lauantai 30. elokuuta 2014

Kettuvaatekarkkia.

Huhhei, selvittiin takaisin Suomeen reissulta!
Kesälomaa on vielä muutama päivä jäljellä, mikä onkin hyvä viettää tuliaisiksi tuodun flunssan kanssa.
Kuvia on reissusta aika kasa, eli eiköhän jotain reissupostaustakin tulla täällä näkemään, mutta sitä ennen reissun aikaisiin meininkeihin.
Nimittäin.

Vietin pari intensiivistä ompeluiltaa ennen lähtöä, ja laitoin postipaketin menemään kummitytölle. 
Kankaita ois ollu valmiinakin vino pino kaapissa, mutta kangaskaupasta tarttui mukaan ehkä söpöintä kettukangasta ikinä.
Ihastuin siihen heti ensi näkemältä ja myyjä meni kertomaan, että sen valmistus on lopetettu eikä lisää ole saatavilla.

Kyselin hieman M:ltä mille on tarvetta, ja tuli toivomusta 80 cm yöpuvuista, legginseistä ja tunikasta, joka bongattiin elokuun SK:sta. 

Pakko oli kiirehtiä näiden kanssa, että sain ne ennen lähtöä postiin. 
Neiti kun kasvaa sellaista vauhtia, ettei nää kohta ois enää mahtunu varmaan päällekkään. 
Seuraavat sitte suuremmassa koossa.

(Nyt kun paketti on jo saavuttanut määränpäänsä, on yöpuvut osoittautuneet oikein sopiviksi, mutta leggarit ja tunika ilmeisesti ovat vielä melko suuria. Neiti on myöskin oppinut konttaamaan ja nousemaan jo seisomaankin tukea vasten tässä parin viikon aikana....Pitänee tehdä pian visiitti neidin luo, ettei se seuraavan kerran jo kävele vastaan. Viimeksi kun nähtiin niin kaveri osasi vain pyöriä lattialla. Hui!)

No joka tapauksessa niitä kuvia.


(Kangas meni vähän niinku väärinpäin.... Huomasin vasta näistä kuvista, hups!)



Metri molempia kankaita riitti hyvin tunikaan, legginseihin ja lyhyt- sekä pitkähihaiseen yöpukuun. Lisäksi kangaspussukassa oli palat vihreää ja keltaista trikoota yhden puntin verran, joten tekaisin vielä toiset leggarit mi-parti -värityksellä.

Tein myös pienen testin. 
Toisen leggarin tein SK:n ohjeella, toisen Ottobren. 
Katsotaan, kumpi on paremman mallinen neiti T:lle. 
Jahka joskus pääsevät käyttöön. 

maanantai 11. elokuuta 2014

Tuhansittain rinkuloita.

Haasteltiin tossa avokin kanssa, et olis hauska lähteä ens kesänä käymään esimerkiksi Ropeconissa. 
Saisin hyvän tekosyyn kokeilla cossausta.
Cosplay on tavallaan aina kiehtonut, onhan se kuitenkin kohtalaisen lähellä opiskelemaani alaa, vaikken ole tähän mennessä oikeastaan koskaan vakavasti harkinnut puvun tekoa. 
Nyt kuitenkin aloin leikitellä ajatuksella kuka minä olisin, jos pukeutuisin joksikin?
Varmaa vastausta en ole vielä keksinyt, mutta sain tästä kipinän kokeilla jotakin uutta.
Nimittäin rengaspanssaria.


Hain testiin muistaakseni Motonetistä 1,5 mm paksua kuumasinkittyä rautalankaa.
Sitä olen tässä nyt iltojen ratoksi väännellyt ja käännellyt ja pilkkonut rinkuloiksi.


Rengaspanssarin tekoon on useita eri tekniikoita, mutta valitsin sen helpoimman, eli neljä yhteen -tekniikan.
Sananmukaisesti se siis tarkoittaa, että yhteen renkaaseen kiinnitetään aina neljä muuta rengasta. 
Kuulostaa helpolta, eikö?
No ei se alku ihan niin yksinkertaisesti sujunut.


