mutta pitää nyt katsoa mitä sen kanssa tekee. Lisäänkö väliin esimerkiksi valkoista raitaa, vai odotanko suosiolla toukokuuhun. Tai löytääkö äiti hätäratkasuna viereisestä kaupungista tilaamalla lisää samaa pinkkiä. No joka tapauksessa oon jälkeen tähän mennessä varsin tyytyväinen!


Pieni harmaa piste löytyy eteisestä, lipaston vierestä. Kerättiin pitkään meijän paperiroskat semmoseen kirkkaanvihreeseen ryvettyneeseen kangaskassiin, mihin mahtui paperia niin tolkuttomasti etten lopulta jaksanut kantaa sitä tyhjennettäväksi roskakatokseen. Eikä se nyt järin kaunis ratkaisukaan ollut. Hommasin tilalle tommosen harmaan puisen laatikon, johon ei mahdu läheskään niin paljon roskaa kerralla, joten se on tyhjennettäväkin useammin.  Ja kukas muukaan se siellä lehdessä komeilee, kuin itse Stig! Meijjän ompelupäiviä sulostuttava radion kultakurkku, jonka Roy Orbison soi noin puolen tunnin välein radiosta.


Sohvasta ja sohvatyynyistä en huomannutkaan ottaa kuvaa, joten kaivoin arkistosta tämmösen kuvan, jossa sohvan väri näkyy. Eli meidän olkkaria hallitsee aika vahvasti tommonen muka kolmen, oikeasti viiden ihmisen istuttava, levitettävä vuodesohva. Sohva on kaiken huomiona keskellä lattiaa, mukavan kulmikas ja muotoilultaan yksinkertanen.Ja kankainen! Sain niin tarpeekseni siitä anopin keinonahkaisesta hirvityksestä, joka edellisessä kämpässä meillä oli lainassa. Muutto, mikä ihana tekosyy shoppailla sohva. Tykkään. Sohvalla lymyilee useasti myös kolme kappaletta Vallilan Kaalinpää -kankaasta tehtyjä harmaasävyisiä tyynyjä.


Viimeiseksi vielä tämän talven hittiostokseni. Näin nämä paketissa jollain asiakkaalla kärryissä ja kysyin mistä moiset kauneudet löytyvät. Kävin sitten oman pakettini hakemassa Clasulta. Mustaa, valkoista ja harmaata, eli keskimäärin harmaata, vai mitä? En ole joulun ystävä muuten, mutta tämmöset jouluvalotyyppiset valoratkasut on vaan niin mahtavia. Nämä miä laitan ensimmäisenä aamulla päälle ja sammutan illalla viimeiseksi. koska tunnelma ja ekstravalo vaan on tarpeen. Oon vaan kyllä ikävän vähän nauttimassa näistä kotona, mutta onneks tämmösiä katu-uskottavia g00tin jouluvaloja voi pitää päällä muulloinkin kun jouluna...


torstai 27. marraskuuta 2014

Viisi väriä: Sininen

Toiseksi väriksi valitsin sellaisen värin, jota ei ehkä ensimmäisenä mieltäisi mun sisustukseen ja kotiin. Enkä oikein miellä minäkään, mutta kumman paljon näitä sinisiä asioita vaan löytyi, jotka ovat aina kuitenkin näkysällä ja päivittäisessä käytössä.


Ensimmäinen sininen esineeni vilahtikin jo yhdessä keittiökuvista. Serkkuni opiskeli lukion jälkeen nelisen vuotta Hollannissa ja on siitä lähtien asunut ulkomailla. Nähdään siis kerran vuodessa tai kahdessa, ja viime Suomen reissulla meni vielä omat työni päälle, joten en nähnyt häntä tällä kertaa ollenkaan. Taisin olla muuttanut juuri ensimmäiseen omaan asuntooni, kun hän tuli opiskelujensa lomassa käymään Suomessa, ja toi minulle tuliaisiksi keraamisen puukengän. Kenkä on majaillut milloin missäkin, mutta nykyään se majailee keittiön pikkukaapiston hyllyllä. Sisällä taitaa olla vielä lasiset rukoushelmet. Aiemmin säilytin siinä pitkään morsion heittokumppua, jonka M paiskasi häissään katon kautta naamalleni. 


Toinen sininen asia, melko moniosainen sellainen onkin Kermansaven sininen Oliivi -astiastoni. Ennen rippijuhlia äiti vaati päättämään, että mimmosta astiastoa haluan lahjaksi, jotta tietää mitä sukulaisille vinkata. Ei sillon vielä astiastot kiinnostanut eikä valikoimaakaan ollut kai niin paljoa väreissä kun nykyään. Päädyin sitten tähän. No nyt niitä on kaapissa aika kasa. En todellakaan tiedä, mitä teen mm. neljällä samanlaisella suurella kulholla tai kahdella kalalautasella... Olen mä niistä joskus pipareita tainnut tarjota kahvipöydässä.


Yksi iso sininen möntti kirjahyllyssämme, on suurehko blu-ray -kokoelmamme. Yksi tai kaksi leffaa ei tee vielä järin suurta sinistä massaa, mutta kun noita on jo 150+. niin voidaan jo puhua sinisestä sisustuselementistä, eikö? Jokainen leffa hyllyssä on tarkkaan valittu, yhtään huonoa leffaa ei löydy.


