perjantai 16. toukokuuta 2014

Päivä 8. Torstai.

AAMU


Aamu alkoi sillä, että J:n kello soi viideltä.
En oikein arvostanut, sillä heräsin itsekin kellonsoittoon täysin virkeänä. Yritin nukkua pari tuntia, mutta eihän siitä mitään tullut.
Hidas ja rauhallinen aamu siis yksin ennen töihin lähtöä puurolautasen, kahvikupin ja kirjan kanssa.


HIUKSET


Hiuksia ei juuri tänään näkynyt, sillä oli pipopäivä.
Ostin aiemmin töistä pitkän pohdinnan jälkeen ton pipon pinkkinä. 
Sen jälkeen jäin harmittelemaan mustan käytännöllisyyttä, joten ostin lopulta senkin.


RUOKA


Pakasteateria mikrossa lämmitettynä.
Tältä näyttää mun useimpien työpäivien ruoka. 
Cittarin kautta vaan jotain helposti lämpeävää.
Omnom, ja e-koodit maistuu.
Useimmiten tosin valitsen sen salaattibaarin kana- tai lohisalaatin, mutta eilen en tiennyt yhtään mihin asti joudun olemaan töissä työkaverin lapsen sairastumisen takia.


PÄIVÄ + TÄRKEINTÄ


Oikeasti olin töissä viiteen saakka enkä tiedä voiko tätä laskea enää päiväkuvaksi.
Töiden jälkeen joka tapauksessa leikkasin protokappaleet valmistujaismekkoa varten että pääsisin ees joskus tossa eteenpäin.
Kaksi viikkoa juhliin, eli ei vielä mikään paniikki, mutta kalenteri on aamusta iltaan täynnä, joten missäs välissä tämän ehtisi ommella?
Ja oon ehkä maailman huolimattomin protontekijä, joten ei kommentteja mun merkinnöistä tai saumanvaroista kiitos :'D

ILTA


Niinhän siinä kävi, kun kerran rustailin edellisen postauksen, rupesin himoitsemaan homejuustoa.
Ilta menikin sitten mässäilymerkeissä pelaillen ja katsoimpa vielä viimeset minuutit Suomen pelistäkin.


PÄIVÄN NAAMA


Päivän naamaa edustakoon pelihahmoni kuva, koska en saanut järkevää kuvaa naamavärkistäni ja J oli koko päivän kuvauskeikalla, eli hovikuvaajakaan ei ollut käytettävissä.
Joskus voi vähän nörtteillä, eikö?


PÄIVÄN KUVA


Ja tämä!
Päiväni pelastus. 
Oon tänä keväänä kärsiny melkosista allergiaoireista. ja eilen ensin aivasteltuani koko aamun ja sen jälkeen  töihin pyöräillessä totesin että nyt riitti.
Marssin apteekkiin hakemaan jotain.
Ah, eipä tarvinnut aivastaa kertaakaan ja nenäliinojakin meni vain yksi puolen paketin sijaan!
Joskin illalla olo oli kahta karmeampi kun vaikutus lakkasi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti