sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Töissä käyvän AMK-opiskelijan viikkokatsaus.

Tämä viikko on tuntunut jotenkin erityisen pitkältä ja matelevalta. Tekemistä on ollut enemmän kuin tarpeeksi, on pitänyt lentää paikasta toiseen ja ehtiä jossain välissä lukea kokeeseenkin. Sanomattakin on selvää, että lukematta jäi. Maanantaiaamuna herätyskellon soidessa tajusin ensimmäisen kerran, että aamulla on herätessä pimeää. Sekös vasta masensi. Hetkittäin myös mietin, että onko töissäkäynnin ja opiskelun yhdistämisessä mitään mieltä, nimittäin tänään tuli vuosi täyteen nykyisessä työpaikassani. Toisaalta taloudellinen tilanteeni on huomattavasti miellyttävämpi kuin vuosi aiemmin, mutta kalenterin sisältöä katsellessa sitä kyllä miettii, onko tässä mitään järkeä. Lisäksi maanantaina keittiön ikkunasta kun katsoi, oli puissa vielä lehdet. Nyt näkymä alkaa olla aika lailla alla olevan kuvan kaltainen. 


Havainnoillistampa hieman tämän viikkoista ohjelmaani. 

Maanantaina kävimme puvustuspalaverissa toisessa kaupungissa. Ajomatkaa yhteen suuntaan n. 1,5 tuntia. Lähdimme puoli kahdeksalta, olimme takaisin puoli viideltä. Tein J:n kanssa ruokaa, jonka jälkeen kuvasimme historiallisen puvun tiistaista äidinkielen esitelmää varten. Valmista oli vasta, kun tuli liian pimeää. Vielä piti viimeistellä esitelmän powerpoint aamuksi. Onneksi olin tehnyt valtaosan työstä edellisviikolla. Tästä tuntuu olevan jo pieni ikuisuus. 

Tiistaina oli kuusi tuntia ammatillista viestintää, jonka aikana oli oma esitelmäni viimeisten joukossa. Perään vielä venäjän oppitunnit. Tunneilla selvisi, että koe onkin perjantaina, eikä seuraavalla viikolla kuin olin kuvitellut. Koulu loppui viiden aikaan. Ruokaa kotona naamariin, jonka jälkeen pikkuveljeni tuli käymään, koska tilaamani peili oli saapunut kauppaan ja se piti saada siirrettyä meille. Omaan autooni kun 180cm pitkä peili ei oikein mahtunut. A jäi vielä meille katsomaan elokuvaa, ja itse tein samalla urasuunnittelun tehtäviä, eli päivitin CV:ni ja kirjoitin kuvitteellisen työhakemuksen Moodlen oppimisalustalle. Lisäksi laadin kysymykset "ammattilaisen haastattelua" varten ja lähetin kysymykset haastateltavalleni. Venäjääkin yritin lukea vielä A:n lähdettyä, mutta eihän siitä siihen kellonaikaan enää mitään tullut.


Keskiviikkona fantasia- ja tanssipukujen kaavoitus ja rakenteet -kurssilla pohdimme toiminnallista vaatetta ja saimme paritehtäväksi laatia ensi maanantain tunneille powerpoint -esitys valitsemastamme aiheesta. Valittiin parini kanssa aiheeksi lasten ulkoiluvaatteet, kun niistä osaan lonkalta kertoa tällä hetkellä aika paljon työkokemuksen perusteella. Koulun jälkeen menin illaksi töihin. Väkeä oli liikkeellä sen verran vähän viimeisten aukiolotuntien aikana, joten ehdin kerrata venäjän kokeeseen jonkun verran. Tein myöskin toiminnallisen vaatteen powerpointin oman osuuteni valmiiksi ja lähetin parilleni.

Torstaina menin poikkeuksellisesti vasta puolen päivän aikaan kouluun, koska opettaja piti luennon uusille opiskelijoille ja vaihtareille aiheesta, joka me oltiin jo kuultu pariin otteeseen. En edes muista, mitä tein aamupäivän. Eikun muistanpas. Tiskasin viikon tiskivuoren, pesin pyykkiä, laitoin ruokaa ja sen semmoista. Koulussa pukusuunnittelun ja karakterisoinnin tunneilla esittelimme viime viikolla tehtäväksi saamamme Powerpointit, joissa oman ryhmämme kesken pohdimme esimerkiksi sanoja rytmi, tasapaino ja harmonia, ja mitä nämä sanat tarkoittavat vaatteiden kannalta. Ja englanniksi tietysti, koska ryhmässämme on 5 vaihto-opiskelijaa sekä ulkomaalainen opettaja. Tänäkin päivänä menin koulusta suoraan töihin. Töissä odotti massiivinen kasa pipoja tuloutusta, hinnoittelua, hälyytystä ja esille laittoa. Siinä menikin sitten koko ilta.