Kuka tunnistaa elokuvan? J:n myöskin leffafriikki kaveri hommasi tämän meille tilailtuaan samalla itselleen jotain julisteita tjsp. Pitkään se pyöri pölyttymässä meidän yöpöydällä, kun ei sille ollut muuta paikkaa. Kuten jo viime postauksessa kerroin, ei me olla saatu kiinnittää seiniin uusia koukkuja, ja nämä nykyiset sijaitsevat todella hämmentävissä paikoissa. Siksi otin näin tiukan rajauksen, eikä kuvassa näy muuta, koska tää on vaan niin typerässä paikassa... Nimittäin kirjahyllyn päällä eikä mitenkään keskitettynä. :D



Loppuun vielä se oleellisin, nimittäin ompelukone. En edes ensin muistanut, että tääkin on on osittain sininen, kun pyöriskelin kotona etsien värillisiä asioita. Vaikka tossahan se työpöydällä nököttää aina. 
Seuraavaksi palataan sitten hieman "normaalimpien" värien maailmaan.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Viisi väriä: Vihreä

Noniin! Tartuin härkää sarvista ja päätin ryhtyä tähän haasteeseen. Bongasin tämän siis Nelliinan Pätsiniemen puolelta, jossa kirjoittaja kehotti ketä tahansa ottamaan haasteen vastaan. Naureskelin töissä itsekseni ajatukselle, että meijän kämpästä tota ei kyllä vois millään tehä. Eihän meillä ole kuin musta-harmaa-valkoista ja pinkkiä täällä, eikä niistä nyt ihan viittä väriä vielä saa aikaiseksi. Naureskelin asiaa ääneen kotona J:lle, joka totesi että helpostihan täältä saa värit kasaan, kun vaan vähän tarkemmin katselee esineitä.  Kypsyttelin ajatusta päässä, kunnes vihdoin viime sunnuntaina olin ensimmäisen kerran reiluun viikkoon valoisan aikaan kotona, ja sain aikaiseksi räpsittyä vähän kuvia tätä varten. Nyt kun olen viikon katsellut kämppää vielä lisää, kun olen pyöritellyt näitä jo otettuja ja julkaisemattomia kuvia mielessäni, keksin muutaman asian lisää jotka pitänee vielä kuvata ennen loppujen kuvien julkaisua. 

Ajattelin ensimmäisenä, että aloitan tämän tietenkin pinkillä. No empäs aloitakkaan, koska pinkki on sen verran hallitseva väri kuitenkin tässä kämpässä, että se sattuu lähes joka muun värin taustalle jossain määrin. Päätin sitten laittaa ne muut värit etusijalle, ja näyttää pinkeissä vain jäljelle jäävät asiat. Ja kyllä ne musta-valko-harmaatkin täältä saavat vielä oman osansa. 

Aloitetaan siis ei niin tyypillisellä värillä mulle, eli vihreällä. Vaatekaapistani ei löydy yhtä liian pientä kellohametta ja oliivinvihreää t-paitaa lukuunottamatta mitään muuta vihreää, Pidän kirkkaan vihreästä väristä mustan ja valkoisen parina todella paljon, mutta pukeutumisessa se ei tunnu ollenkaan luonnolliselta. Mutta keittiössäni se väri on aina ollut hallitseva elementti, niin kauan kuin poissa kotoa olen asunut.


Kiivi-taulu on tarkoituksella maalattu edelliseen asuntoomme viemään pois huomiota ja peittämään karmean väristä tapettia. Mutta tänne se sopii vielä paremmin kuin edelliseen asuntoon. Valkoista seinää vasten se saa ihan erilaisen fiiliksen, paljon raikkaamman. Ja pidän siitä todella.


Keväinen ja kesäinen parvekekasvatusprojekti ei onnistunut ihan hirmuisen hyvin, mutta jotain on siitäkin kokemuksesta vielä jäljellä. Nimittäin keittiön puolimetrinen basilika, joka pukkaa lehtiä enemmän kuin ehdin niitä tuhota. Sopivasti vielä vihreässä ruukussakin. Takana näkyvä keltainen ja oranssi eivät ole värejä, jotka täällä esiintyisivät juurikaan muuten, kuin syötävien hedelmien muodossa, joten en laske sitä kämpän väriksi.


Keittiössä on ensimmäiseen asuntooni ommellut puuvillaiset kirkkaanvihreät verhot. Toiseen asuntoon ne olivat liian lyhyet, joten pidensin niitä mustalla puuvillakaitaleella. Verhomateriaaliksi toi perus lakanapuuvilla on vähän tylsähkö ja huonosti laskeutuva materiaali, ja tässä onkin pikkuhiljaa kehittynyt ajatus, että jotain pitäisi ehkä saada tilalle. Lisäksi verho on toiselta puolelta jo lähes valkoinen, väri kun haalistuu pahasti auringossa. Verhon väri tuskin tule muuttumaan mihinkään vihreästä, mutta joku kuviointi olisi ihan mahollien. Oli muuten ihan mahdoton taltioida toi väri oikein, kun tämän kuvan ottohetkellä alkoi ulkona jo aurinko olla aika matalalla ja sininen valo valtasi koko keitiön. Edellisessä kuvassa väri on ehkä lähempänä totuutta. No, olkoot.


Tässä on justiinsa sitä pinkin ja toisen värin yhdistelmää, josta puhuin. Valitsin laittaa tämän nyt kuitenkin vihreän puolelle, kun ei noit vihreitä asioita turhan paljon täällä ole noin muuten. Olen ollut aina ihan säälittävän huono hoitamaan kasveja, mutta tämän olen onnistunut pitämään hengissä jo melkein vuoden verran. Kyseessä on traakkipuu, ja sain sen luokkakaveriltani tupaantulijaislahjaksi muuttaessamme tähän nykyiseen asuntoon. Tämä ja basilika, mitään muuta en sit olekkaan kyennyt pitämään hengissä itseni lisäksi. Heh.


Viimeisenä vihreänä asiana on kirjahyllyn päällä majaa pitävä maalaustaulu ja kehystetty taulu sen päällä. Emme ole saaneet ripustaa tänne seiniin uusia taulukoukkuja tai mitään jo olemassaolevien koukkujen lisäksi (jotka muuten sijaitsevat todella hämmentävissä paikoissa) niin tää on nyt vähän tämmönen pakkorako, kun haluan kuitenkin pitää Harmaan vaeltajan esillä. On se ihan symppiksen näkönen noinkin.

Ootte varmaan kohta jo ihan kyllästyneitä näihin mun sisustusaiheisiin postauksiin, mutta voivoi. Näitä on nyt luvassa vielä lisää neljä kappaletta. :D

tiistai 11. marraskuuta 2014

Vuoden piina, eli villakangastakki.

Vihdoin ja viimein valmistui asiakastyönä villakangastakki, ja pääsin luovuttamaan sen omistajalleen. Tämä kyseinen takki aiheutti kyllä paljon päänvaivaa, tuskastumista ja ahdistusta. Ei siksi, että sen ompelussa tai valmistuksessa olisi ollut mitään poikkeuksellisen haastavaa tai mikään olisi mennyt pieleen, vaan se tosiasia, että olen takin aloittanut vuosi sitten marraskuussa. 

Sovittiin asiakkaan kanssa, että takki tehdään. Suunniteltiin se, tehtiin kaavat ja proto ja hommattiin materiaali. Ehdin jopa leikata materiaalit ja huomasin, että asiakas oli vahingossa tilannut liian vähän kangasta. Kyseistä kangasta ei enää verkkokaupasta saanut, mutta onneksi paikallisesta kangaskaupasta löytyi riittävän vastaavaa materiaalia. No, aloitin ompelut siitä mitä mulla oli ja sain pari taskuakin valmiiksi. Sitten iski kevätlukukausi ja mahdoton kiire koulussa. Ja niinhän se jäi roikkumaan. Talvi tuli ja meni, onneksi se ei kestänyt kovin kauan. Takki pysyi keskeneräisenä. 




Olen persoonana ja opiskelijana sellainen, että teen kaikki työt aina ajallaan valmiiksi ja mielellään jopa etukäteen, ettei tarvi viime hetkellä stressata tekemättömistä tehtävistä. Pyrin tekemään kaiken parhaan tietotaitoni mukaan, ja tällainen keskeneräinen asiakastyö ahisti oikeastaan koko kevään ja kesän. Tiesin, että asiakas muuttaa paikkakunnalta elokuun puolessa välissä, lomamme aikoihin, joten heinäkuun helteillä otin itseäni niskasta kiinni ja ompelin takin sovituskuntoon. Eli taskut paikalleen ja saumat pitkällä tikillä kasaan. Jos jotakin olisi tarvinnut vielä muuttaa, olisi se ollut tässä vaiheessa mahdollista. Ehdin sovittaa takin ennen matkaa ja asiakkaan muuttoa, ja pääsin loman jälkeen ompelemaan takin valmiiksi. Päätin, että nyt sen on valmistuttava ennen kuin koulutyöt alkavat kunnolla painaa päälle. 


Sain kuin sainkin takin ommeltua loppuun. Melko hikisiä työtunteja se vaati, takin päällikangas kun on 100% villaa, välissä on untuvakangas tuulta blokkaamassa, vanukerros sekä vuorikangas. Sitä kun pyöritteli sylissä ja ompeli vuoria ja vanua takin sisältä kiinni, meinasi jo epätoivo iskeä. Lopulta takki oli kasassa, mutta kiinnitys aiheutti vielä ongelmia. Asiakas halusi, ettei takkissa olisi mitään näkyvää kiinnitystä. Kokeilin erilaisia hakaskiinnityksiä, mutta mikään ei tuottanut haluttua lopputulosta. Lopulta päädyin niinkin tylsään vaihoehtoon kuin suurehkot nepparit. Toivotavasti ne nyt pelittävät käytössä. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi tietysti voinut kokeilla vetoketjunkin ja kiinnittänyt sen pelkkään alavaraan. No ensi kertaan sitten viisaampana. Takin luovutin perjantaina asiakkaalle, ja hän vaikutti oikein tyytyväiseltä, vaikka aikataulu venähtikin aiempaa pidemmäksi. 


Loppuun vielä kaunis kuva ompelijasta ja asiakkaasta. Aina ei voi kuvien kanssa onnistua. Toimikoon tämä myös samalla päivän asunani maanantailta. Kyseinen asu löytyy aika lailla päivittäin päältäni. Musta kellohame, sama vyö. raidallinen tai musta paita, mustat tai harmaat sukkikset ja villasukat. Tylsää, mutta varsin käytännöllistä. Ja toi asu päälläni, kumisaappaat jalassa ja ulkoilutakki päällä sain jopa töihin kiiruhtaessa kommentin "onpa sinulla tänään kiva tyyli!" En ollut aivan varma, oliko se vittuilua vai ei, mutta otin kohteliaisuutena.

Tänään sitten poikkesin tavastani ja laitoin housut jalkaan. Koko päivä oli ihan pilalla aamusta asti.
Mutta kiitos L yhteistyöstä, oli oikein mukavaa toteuttaa tämä pienestä ahdistuksesta huolimatta!


sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Niksipirkka.

Täällä hiiri hyppii pöydille, kun kissa on poissa kotoa. Eli siis meitsi pistää hösseliksi, kun J on töissä, haha! Mitä tehdä, kun muovisäkissä odottaa neljä kiloa trikookudetta vyyhdillä, eikä ole ketään kuka vyyhtiä pitelisi, jotta voisit keriä ne rullalle. No, tsekataan kaikki kämpän irtaimisto, mikä voisi parhaiten sopia käyttötarkoitukseen muodoltaan. Ja mikäpä muu siihen paremmin olisikaan sopinut, kuin säädettävällä jalalla oleva rattiteline. Vihdoin jotain hyötykäyttöä tolle kapistukselle! (Autopelien pelaaminen on ihan turhanpäiväistä eikä hyväksyttävä käyttötarkoitus ollenkaan.) Vähän se on epäkäytännöllinen, mutta parempi kuin ei mitään. 



Tadaaa! Kerittyjä rullia on jo monta. Kouvolan keskustassa alkoi tällä viikolla iltaostoskokeilu. Aina torstai-iltaisin jouluun saakka keskustasta n. 60 liikettä on auki kahdeksaan asti. Tämä sopi itselleni oikein mainiosti, koska läksin koululta torstaina vasta 19.10... Pinkkiä en saanut tarpeeksi, mutta saanen sitä jälkeenpäin lisää. Harmaata ostin kaiken tarvittavan määrän, mutta totesin ettei tämä kyseinen harmaa ole se sama, mitä viimeksi testasin. Ei huonon värinen tämäkään, mutta testiharmaa oli kivempaa. No, tällä on mentävä. 


