tiistai 11. maaliskuuta 2014

Voiko opiskeluun kuolla?

 Jos olen tämän kuun jäljiltä hengissä, voin onnitella itseäni. 
Nyt mennään päivässä 11, ja pientä turnausväsymystä on havaittavissa. 
Vielä 19 päivää ennen seuraavaa vapaapäivää...

Tämä viikko on erityisen raskas, sillä tämä on kevätkauden ensimmäisen jakson viimeinen viikko.
Tarkoittaa siis palautuspäiviä.


Maanantaiksi piti olla viikottaiset esitystekniikan tehtävät tehtyinä.
Tällä kertaa piti piirrellä erilaisia materiaaleja eri välinein. 
Koko esitystekniikan kansio pitäisi palauttaa kahden viikon päästä, mutta luojan kiitos olen sen verran aikaansaava piirtäjä, että olen tunneilla saanut useimmat tehtävät pois alta.

Näytöllä pyörii historiallisen puvun moodboard -powerpoint. 
En edes uskaltanut vielä avata ohjeistusta, koska luonnokset pitäisi olla valmiina. 
Itse pukukokonaisuus onneksi vasta toukokuun alussa.
Korsetti joskus ennen sitä...


Mitäs siitä historiallisesta puvusta olikaan puhetta? 
Yleensä olen ihminen, joka tekee asiat ajoissa.
Mutta nyt jäi moodboardi edelliseen yöhön, ja pakko todeta että laatu kyllä kärsii tällä tahdilla.
Ajatukset ovat 24/7 toisessa projektissa kiinni, joten ei paljon näille koulutehtäville jää aikaa ja ajatuskapasiteettia.

Kirjakasassa on myös taidehistorian ryhmätyöhön liittyvää materiaalia.
Huomenna pitäisi pitää kahden luokkakaverin kanssa esitys elokuvajulisteiden historiasta.
Kaksikymmentäkuusisivuinen powerpoint onneksi valmistui juuri äsken.

Seuraavaksi pitäisi opetella venäjän kieli sujuvasti haltuun, sillä huomenna on tentti.
Olen kyllä lukenut lyhyen venäjän aikoinani yläasteella ja lukiossa, mutta hyvin on hävinnyt akkusatiivitaivutukset sun muut päästä, sanastosta puhumattakaan.


Täksi päiväksi piti olla myös taiteviivakauluksen ja erikoishihan yhdistelmän kaava ja lakanaproto valmiina.
Kaava valmistui kyllä viime viikolla, mutta ompelu jäi edelliseen iltaan. 
No, ainakin se oli valmiina.
Viime viikolla oli kaavaopin tentti, miten lie sekin mennyt.
Pukuhistoriakin olisi tänään ollut mahdollista uusintatenttiä ja parantaa numeroa, mutta totesin et ehkä se nelonen riittää mulle. :')
Torstaina piti olla projektiosaamisen tentti, mutta se luojan kiitos siirtyi vasta ensiviikolle.


Lisää esitystekniikan tehtäviä kuvassa, mutta itse kuvat liittyvät meidän the projektiin.
Meidän luokka nimittäin vääntää puvustuksen Mikkelin kaupunginteatterille, näytelmään Lumikki ja 7 kääpiötä, ja ensi-iltaan on vajaa 4 viikkoa. 
Kaikki muut kouluhommat ei aiheuttaisi mitään stressiä, mutta tämä. 


Aivan jäätävä stressi.
Miun ryhmä on vastuussa kyläläisten puvustamisesta, ja valmiina on 0/19 asukokonaisuutta...

ps. meijjän lumikki EI näytä tuolta.

4 kommenttia:

  1. Mä haluisin sanoa tuohon otsikkoon, että ei mutta kun oma kuolema oli niin lähellä viime syksynä kun tein opparia valmiiksi, niin en halua valehdella :D
    Tsemppiä tuleviin viikkoihin! Kyllä se siitä helpottuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amiksen oppari ei kyllä tuntunu missään tähän "muka normaaliin" koulunkäyntiin verrattuna. :D

      Poista
  2. HERRAJUMALA!!! Aina kun luen sun koulusta, en voi välttää ajatusta, että yliopistossa on niin helppoa ja kivaa... Siis onhan mullakin "kiire", kun on luennot ja esseet ja tentit, mutta tuntuu kyllä lopulta tosi leppoisalta tämän rinnalla.

    Älä kuole. Totesin jo entiselle amis-kaverille, joka valmistui viime vuonna AMK:n vaatepuolelta, että toi on ihan superihmisen saavutus. Jessus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tää ihan hullua, se on totta. :D Ja ite vielä hulluilen lisää ja teen tohon päälle töitä sen n. 15 tuntia viikossa! Tosin työt on tällä hetkellä ihan mukava henkireikä, sinne kun menee ni voi unohtaa kaikki koulujutut ja sieltä lähtiessä kaikki voi jättää sinne, ei tarvi tuoda kotiin läksyjä. Parhaani mukaan yritän olla kuolematta. Valmistumiseenkin on kuitenkin vielä pari vuotta aikaa...

      Poista