Virheitä tuli, joku rengas oli aina väärään suuntaan ja monta kertaa purkailin palan sieltä ja toisen täältä.
Nyt kun kasassa alkaa olla parikymmensenttinen pala, hahmottuu kuvio paljon selkeämmin ja logiikkakin alkaa pelata.
Mutta kun vauhtiin pääsee, aika nopeasti saa kerroksen aina lisättyä.
Kun joku vaan pilkkois niitä rinkuloita valmiiksi...
Tällä hetkellä palassa on hieman reilu 200 rengasta kiinni.
Voitte siis kuvitella kuinka paljon kokonainen paita vaatii.
En tiedä, tulenko koskaan sellaista tekemään, mutta ainakin tätä on hauska testata.

Ohjeet nappasin tältä sivustolta.
Todella hyvä kuvallinen ohje, jos joku muukin aikoo tällaista joskus kokeilla.

Ääripääompelua.

Postipaketti lähtee kohta matkaan ja kuljettaa kaksi kappaletta ompeluksia eteenpäin eteenpäin. 
Olen samaisella asiakkaalle ommellut ennenkin, jos joku sattuu muistamaan. 
Edellinen body rupesi vetelemään viimeisiään, joten uudelle oli tarvetta mitä pikimmiten.
Suratin sitten samalla vaivalla kaksi.


Kun on muutaman päivän puurtanut mustan keinonahkan kanssa helteisen makuuhuoneen nurkassa hikoillen, tekee kovin paljon mieli tehdä jotain puuvillaista, värikästä ja pientä.


Taitaa siis kummitytön vaatekaappi saada kohta täydennyksiä.

torstai 7. elokuuta 2014

Kouvo La Actropolis #3

Kuvapläjäys pelkkää miun naamaa. 
Ja sitä pukua, josta jo hieman välätyttelinkin yksityiskohtakuvaa.

Päätin jo alkukeväästä kun törmäsin tähän tapahtumaan tehdä itselleni asun.
Vielä heinäkuun alussa en ollut ollenkaan varma uhkauksen toteuttamisesta. Pistäydyin kuitenkin kangaskaupassa ja kun ostoskoriini päätyi paria eri väriä pellavaa, niin pakkohan se oli.



Ostin pukuhistoria -kurssin inspiroitumana itselleni Sarah Thursfieldin The medieval tailor's assistant -kirjan, ja kaikkien kolmen vaatekerran kaavan suuntalinjat ovat sieltä. Pohjakaavaksi otin oman paitapuseron kaavan, jonka kuosittelin kirjan mukaisesti. 

Alimmaisena on siis pitkähihainen, polvipituinen, valkoinen aluspaita. Seuraavaksi on tuo harmaa aluspuku, jossa on keskellä edessä nyöritys ja hihansuissa napit melkein kyynerpäähän asti. Päällimmäisenä on helvetinikkunallinen päällyspuku laahaavalla helmalla.
Pääpanta on kaulakoru Glitteristä, mihin ompelin pätkän kuminauhaa takaraivolle.
Hiukset ovat kokonaan omat, ei oo tekolettejä matkassa mukana. 


Luokkakaverini P osallistui karkeloihin myöskin itsetehdyllä asulla.
Vahingossa mätsäsimme oman päällyspukuni ja P:n aluspuvun värityksen suhteen. 

Selailin eräällä kojulla Keskiajan puvut -kirjaa, ja taidanpa hommata sen omaankin hyllyyni.
Nyt mulla on sen verran hyvä aluspuku, että tohon päälle saa tehtyä vaikka minkä näkösen päällyspuvun.
Vielä ei ihan keskiaikakärpänen purassu niin pahasti, että edes harkitsisin kaikkien ompelua käsin ja täysin 1:1, mutta muuten voisin kyllä osallistua tämmösiin tapahtumiin muulloinkin.


