tiistai 9. syyskuuta 2014

Irlanti #4 Kinsley&Killarney

Corkissa herättiin niin aikasin, ettei keittiö ollut vielä auki.
Vedettiin sitte romanttisesti banaanipähkinäriisikakku -aamiainen hostellin aulassa, työnnettiin avainkortit ristikon läpi ja lähdettiin etiäppäin.

Edellisiltana löydettiin pubissa viereisen kaupungin kulttuuriesite ja päätettiin poiketa siellä katsomassa lupaavan kuuloisia nähtävyyksiä.
Suunta siis Kinsleyn kaupunkiin huoltoaseman kautta, että saatiin kuumaa kahvia naamariin.


Kinselyn satama.
J näytti paljon vakuuttavammalta merirosvoilmeen kanssa.

James Fort

Merielämää

Tähtäimessä oli siis kaksi linnoitusta, joista ensimmäiseksi valitsimme James Fortin, saaren huipulla olevan linnakkeen joka ei varsinaisesti ole nähtävyys sinänsä, ettei siellä ole mm. sisäänpääsymaksuja tai minkäänlaisia kyltityksiä.
No, kiivettiin mäelle pienten kukkuloiden ja puskaspolkujen keskelle todetaksemme, että siinähän se nyt on. Pyöreä korkea muuri ja portti tiukasti lukossa. Eli ei paljon nähtävää.

Vaihdettiin siis siihen isompaan ja näyttävämpään, Charles Fortiin, joka sijaitsi lahden toisella puolella. Linnake avautui yleisölle vasta tunnin kuluttua, mutta hyvin hoidetulla pihamaalla muurin ympäristössä sujahti aika kuin siivillä. Kiipeiltiin kallioilla kuvailemassa simpukoita, nähtiin meduusoja ja yksi hyljekin vilahti pinnassa.

Charles Fort

Charles Fort

J oli tuhma ja joutui kaltereiden taa

Charles Fort

Charles Fort

Esimerkkiä sotilaspukeutumisesta

Fortin sisäpuolikaan ei pettänyt. Rakennuksia oli paljon jäljellä ja niiden avulla pääsi aika hyvin tunnelmiin 1600-luvun sotilaslinnoituksesta, jossa on valtavien muurien sisällä asunut oma pieni kylänsä. Yksi rakennuksista oli kunnostettu museoksi, jossa kerrottiin tekstein ja kuvin linnoituksessa asuneista ihmisistä ja heidän elämistään. Sieltä löytyi myös muutama sotilasasu mallinukkejen päältä, jes.

Seuraava majapaikkamme oli n. 5 kilometrin päässä Killarneyn keskustasta. Pysähdyimme kuitenkin ensin itse kaupunkiin etsimään lounasta. Kadulta tsekkasimme ikkunamenun perusteella ravintola Salvadorin. Ihan perusjees.






Viereisestä turistikrääsämyymälästä kävin etsimässä tuliaisia kummitytölle. 
Lupasin tuoda menninkäisasun, jos sellaisen löytäisin. No, en löytänyt, mutta menninkäisen kuvilla varustetun bodyn ja teemaan sopivat leggarit löysin kyllä!

Hostelli Killarney YHA löytyi helposti. 
Saatiin taas neljän hengen huone kahdestaan. Tarkoitus on viettää kaksi yötä samassa paikassa, sillä seuraavana päivänä olisi edessä Ring of Kerry, ja sen ajamiseen menee kuitenkin nähtävyyksineen melkein koko päivä.

Kirkko Killarneyssä

Villatuotteita myyvän kaupan ulkosivu Killarneyn keskustassa


Hostellihuone, kaksi kerrossänkyä, lavuaari ja tuoli

Killarneyn National Park alkoi melkein hostellin naapurista, joten päätimme lähteä kävelemään.
J katseli summittaisesta kartasta, että matka ei ole järin pitkä eli kävellään vaan hostellilta suoraan.
Itse yritin ehdottaa autolla siirtymistä hieman lähempänä nähtävyyksiä sijaitsevaa parkkipaikkaa, mutta ei.

Läksimme talsimaan.
Jahka pääsimme linnan luo, alkoi tihkusade, mittarissa 8km ja linna sulkeutunut 5 minuuttia sitten. 
Ja eikun 7 kilometriä takaisin hieman suorempaa reittiä. 
Ei paljon naurattanu.
Mutta tulipahan todistettua, että syksyä varten ostamani ulkoilupuku pitää kyllä veden täysin pihalla.

Alku näytti lupaavalta

Mutta pilvet alkoi kasaantua

Ja kohta talsittiin vesisateessa lehmien keskellä


Käveltiin suoraan märkinä, särkevinä ja nuutuneina hostellin risteyksessä sijaisevaan pubiin päivälliselle.
Ei ollu kummonen ateria ja olokin oli aika karmea kävelyn jälkeen.
Kuuma suihku teki kuitenkin terää ja sain könkättyä vielä takaisin J:n seuraksi oluelle pubiin.
Itse tosin en juo olutta, ja ainoa siiderivaihtoehto joka pubeista löytyy, on Bulmers. Joka tässä vaiheessa reissua maistui jo ihan tiskivedeltä, kun en siidereitä normaalisti juo.
Yrh.

2 kommenttia:

  1. Voi ei, lehmien keskellä kävely vesisateessa on voinut olla melko yllättävää oletettuun reittiin nähden! Tavallaan hauskaakin, mut voisin kuvitella, et silloin itse hetkessä ei välttämättä naurattanut. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noi lehmät oli kyl positiivinen yllätys. Hämmennys oli vaan suuri, ku toi kävelytie vei tosiaan ihan läpi niiden pellosta ja lehmät erotti muusta maailmasta vaan semmoin ritilä portin sijaan

      Poista