Koko mennyt viikko on ollut taas melko hässäkkää. Kevään kiirestressihyperpäivät ovat tulleet takaisin kalenteriin ja viikon työtuntimäärät lähentelee taas melkein viittäkymmentä tuntia. Enkä ole vielä edes alottanut isoja opintokokonaisuuksia ja palautustöitä, jotka pitäisi kaikki palauttaa ennen joulua. En tälläkään viikolla ole ollut yhtenäkään päivänä valoisan aikaan kotona, joten hirveästi ei täytettä tännekään ole.

Eilen ompelin kyllä mummolle yhden verhon, mutta siitäkään en kaikessa kiireessä ehtinyt napata kuvaa. Vuoden työn alla olleen villakangastakin sain luovutettua omistajalleen perjantaina, joten siitä saatte ehkä muutaman näpsyn esille. Kummitytölle on myöskin muutama vaatekappale työn alla, joten ehkä niitäkin näkyy täällä taas joku päivä jahka saan viimeisetkin saumat ommeltua. Eilen käytiin myös kuvaamassa J:n kanssa taidenäyttelykuva, kun häneltä pyydettiin Kymenlaakson opiston valokuvauslinjan 15v -juhlanäyttelyyn kahta valokuvaa.

Eilen sammahdin ennen yhtätoista, vaikka kaveri oli yökylässä. En edes herännyt pariin koiranulkoilutusreissuun, NHL:n pelaukseen enkä siihen, että miehet lähtivät kahteen pekkaan baarireissulle. Vetäsin sitten 10,5 tunnin yöunet näin viikon päätteeksi.
Tämmöstä tällä viikolla!


maanantai 3. marraskuuta 2014

Nothing occurred.

Naisen paikka on pöydän alla   -nimisessä postauksessa noin 2,5 vuotta sitten kerroin J:n opinnäytetyöprojektin toteutuksesta, missä olin itsekin osallisena.Animaatio itsessään on ollut valmis jo reilu kaksi vuotta, mutta nyt muutama viikko takaperin se valmistui lopullisesti, kun saatiin viimeinen versio äänimieheltä.

Animaatio on toteutettu perinteisenä nukkeanimaationa, eli kaikki esineet ja lavasteet kuvissa ovat muutamia taustakuvia lukuunottamatta, sekä ensimmäisenä ja viimeisenä nähtävää taloa lukuunottamatta, tehty pienoismalleina käsin. Käsikirjoitus, ohjaus ja nuken animointi on J:n käsialaa. Kameran takana hääri J:n kanssa samalla luokalla ollut E. Itse toimin lähinnä ylimääräisenä silmäparina, lavasteiden viimeistelijänä ja kuvaussihteerinä, eli huolehdin että kaikki kuvat tulee kuvattua järkevimmässä mahdollisessa järjestyksessä, tallentelin tiedostoja ja muuta hyödyllistä jota jätkät ei osannut ajatella tai muistaneet ottaa huomioon kaikessa hässäkässä. Koko pätkä on kuvattuna 3D:nä, ja kyseinen versio löytyy myöskin Youtubesta tästä linkistä. Alla 2D-versio.


Jos haluat tietää paljon enemmän animaatiosta ja sen teosta, voit käydä lukemassa kattavan infopaketin J:n blogista.


lauantai 1. marraskuuta 2014

Pientä pinnatonta remonttia.

Ollaan asuttu avokin kanssa virallisesti saman katon alla päivälleen neljä vuotta. Tässä nykyisessäkin ollaan asuttu jo helmikuusta asti. Hommattiin silloin muuton yhteydessä hieman lisää huonekaluja, mm. uusi sohva, mutta muuten roudattiin vain samat kulahtaneet huonekalut ja matot sisälle. Nyt kun täällä tuli kesäkin vietettyä, alkoi silmään pistää muutamia epäkohtia, jotka teki mieli korjata.


Ensimmäinen ja isoin muutos onkin ehkäpä olohuoneen sohvapöytien uusiminen. Meillä oli J:n vanhasta kämpästä kolme Ikean niitä Lack-pöytiäkö ne nyt on nimeltään. Ruskeana. Ja erittäin kulahtaneina. Ne kärsivät hieman muutossa, kun  irrotettiin niistä jalat ja teipattiin jalat ja levyt yhteen kantamista helpottamaan. Muutenkin kolme erillistä pöytää oli todella epäkäytännöllinen järjestelmä, kun aina joku pöytä vinksotti ja tavarat meinasivat putoilla epätasaisilta reunoilta yms. Samaten matto oli semmonen paksu, rusehtava ja nukkaantunut. Se keräsi karmeasti pölyä itseensä, ja se oli vaikea imuroida paksun nukkansa takia. 

Tsekkailin kaikki nettisivut läpi toivoen sen oikean sattuvan silmiin. Olisin halunnut pöydän ilman alatasoa, koska tykkään istua lattialla leffoja kattellessa tai pelatessa. Ei löytynyt mistään miellyttävän näköistä, väristä ja budjettiin sopivaa. Marssittiin sitte yksi iltapäivä vaan Sotkaan sisälle, ja löydettiin pöytä sieltä ja pistettiin tilaukseen. Samalla vilkaistiin tarjousmattovalikoimaa, ja napattiin matkaan mustavalkoinen raitamatto, joka sopii olkkarimme väritykseen paljon paremmin ja on paljon helpommin imuroitavissa.



Eteinen koki myöskin melko radikaalin muutoksen. Nimittäin asennettiin sinne vihdoin ja viimein kattolamppu! Helmikuussa kun muutettiin, ei ehitty tehdä asialle mitään. Sitten tuli kesä, eikä lamppua tarvinnut. Nyt kun koko kämppä on jo pimeänä koulusta tullessa, oli asialle vihdoin tehtävä jotain. 

