tiistai 14. lokakuuta 2014

Virkkuukoukkujen kilinää.

Olen kertonut teille aiemminkin villistä virkkausurakastani vuosi sitten. Isoäidinneliöillä tehty peittoprojekti on edelleenkin kesken, mutta on taas hieman edistynyt! Kesällä ei kiinnosta yleensä pätkääkään kosketella ja pyöritellä käsissä hikistä villalankaa, mutta näin syksyn saapuessa tulee taas kaivettua virkkuukoukut ja lankakerät esille. Lähes viitisenkymmentä palaa odottaisi pääteltynä kiinni ompelua. Noin 130 palaa on jo kiinni toisissaan ja peittää puoliskan parisängyn verran alaa. Tarkoitus olisi saada se joskus peittämään koko sänky, tai ainakin pidentää helmasta sen verran, että lakanat peittyisivät sivuttaissuunnassa kauniisti. Saa nähdä, tuleeko koskaan tapahtumaan. Sain tässä nimittäin päähäni lähteä yrittämään vielä suurempaa virkkausprojektia... Siitä lisää tuonnempana!



Virkkailin näitä koulussa maanantaina tunneilla toisten pitäessä esitelmää, koska keskityn paljon paremmin näprätessäni jotakin. Meidän ulkomaalainen vaihto-opettajamme ihmetteli hetken tekemisiäni, ja kyseli kiinnostuneena että osaako meillä kaikki tehdä tommosia. Ja luonnollisesti otti paljon valokuvia, Kiinassa kun virkkausta kuulemma harrastaa vaan vanhat ihmiset. :D




2 kommenttia:

  1. Tästä tulee kyllä upea! :) Hieno taito tuo virkkaus, kun saa vaikka millaista aikaan. ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On joo. Virkkaus on yleensäkin ollu mulle aina omampi tapa langan käsittelyyn kun neulominen, toisin kuin neulontahulluille äitille ja isoäiteille.

      Poista