torstai 27. helmikuuta 2014

Mörrimöykyn kolossa.

Ensimmäinen vapaapäivä pariin viikkoon ilman pakollisia velvoitteita tai flunssaa.
Tähän mennessä olen saanut kirjoitettua taidehistorian teosanalyysin, sekä viimeisteltyä samaisen aineen ryhmätyön historia -osuutta.
Vielä olisi projektiosaamisen kirjoitelma joka pitäisi hoitaa pois alta, puhumattakaan tiskauksesta ja ruoanlaitosta, pyykkien pesusta sun muusta kämpän hoidosta.

Turhauduin kuitenkin hetkeksi kirjoittamiseen, ja näpsin parit pikaiset kuvat kämpän yksityiskohdista, että jäisi edes tästä kämpästä jonkinlaisia muistoja. Edellisestä kun en taida omistaa yhtään kuvaa, jossa ei olisi täysi kaaos, ja vietimme siellä kuitenkin reilut kolme vuotta.


 Muutettiin tosiaan helmikuun vaihteessa vuorkakämpästä toiseen, ja näistä makuuhuoneen sinisistä seinistä ei vaan tunnu pääsevän eroon. Miksi, oi miksi ihmiset tapetoitte aina makuuhuoneen sinisellä. Voisiko tylsempää väriä olla. Pinkit verhot ja matto, sekä itsevirkattu päiväpeitonpuolikas sentäs saa sen hieman vivahtamaan violetimpaan.
Pieniä ongelmia oli mahduttaa vaatekaappini sisältö aiemman kolmen kaapin sijasta kahteen pienempään, mutta parin roskapussin ja kirpparipussin jälkeen selvisin siitäkin. 
Työpöydälle on tilaa tuhottoman vähän, ja jouduin luopumaan kaksimetrisestä työpöydästäni. Harmi, nyt tekee vähän tiukkaa mahtua ompelukoneen ja saumurin kanssa samalle pöydälle. Hyvänä puolena se, että tämä o paljon kauniimpi kuin edellinen. 


Meillä oli aiemminkin iso eteinen, mutta tämä on kyllä valtava. Tällä kertaa se on onneksi suora eikä L:n muotoinen, joten se vie onneksi hieman vähemmän tilaa. 
Ja meillä on vaatehuone! 
Pieni semmonen, mutta ajaa oikein sopivasti asiansa.
Kitaraa en osaa edelleenkään soittaa, mutta viihdyttää se sentäs soittotaitoisia tuttavia.
Matot olisi ehkä voinu suoristaa kuvan ottoa varten, mutta olkoot.
En ole muutenkaan siivonnut kohta kuukauteen.


Pidimme pari viikkoa takaperin tuparit, kun molemmille sattui vapaa viikonloppu yhtä aikaa ensimmäisen kerran sitten joulunpyhien. 
Tuparilahjaksi saatiin mm. yllä näkyvät pöytätabletit, sekä vitsikkäästi yleispuhdistusainetta, suolaa, ruisleipää sekä kahvia. 
Thanks mates, inhoan Kultakatriinaa. 


Rakastin meidän edellisen keittiön mustavalkoisia kaappeja. 
Tai no en oikeasti, ne olivat vain vanhat ja haiskat kaapit, jotka maalasimme uudelleen, eikä niistä nyt ihan täydelliset tullut, mutta kyllä se perusvalkoisen keittiön voitti.
No, nyt meillä on perusavalkoinen ihan kiva keittiö, mutta mikä siisteintä, valkoinen seinä!
Kiivi-tauluni näyttää tajuttoman paljon paremmalta valkoista kuin läiskikkään keltaista seinää vasten!
Kylppärin kaappi sai muuttaa keittiöön, koska nykyinen kylppäri on pieni kuin kärpäsenkakka, joten eihän se sinne mahtunut.
Kylpyammeeseenkin on ollu hieman totuttelemista.


Olohuoneesta en viitsinyt ottaa mitään yleisluontoisempaa kuvaa, koska sitä hallitsee melko vahvasti elektroniikka ja avokin kuvausvälineistö. 
(Ei tehdä elämää asuntovarkaille liian helpoksi jakamalla kuvia kaikesta arvokkaasta, eihän?)
Lisäksi sohvapöytäryhmämme on niin järkyttävässä kunnossa muuton ja käytön jäljiltä, että ihan hävettää.
Siisteintä tässä muutossa kuitenkin oli toisen mallinen olohuone, saatiin sohva keskelle olohuonetta. 
Ja totesin, että kerran nyt päästään anopin karmeasta keinonahkasohvanrotiskosta eroon, hommaan sellasen sohvan ko ite haluan, ja näin myös tein.
Pari kaveria on jo käynyt koenukkumassakin sen Game of Thronesin maratoniputken yhteydessä, jota vietettiin viime sunnuntaina
Ja tuplattii kirjahyllyjen määrä! Ei enää päällekkäin olevia kirjoja! 
Olen aina haaveillut semmosesta kirjahyllyseinämästä, ja nyt mulla vähän niinku on semmonen. Vielä kun kehtaisi ostaa sen täyteen kirjoja.


Ompelin meille myös uudet verhot, mutta en niistä viitsinyt ottaa kuvaa, kun verhot on vähän verhot. 
Ne vaan roikkuu suorana tangosta ja ovat siinä. 
Ei järin mielenkiintoista, mutta huoneeseen sopivat oikein kauniisti kokonaisuutena!
Ja kun niistä tuparilahjoista puhuttiin, on tässä kuvassa vielä yksi sellainen.
Kasvi.
No, nyt voin kertoa että kuoli se edellinenkin.

Tulipas jaariteltua, mutta nyt on ainakin pienonen muisto tästä kämpästä intternetin syövereissä.
Että tämmöseltä näyttää mun ja J:n koti vol 2. 

Nyt jatkan taidehistorian, projektiosaamisen ja kotitöiden parissa.

maanantai 24. helmikuuta 2014

Verhoprinsessa part 2.

Penkkariasu valmistui juuri ajoissa kaiken muuttohulinan keskellä  sopivasti viikonloppuna ennen itse penkkaripäivää.
Maanantaina kyseinen lukio paloi, jossa pikkuserkkuni opiskeli viimeistä vuottaan.
No, kaikki selvisivät palosta hengissä ja penkkaritkin saatiin tuhoutuneesta koulusta huolimatta vietettyä. 


Puku on tehty kierrätysmateriaaleista, sekä molemmat verhot että vetoketju löytyivät kaikki kirpputorilta. Kaavan nappasin suoraan viimevuotisesta vanhojenpuvun kaavasta ja hieman kuosittelin uuteen muotoon.
Oli kyllä hauska pikku "välipala" tähän väliin, vaikka aikataulutinkin työni hieman mahdottomaan väliin ja ompelujälki kärsi tästä.
No, onneksi kyseessä on vain penkkaripuku.