Lampun kun pisti päälle, järkytyttiin molemmat eteisen karmeasta kunnosta. Mitään varsinaista vikaa siinä ei ollut, mutta mikään ei sopinut yhteen ja kokonaisuus oli todella tunkkaisen ja likaisen makuinen. Oven edessä oleva kuramatto oli suurempi ja pitkittäin, joten seinän ja maton väliin jäi epämääräinen rako. Käytävällä oli vaaleanrusehtava käytävämatto, joka oli ällö kaikinpuolin. Senkkipenkkimikälie ja kenkäteline olivat vierekkäin käytävän mukaisesti ja seinän tapetti on hieman muhkurainen. Senkkipenkki sai muuttaa makuuhuoneeseen ja kenkäteline siirtyä naulakon alle. Matto käännettiin toisinpäin ja leikattiin ylimääräiset veks. Nyt tila rajautuu paljon järkevämmin. Samaten käytävämatto sai kyytiä, ja tilalle muutti makuuhuoneen matto. Seinälle ripustettiin elokuvajuliste ja keittiöjakkara löysi paikkansa sen alta pukeutumista helpottamaan. Lopputulos on paljon avarampi ja miellyttävämpi. 



Mummoni teki makuuhuoneeseemme keväällä maton toivomissani väreissä. Siitä ei vain ihan tullut semmoinen kuin visioin, mutta kyllähän se menetteli. Eteistä järjestellessä päätin kuitenkin testata sitä, ja  yllätyksekseni matto sopi paljon paremmin eteiseen. Eli tällä hetkellä makuuhuoneessamme ei ole mattoa, mutta jahka ehdin käymään matonkudeostoksilla, asia korjautunee jossakin välissä. Merkittävin muutos kuitenkin on 180 senttiä korkea peili, jonka löysin Jyskistä. Olen kaivannut jo pidempään riittävän suurta sovituspeiliä, koska vaatteiden sovittaminen asiakkaille on täysin mahdotonta tommosen pienen eteispeilin kanssa. Nyt onnistuu! Ja onhan se ihan kiva nähdä, että mitä sitä aamulla päälleen laittaa. Tähän mennessä olen nähnyt vain vyötärön yläpuoliset asiat peilin kautta. Myöskin eteisessä majaillut penkkisenkkilaatikkomikälie muutti makuuhuoneeseen.



Tuskastellessani pikkukameralla näitä kuvia ja pohtiessani ääneen että mitenkä tämmöstä pitkulaista eteistä nyt oikein kuvataan järkevästi, tuli J pätemään suuremmalla rungolla ja kalansilmäobjektilla. Että tämmöseltä tää meijän eteinen nyt sit oikeasti näyttää. Välillä mietin, et miks ylipäätään vaivaudun kuvaamaan itse. Miksen vain kuvauta kaikkea tolla. Haha. (Tai mikseivät ihmiset kuvauta talojen myynti-ilmoituksia varten huoneita ammattilaisella, kun se sujuisi aika kivuttomasti ja jälki olisi aika paljon parempaa, kuin mitä tällä hetkellä jossain asuntojenmyynti-ilmoituksissa tällä hetkellä... )


Lopputulokseen olen varsin tyytyväinen. Melko pienillä muutoksilla elämä ja koti muuttui huomattavasti mukavamman näköiseksi, yhteneväisemmäksi ja käytännöllisemmäksi. Joskin välillä kun pimeällä tulee kotiin, on toi ovella vastaan tuijottava Sayuri hieman säikäytys! (:

maanantai 27. lokakuuta 2014

Virkkuuhulluus iski jälleen.

Käynnistinpäs ensimmäisen kerran koneen puoleentoista viikkoon. Viime viikonloppuna kävin loman alkajaisiksi Jyväskylässä viettämässä viikonloppua M:n, J:n ja kummityttöni T:n luona. Viikonloppu oli oikein rentouttava ja viihdyttävä, mutta kotimatka sujuikin jo huomattavasti ikävämmissä merkeissä, nimittäin lomaflunssahan sieltä taas iski. Joku vain unohti kertoa flunssalle, että koko viikon olisi ollut töitä. Maanantaina kävin yrittämässä, mutta totesin iltavuoron tullessa paikalle että nyt meitsi lähtee sairastamaan. 3,5 päivää meni täysin sohvan pohjalla räkiessä, yskiessä ja kurkkukipua potiessa. Tulipahan katsottua 6 elokuvaa ja noin kolmisenkymmentä tv-sarjajaksoa siihen päälle. Pahin olotila on jo mennyt  pois, mutta keuhkot irti repivä yskä jatkuu, ja nenä vuotaa edelleenkin aika ahkerasti. Ja nyt on jo sentäs maanantai. Ei auta, koulurytmiin on pakko palata.
Mutta värikkäämpiin asioihin!

Virkatessani isoäidinneliöitä päiväpeittoani varten, iski jostain täysin kulman takaa hirvittävä himotus ja kysymys. Voiko matonkudetta virkata isoäidinneliöiksi? Kuinka vaivalloista se olisi? Kuinka paljon tarvisin matonkudetta, sanotaanko, hieman vajaa kolmemetrisen maton tekemiseen? Mistä paikkakunnalta yleensäkään saa matonkuteita, vai saako ollenkaan? Entä värejä? Toimisiko visioni ylipäätänsä?


Intternetti osasi kertoa, että Kouvolassa matonkudetta myy Taito-Shop, joka nykyään sijaitsee kauppakeskus Valtarissa. Kipaisin sinne samantien tsekkaamaan väritarjontaa ja hypistelemään erilaisia mattomateriaaleja. Päädyin ihan perinteiseen trikookuteeseen niin materiaalin kuin värienkin puolesta. Löysin nimittäin melkoiset herkut! Halusin ensin testata ideaani käytännössä ennen kokonaisten vyyhtien ostamista. Onnekseni jämäkorista löytyikin valmiiksi kerittyjä näytteitä pienehköjä palleroita, joista ostin haluamiani värejä testiin. Näistä riitti kuin riittikin useamman neliön virkkaamiseen, jotta ideani hahmottui kokonaisuudessaan. Laskelmatkin tein, että paljonko materiaalia tarvitsisin riittävän suureen mattoon. Seuraavaksi pitäisi sitten käyä hakemassa paljon enemmän kudetta! Rattoisia iltavuoroja töissä luvassa virkkuukoukun kanssa.


Loppuun vielä vinkkinä, että Lahden Kätveä & Tekevä -kädentaitomessut lähestyvät, ja heidän facebook -sivuillaan on meneillään tämmöinen kampanja:

Kaipaatko kivaa lomapuuhaa?
Neulo tai virkkaa konepestävästä 100 % villalangasta tilkku (15*15 cm) ja tuo se tullessasi Kätevä-messuille marraskuussa. Kokoamme tilkuista villapeittoja lahjoitettavaksi Hope-järjestön hyväntekeväisyystyöhön. Pienistä tilkuista kasvaa suuri apu ja jokainen meistä voi olla mukana auttamassa.
Kysy tarvittaessa lisää Taitokeskus Velmasta tai Lahden Messuilta - Kätevässä tehdään yhdessä hyvää!


torstai 16. lokakuuta 2014

Avokin vaatekaapilla.

Koska en ole itse tehnyt enkä ostanut itselleni vaatteita, päätin käydä salaa kameran kanssa J:n vaatekaapilla. Käytiin nimittäin hieman shoppailemassa uusia vaatteita miespololle, kun jostain käsittämättömästä syystä hän saa kulutettua esimerkiksi farkut puhki alta aikayksikön. En tiedä missä spiderman -asennoissa toi oikein tekee töitä, mutta niin vaan housut kuluvat. Yleensä kun päästään kauppaan asti, haetaankin sit kerralla useammat. 


Housujen suhteen J luottaa poikkeuksetta Dressmanniin. Mallit istuvat lähes poikkeuksetta varsin miellyttäväksi ja värejä ja malleja löytyy useampia. Lisäksi kaupasta löytyy yleensä hyvin kokovaihtoehtoja leveyden sekä pituuden suhteen. Tällä kertaa mukaan lähtivät perus siniset farkut ilman kulutuksia, hopeanharmaat farkut sekä pienenä yllärinä vihreät farkut. Varsinkin noista harmaista tykkään. Väri on tosi miellyttävä.




Villapaitaosasto kaipasi näin talven tullen täydennystä. Viime syksynä ostettu paita alkaa olla jo niin elämää nähneen näköinen ja nyppyyntynyt sekä muotonsa menettänyt, että jotain uutta oli kiva käydä etsimässä. Päällimmäinen paita löytyi myöskin D-kaupasta. Melkosen villi veto, nimittäin J harvemmin käyttää mitään kuviollisia vaatteita. Nyt kuvio on kuitenkin sen verran miellyttävä ja rauhallinen, että lähti matkaan. Myös se, että paidan materiaaleista löytyy villaa, ei haittaa asiaa yhtään. Alempi paita on myöskin hieman villi kortti H&M:stä.


HipsteriJ ilmoittautuu palvelukseen! Värilliset farkut ja palmikkoneule. Huh.

Meijän pukeutumiset ei kyllä mätsää tyylillisesti pätkääkään, kun tummin vaate J:n vaatekaapissa on tumma puku. Itseäni ei asia ole koskaan haitannut, mutta eräs vanha tuttuni joskus seurustelumme alkuaikoina ihmetteli meitä järkyttyneenä kaupungilla, kun itse liikuin hyvinkin mustissa vermeissä, ja armaalla avopuolisollani oli vaaleansiniset farkut ja harmaaoranssi raitahuppari. Vähän olen sentäs onnistunut vaatteiden tummuuteen vaikuttamaan. Heh.


keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Uutuuksia kirjahyllyssä.

On tullut tässä syksyn mittaa taas hieman täydennettyä tota ammattikirjapuolta, muun kirjahyllyn kanssa oon osannu vähän himmailla nyt. Kirjakaupan alennusmyynti on ystävä. Tykkään siitä, että omasta hyllystä löytyy laaja kirjo faktatietoa, koska olen vähän sen tyyppinen että saan ne päähänpistot ja parhaat ajatukset juuri, kun olen käpertymässä peiton alle nukkumaan. Tai juuri viisi minuuttia kirjaston sulkemisajan jälkeen. Muutenkin kun elämä on melko hektistä, ei riitä vuorokaudessa tunnit kirjaston aukioloaikoina.

Ajattelin esitellä muutaman kirjoista ihan vaan huvin vuoksi, jos joku muu saisi inspiraatiota. Luokkakaverini ovat ainakin käyneet jo osittain tyhjentämässä paikallisesta kirjakaupasta kyseiset opukset, mutta jos vaikka muualta vielä löytyisi. 


Ensimmäisenä Hobitti Tolkienin silmin. Tolkien osoittautuikin melkoiseksi amatööritaiteilijaksi tätä selatessa. Kirja nimittäin sisältää itse kirjailijan piirtämiä mustavalkopiirrustuksia, pari karttaa sekä alkuperäisen kannen. Lisäksi kirjasta löytyy värillisiä akvarellitöitä myöhemmältä ajalta. Yhteensä kirjassa on yli 100 originallipiirrosta, joiden avulla voi upota mukavasti tarinan maailmaan hieman syvemmin kuin aiemmin. Seuraavaksi haaveilen Tove Janssonin kuvittamasta Hobitista. Luokkakaveri hommasi sen, ja ai että se oli kaunis! Myöskin juuri Sormusten Herran 60 -vuotisjulkaisun kunniaksi julkaistu Alan Leen vesiväritöitä sisältävä opus kiinnostaisi, mutta 60 puntaa on ehkä vähän liikaan. Vai onko?