Lauantaina tosiaan oli se Trullien ja Druidien yö. Iltapäivästä huomasi, että rupes kävijäkunta hieman vaihtumaan alueella. Lapsiperheet lähtivät kotiin, ja keikkoja katsomaan tulleet saapuivat paikalle.
Alkoi olla jo hieman semmonen fiilis, että kuka ei kuulu joukkoon... :D

Kun lauantaina vietti jotakuinkin viisitoista tuntia toi kohtalaisen painava ja lämmin puku päällä, ei sunnuntaiaamuna huvittanut enää pätkääkään kiskoa vaatetta päälle.
Kiskoin kuitenkin.


Sunnuntaina iltapäivästä otetussa kuvassa huomaa jo, että hieman väsyttää...

Viikonlopun ainoaksi shoppailuksi jäi kuvassa näkyvä kaulakoru. 
Myyjä, jolta sen ostin, kertoi jo edellispäivänä meinanneen juosta perääni kauppaamaan kyseistä korua, kun se mätsää asuuni aika täydellisesti. 

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Kouvo La Arctopolis #2

Huijasin, jaankin nämä kolmeen osaan. 
Saatte vaatteita vasta viimeiseksi.
Tässä osiossa sen sijaan on hieman äksöniä!

Kasarminmäki on sananmukaisesti vanha kasarmialue, joten luonnollisesti keskeltä päärakennuksia löytyy suuri hiekkakenttä.
Ja se tarkoitta isoja hevosnäytöksiä! 



Rohan tallien ritariturnajaiset.



Magtangran Barbarian Horse Show


Samaiselta kentältä löytyi Faravidin susien viikinkitaistelunäytös.


Ja lauantai oli Druidien ja Trollien ilta, sillä ensin esiintyi Kivimetsän Druidi ja kohta perään Finntroll. Illan kruunasi vielä Flamman tulishow ja ilotulitus, mutta ne jäivät valitettavasti allekirjoittaneelta näkemättä.

Nukketeatterinkin kävin katsastamassa, sekä kuuntelemassa pienimuotoiset luennot sekä yrttilääkinnästä että pukeutumisesta keskiajalla.
Moni uskalias koetti taitojaan jousiammunnassa ja pehmomiekkailuissa, itse skippasin.
Markkinakadun yhteydessä oli myöskin ohjelmalava, jossa riitti livemusiikkia aina aamu yhdestätoista ilta yhdeksään, joten ympäri laajaa aluetta löytyi katseltavaa kaiken aikaa.

Semmosta ohjelmaa! 

tiistai 5. elokuuta 2014

Kouvo La Arctopolis #1

Paikallinen keskiaikatapahtuma käytynä, kärvisteltynä ja kiiteltynä.

Käytynä, vietin molempina päivinä tuntitolkulla aikaa hengaillen paikalla, haistellen tunnelmaa ja nauttien fiiliksestä ja musiikeista. 

Kärvisteltynä, sillä vaatekerrosteni alla oli ihan järkyttävän kuuma. Vettä kului litratolkulla, olo oli kaikkea muuta kuin hehkeä, mutta selvisin hengissä. 

Kiiteltynä, mielestäni tapahtuma oli varsin onnistunut siihen nähden, että se järjestettiin oikeastaa ensimmäisen kerran. 

Verlassa tapahtuma on toki ollut aiemmin eri nimellä. Siirtyminen Kasarminmäelle ei ollut kaikkien mieleen, mikä taisikin näkyä yleisökatona ja ikävänä palautteena mm. sanomalehden nettikommentoinneissa.
Järjestelyissä oli toki puutteensa, mutta itse nautin kyllä tapahtumasta.

Jaon kuvat kahteen postaukseen, tämä ensimmäinen toimikoon tämmösenä fiilispostauksena.
En kuollaksenikaan muista mikä koju kuului kenellekin, joten jätän kaikki nimeämättä. 
Ha.












Semmosta.