Perjantaina koulua oli "vain" 1,5 tuntia iltapäivästä, eli siis se venäjän koe, johon en ollut oikein päässyt syventymään. Päätimme edellispäivänä kuitenkin pitää siivouspäivän ompelupajallamme. Koko työskentelytila oli niin kaaoksessa ja sotkuinen, että oikein ahisti ajatus kahden suuren projektin aloittaminen kyseisissä tiloissa. Ilmoitimme asiasta kyllä koulun naamakirjaryhmässä, mutta ei meitä ilmestynyt paikalle kuin 4 meidän luokalta. Siivottiin sitten lähes 7 tuntia pelkkää ompelutilaa, ei edes koskettu silityshuoneeseen, painoluokkaan eikä sovitustilaan varastosta puhumattakaan. Eli toinen samanmoinen on vielä järjestettävä, että saadaan ainakin silitystila ja painoluokka järjestykseen.  Venäjän kokeen kävin tekemässä välissä, ja meni miten meni, ainakin se on tehty. Kaupan kautta kotiin, ruokaa naamarin ja samalla leivoin illaksi kasvispiirakkaa ja imuroin huushollin. Koska perjantai ja vuorossa taas Vain elämää ja leffailta parin luokkakaverin kesken! No, iltahan hieman venähti, ja nukkumaan menin vasta kahden aikaa.

Lauantaina luonnollisestikin väsytti todella paljon, ja koko päivä ei oikein meinannut käynnistyä ollenkaan. Systeri kuitenkin laukkasi ovesta sisään ennen kymmentä ja anopillekin piti ehtiä lounaalle ennen töitä. Iltapäivä meni töissä. Väsymys oli ihan tajuton ja fiilikset ihan hukassa. Rämmin kuitenkin päivän läpi. Kotona sammuin sohvalle ja otin vahingossa tunnin tirsat. Siihen perään kävin vielä kylvyssä ja tuijottelin ensimmäisen Twilightin, kun sattui tulemaan telkkarista. J oli kuvauskeikalla, joten sain nauttia ylhäisestä yksinäisyydestäni koko illan.


Nyt on sunnuntai, kun kirjoittelen tätä. Tänään pitäisi ainakin käydä läpi ammattilaisen haastattelu ja palauttaa se. Lisäksi edellisviikonloppuna sain vihdoin ja viimein asiakkaan villakangastakin ommeltua, ja nyt pitäisi vielä lisätä kiinnityshakaset ja loppusilittää työ. Varmaan jotain muutakin, mutta to-do -listani on vielä tekemättä. 

Tällainen on mun perusviikko. Ensi viikolla sama tahti jatkuu, mutta sen jälkeen on onneksi syysloma. Ja sen jälkeen hommat sen kuin lisääntyy, kun kaiken ton väliin pitäsi vielä sisällyttää puvustuksen toteutus! Hell yeah! Vaikka käynkin opiskelun ohella töissä, en ole kertaakaan jättänyt koulutehtäviä tekemättä sen takia. Koulu aina ensimmäisenä, ja onneksi pomonikin on asiasta täysin samaa mieltä. Mutta vähän kyllä ketuttaa, kun seuraa mediassa keskusteluja opiskelijoiden laiskottelusta ja ilmaisen rahan saamisesta ja opintotukien tarpeellisuudesta yms. Aina tuntuu, että niissä keskusteluissa keskitytään niihin täysin ääripään opiskelijoihin. Valtaosa meistä kuitenkin on tämmösiä keskitien kulkijoita, jotka pystyvät handlaamaan molemmat kohtalaisesti, mutta valmistuessamme ollaan valmiiksi väsyneitä tähän tahtiin. Mutta ei kai auta valittaa. "Itsehän olet tiesi valinnut."

Kuvituksena on masentavia kuvia meijän parvekkeelta. Vihaan tätä osaa syksystä. 