Lankatekniikoiden käsikirja esittelee perinteisiä käsityömenetelmiä. Just niitä samoja, mitä väännettiin viime keväänä perinteisten käsityömenetelmien kurssilla. On haarukkavirkkausta, koukkuamista, käpyilyä, fransuja, verkon kudontaa, helmivirkkausta, nypläystä sun muuta. Nyt voinen heivata ne mustavalkoiset epäselvät monisteet hyllystä veks, ja korvata sen tällä yhdellä hyvin selkeäohjeisella kirjalla. Sopii mulle. Sen lisäksi että kirjassa on ohjeet kuinka ylipäänsä tekniikkaa tehdään, löytyy kirjasta myös kivoja ohjeita kuinka hyödyntää tekniikkaa eri jutuissa. Löytyy ommellulla pitsillä tehty sudenkorennon mallisenen hiussolki tai aurinko- ja haarukkapitsillä tehty syysbaskeri. 


Maailman taiteen historia. Tarviiko muuta sanoa? Esihistoriallisesta taiteesta kolmannen vuosituhannen alkuun. Kaikki yksissä kansissa, höystettynä yli 1300 valokuvan kera. Jokaisen muotoilijan ystävä. Vähän ehkä kuivaa paikotellen, mutta eikö historia aina?


"Keskiajan puvut vie aikamatkalle keskiajan pukeutumiseen. Millaisista kankaista vaatteet keskiajan Suomessa valmistettiin? Kuinka pukeutui varakas väki, entä köyhä rahvas? Millaisia käsitöitä tehtiin?" No, niihin löytyy vastaus kyseisestä kirjasta. Asiantuntevan tekstin lisäksi kirjata löytyy paljon havainnoillistavia värivalokuvia sekä piirroskuvia, sekä ohjeita aina langan valmistumisesta kasvivärjäykseen ja vaatteiden ompeluun. Taitaa ensi vuoden keskiaikatapahtuma taas kutsua...



Ammattikirjaosastoni kasvaa pikkuhiljaa. Ei se vielä järin suuri ole, mutta laajenee kuitenkin. Vinkkejä otetaan mielellään vastaan!

tiistai 14. lokakuuta 2014

Virkkuukoukkujen kilinää.

Olen kertonut teille aiemminkin villistä virkkausurakastani vuosi sitten. Isoäidinneliöillä tehty peittoprojekti on edelleenkin kesken, mutta on taas hieman edistynyt! Kesällä ei kiinnosta yleensä pätkääkään kosketella ja pyöritellä käsissä hikistä villalankaa, mutta näin syksyn saapuessa tulee taas kaivettua virkkuukoukut ja lankakerät esille. Lähes viitisenkymmentä palaa odottaisi pääteltynä kiinni ompelua. Noin 130 palaa on jo kiinni toisissaan ja peittää puoliskan parisängyn verran alaa. Tarkoitus olisi saada se joskus peittämään koko sänky, tai ainakin pidentää helmasta sen verran, että lakanat peittyisivät sivuttaissuunnassa kauniisti. Saa nähdä, tuleeko koskaan tapahtumaan. Sain tässä nimittäin päähäni lähteä yrittämään vielä suurempaa virkkausprojektia... Siitä lisää tuonnempana!



Virkkailin näitä koulussa maanantaina tunneilla toisten pitäessä esitelmää, koska keskityn paljon paremmin näprätessäni jotakin. Meidän ulkomaalainen vaihto-opettajamme ihmetteli hetken tekemisiäni, ja kyseli kiinnostuneena että osaako meillä kaikki tehdä tommosia. Ja luonnollisesti otti paljon valokuvia, Kiinassa kun virkkausta kuulemma harrastaa vaan vanhat ihmiset. :D




sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Töissä käyvän AMK-opiskelijan viikkokatsaus.

Tämä viikko on tuntunut jotenkin erityisen pitkältä ja matelevalta. Tekemistä on ollut enemmän kuin tarpeeksi, on pitänyt lentää paikasta toiseen ja ehtiä jossain välissä lukea kokeeseenkin. Sanomattakin on selvää, että lukematta jäi. Maanantaiaamuna herätyskellon soidessa tajusin ensimmäisen kerran, että aamulla on herätessä pimeää. Sekös vasta masensi. Hetkittäin myös mietin, että onko töissäkäynnin ja opiskelun yhdistämisessä mitään mieltä, nimittäin tänään tuli vuosi täyteen nykyisessä työpaikassani. Toisaalta taloudellinen tilanteeni on huomattavasti miellyttävämpi kuin vuosi aiemmin, mutta kalenterin sisältöä katsellessa sitä kyllä miettii, onko tässä mitään järkeä. Lisäksi maanantaina keittiön ikkunasta kun katsoi, oli puissa vielä lehdet. Nyt näkymä alkaa olla aika lailla alla olevan kuvan kaltainen. 


Havainnoillistampa hieman tämän viikkoista ohjelmaani. 

Maanantaina kävimme puvustuspalaverissa toisessa kaupungissa. Ajomatkaa yhteen suuntaan n. 1,5 tuntia. Lähdimme puoli kahdeksalta, olimme takaisin puoli viideltä. Tein J:n kanssa ruokaa, jonka jälkeen kuvasimme historiallisen puvun tiistaista äidinkielen esitelmää varten. Valmista oli vasta, kun tuli liian pimeää. Vielä piti viimeistellä esitelmän powerpoint aamuksi. Onneksi olin tehnyt valtaosan työstä edellisviikolla. Tästä tuntuu olevan jo pieni ikuisuus. 

Tiistaina oli kuusi tuntia ammatillista viestintää, jonka aikana oli oma esitelmäni viimeisten joukossa. Perään vielä venäjän oppitunnit. Tunneilla selvisi, että koe onkin perjantaina, eikä seuraavalla viikolla kuin olin kuvitellut. Koulu loppui viiden aikaan. Ruokaa kotona naamariin, jonka jälkeen pikkuveljeni tuli käymään, koska tilaamani peili oli saapunut kauppaan ja se piti saada siirrettyä meille. Omaan autooni kun 180cm pitkä peili ei oikein mahtunut. A jäi vielä meille katsomaan elokuvaa, ja itse tein samalla urasuunnittelun tehtäviä, eli päivitin CV:ni ja kirjoitin kuvitteellisen työhakemuksen Moodlen oppimisalustalle. Lisäksi laadin kysymykset "ammattilaisen haastattelua" varten ja lähetin kysymykset haastateltavalleni. Venäjääkin yritin lukea vielä A:n lähdettyä, mutta eihän siitä siihen kellonaikaan enää mitään tullut.


Keskiviikkona fantasia- ja tanssipukujen kaavoitus ja rakenteet -kurssilla pohdimme toiminnallista vaatetta ja saimme paritehtäväksi laatia ensi maanantain tunneille powerpoint -esitys valitsemastamme aiheesta. Valittiin parini kanssa aiheeksi lasten ulkoiluvaatteet, kun niistä osaan lonkalta kertoa tällä hetkellä aika paljon työkokemuksen perusteella. Koulun jälkeen menin illaksi töihin. Väkeä oli liikkeellä sen verran vähän viimeisten aukiolotuntien aikana, joten ehdin kerrata venäjän kokeeseen jonkun verran. Tein myöskin toiminnallisen vaatteen powerpointin oman osuuteni valmiiksi ja lähetin parilleni.

Torstaina menin poikkeuksellisesti vasta puolen päivän aikaan kouluun, koska opettaja piti luennon uusille opiskelijoille ja vaihtareille aiheesta, joka me oltiin jo kuultu pariin otteeseen. En edes muista, mitä tein aamupäivän. Eikun muistanpas. Tiskasin viikon tiskivuoren, pesin pyykkiä, laitoin ruokaa ja sen semmoista. Koulussa pukusuunnittelun ja karakterisoinnin tunneilla esittelimme viime viikolla tehtäväksi saamamme Powerpointit, joissa oman ryhmämme kesken pohdimme esimerkiksi sanoja rytmi, tasapaino ja harmonia, ja mitä nämä sanat tarkoittavat vaatteiden kannalta. Ja englanniksi tietysti, koska ryhmässämme on 5 vaihto-opiskelijaa sekä ulkomaalainen opettaja. Tänäkin päivänä menin koulusta suoraan töihin. Töissä odotti massiivinen kasa pipoja tuloutusta, hinnoittelua, hälyytystä ja esille laittoa. Siinä menikin sitten koko ilta.


Perjantaina koulua oli "vain" 1,5 tuntia iltapäivästä, eli siis se venäjän koe, johon en ollut oikein päässyt syventymään. Päätimme edellispäivänä kuitenkin pitää siivouspäivän ompelupajallamme. Koko työskentelytila oli niin kaaoksessa ja sotkuinen, että oikein ahisti ajatus kahden suuren projektin aloittaminen kyseisissä tiloissa. Ilmoitimme asiasta kyllä koulun naamakirjaryhmässä, mutta ei meitä ilmestynyt paikalle kuin 4 meidän luokalta. Siivottiin sitten lähes 7 tuntia pelkkää ompelutilaa, ei edes koskettu silityshuoneeseen, painoluokkaan eikä sovitustilaan varastosta puhumattakaan. Eli toinen samanmoinen on vielä järjestettävä, että saadaan ainakin silitystila ja painoluokka järjestykseen.  Venäjän kokeen kävin tekemässä välissä, ja meni miten meni, ainakin se on tehty. Kaupan kautta kotiin, ruokaa naamarin ja samalla leivoin illaksi kasvispiirakkaa ja imuroin huushollin. Koska perjantai ja vuorossa taas Vain elämää ja leffailta parin luokkakaverin kesken! No, iltahan hieman venähti, ja nukkumaan menin vasta kahden aikaa.

Lauantaina luonnollisestikin väsytti todella paljon, ja koko päivä ei oikein meinannut käynnistyä ollenkaan. Systeri kuitenkin laukkasi ovesta sisään ennen kymmentä ja anopillekin piti ehtiä lounaalle ennen töitä. Iltapäivä meni töissä. Väsymys oli ihan tajuton ja fiilikset ihan hukassa. Rämmin kuitenkin päivän läpi. Kotona sammuin sohvalle ja otin vahingossa tunnin tirsat. Siihen perään kävin vielä kylvyssä ja tuijottelin ensimmäisen Twilightin, kun sattui tulemaan telkkarista. J oli kuvauskeikalla, joten sain nauttia ylhäisestä yksinäisyydestäni koko illan.


Nyt on sunnuntai, kun kirjoittelen tätä. Tänään pitäisi ainakin käydä läpi ammattilaisen haastattelu ja palauttaa se. Lisäksi edellisviikonloppuna sain vihdoin ja viimein asiakkaan villakangastakin ommeltua, ja nyt pitäisi vielä lisätä kiinnityshakaset ja loppusilittää työ. Varmaan jotain muutakin, mutta to-do -listani on vielä tekemättä. 

Tällainen on mun perusviikko. Ensi viikolla sama tahti jatkuu, mutta sen jälkeen on onneksi syysloma. Ja sen jälkeen hommat sen kuin lisääntyy, kun kaiken ton väliin pitäsi vielä sisällyttää puvustuksen toteutus! Hell yeah! Vaikka käynkin opiskelun ohella töissä, en ole kertaakaan jättänyt koulutehtäviä tekemättä sen takia. Koulu aina ensimmäisenä, ja onneksi pomonikin on asiasta täysin samaa mieltä. Mutta vähän kyllä ketuttaa, kun seuraa mediassa keskusteluja opiskelijoiden laiskottelusta ja ilmaisen rahan saamisesta ja opintotukien tarpeellisuudesta yms. Aina tuntuu, että niissä keskusteluissa keskitytään niihin täysin ääripään opiskelijoihin. Valtaosa meistä kuitenkin on tämmösiä keskitien kulkijoita, jotka pystyvät handlaamaan molemmat kohtalaisesti, mutta valmistuessamme ollaan valmiiksi väsyneitä tähän tahtiin. Mutta ei kai auta valittaa. "Itsehän olet tiesi valinnut."

Kuvituksena on masentavia kuvia meijän parvekkeelta. Vihaan tätä osaa syksystä.