11 kommenttia:

  1. Samaistun! Tuntuu, että elämä on ollut viimeisen vuoden pelkkää matalalentoa ja kuitenkin sitä erehtyy ajattelemaan, että sitten kun se tai tämä niin kyllä se helpottaa, on aikaa nukkua enemmän kuin 5h/yö ja lukea joskus hyvää kirjaa muuallakin, kuin bussimatkalla kouluun. Ei sitä jaksoa vain ole tullut ja välillä tulee pelättyä, miten piipussa sitä mahtaa tosiaan olla valmistuttuaan. :/ Ja päähän ottaa myös keskustelut laiskoista, juopoista opiskelijoista, jotka saavat ilmaista rahaa ja vain ryyppäävät ne bileissä, eivät ikinä valmistu ja kaiken huipuksi jokainen opiskelee naurettavaa humpuukialaa, missä ei tule työllistymään. -.-''

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse yritän ajatella edes hieman positiivisesti, että kun opiskelen kuitenkin sen verran spesifiä alaa amk:ssa, että töitä voisi riittää edes jossain muodossa. Mutta joo, kyllähän tämä välillä väsyttää.

      Poista
    2. Jep, positiivisen kautta. :) Voimia antaa myös se, että ala tuntuu omalta ja mitä keikkatöihin/harjoitteluihin on tullut niin tunne on vain vahvistunut. Onneksi pitäisi ainakin pk-seudulla ainakin hieman paremmin hommia, mitä monella muulla alalla.

      Poista
    3. Pääkaupunkiseudulla on myös työntekijöitä pakkautunut pienelle alueelle paljon, eli melkein voisi kuvitella parempien työllisyysmahdollisuuksien olevan muualla Suomessa. Monissa teattereissa on myöskin sukupolvenvaihdos edessä muutaman vuoden kuluttua, joten sekin antaa hieman toivoa.

      Poista
    4. Omalta alaltani asiaa on perusteltu alhaisella palkalla suhteessa korkeakoulututkintoon (sosiaaliala AMK ja LTO-pätevyydellä), jolloin varsinkaan yksin asuvien ei vain kannata tehdä oman alan hommia esimerkiksi tarhassa. Tämä on näkynyt esim. siinä, miten jo muutamaa luokkalaistani on ensimmäisessä harjoittelussa kosiskeltu tekemään keikkatöitä lähes täyspäiväisen tunneilla jne. Toisaalta, opiskelijallehan ei tarvitse myöskään täyttä palkkaa maksaa. Vastaavasti saa kuulla, miten vaikka Turun seudulla on vaikeaa löytää töitä vaikka kokemusta olisikin jo enemmän.

      Poista
    5. On tässä järjestelmässä kyllä jotain mätää paikotellen. Nimim. palkkakuitti tuli. Heihei joulukuun opintotuki.

      Poista
    6. Mutta ne tuet on tarkoitettu nimenomaan vain TUIKSI, ethän sä niitä tartte, jos tienaat töissä hyvin. :o //sarkasmi

      Poista
    7. Ei sarkasmia sisältävä vastaus: Totta, eihän ihminen joka tienaa riittävästi tarvitse tukia. Totta, voisin käydä muutaman tunnin vähemmän viikossa töissä ja tienata muutaman satasen vähemmän, ja pärjäisin edelleenkin. Mutta pärjätäkseni kokonaan ilman tukea, tulisi tunteja lisätä enemmän kuin tällä kapasiteetilla pystyisin tekemään. Ristiriita on suuri!

      Poista
    8. Näinpä, ja jossain ne rajat menevät jokaisella. On sääli, miten keskivertoja tai parempia opiskelijoita usein rangaistaan pienen vähemmistön takia. Näin se taitaa valitettavasti mennä useilla elämän alueilla.

      Itse olen ajatellut nuo työtunnit myös siltä kantilta, että jos en keikkoja ota vastaan, ei niitä pian edes tarjota. Olisi myös mukavaa voida jatkaa samassa paikassa vaikka kesällä, joten siltäkin kantilta hyvä suhde olisi plussaa. Toisaalta, itselläkin tulorajat lähentelevät pahaenteisesti.

      Poista
  2. On kyllä aika kiireisen kuuloista ja hyvää keskustelua tuossa yllä. Jollain tasolla pystyy samaistumaan, kun itse on jatko-opiskeluja miettinyt ja niiden kannattavuutta, kun täälläpäin ei kauheasti ole oman alan hommia tarjolla. Työn kautta lisäkouluttautuminen onnistuu onneksi jossain määrin, vaikka eri asiahan se on kuin ammattikorkeassa kouluttautuminen.

    Kiva muuten tämä ulkoasu, hyvältä näyttää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tykkäät! Alkaa pikkuhiljaa omakin silmä tottua tähän, vaikka ensi alkuun tämä tuntui tosi kummalliselta. :D

      Poista