tiistai 30. syyskuuta 2014

Irlanti #8 & 9 Connemara

Tästä tuleepi muuten todella tynkä, joten yhdistänkin kaksi päivää samaan postaukseen, koska ei oikein tehty koko aikana aikana mitään kummempia. Sää oli vähän heikko, ajomatkat melko pitkiä ja reissu alkoi jo hieman painaa. Ja lisäksi varsinaisia nähtävyyksiä ei oikein ollut, vaan itse maisema oli se alueen juttu. Eikä sitä saanut taltioitua kameralle, kun mihinkään ei oikein päässyt pysähtymään auton kanssa.

Vettä tuli tosiaan kuin saavista kaatamalla, joten kauhea kiire ei ollut lähteä hostellilta.
Päivän ajomatka sujuikin pääsääntöisesti sateessa rannikkoa kierrellen. Lounaalle pysähdyimme Cliffdenissä, sillä seuraava majapaikkamme sijaitsi melko kaukana kaikesta asutuksesta. 

The Connemara Hostel sijaitsee maan ainoan vuonon reunalla ja melko lähellä kansallispuistoa. Kävimme viemässä kamppeet hostellihuoneeseen ja ajoimme lähettyvillä sijaitsevan lammasfarmin parkkipaikalle ja lähdimme kävelemään vuonon reunaa pitkin. 

Irlannin länsireunalla lampaat oli aika hasardeja paikotellen. Juoksenteli pitkin teitä ja pönötti ihan missä sattuu... 

Vuono

Vuonon varrella

Kun säätila alkoi näyttää hieman epävakaalta, palasimme hotellille syömään päivällisen. Sää kuitenkin selkeni ja uskaltauduimme ajamaan kansallispuistoon ja tekemään pienoisen kävelyretken siellä. 
Killarneyn kansallispuistoon verrattuna tämä oli melkoisen köpsä, vain pari kilometrin kävelyreittiä. Jännin kävelyreiteistä olisi kulkenut pienen vuoren yli, mutta auringon laskiessa tuuli voimistui melko vaaralliseksi ja aurinkokin oli laskemassa, joten jätettiin korkein huippu kiipeämättä ja ihasteltiin uskomatonta auringonlaskua.

Tiedettiin, että hostellilla on oma baari, joten haettiin iltapalaa kaupasta, ja ajateltiin nauttia ne muutaman oluen tai siiderin kera. No, hostellille päästyämme selvisi, että baari kyllä on, mutta juomiset on päässyt kaikki edellisviikolla loppumaan. 
Mentiin sitte nukkumaan. 

The Diamond Hill

Yövyttiin kaksi yötä putkeen samassa hostellissa.
Yritin käydä aamulla suihkussa, mutta se oli melkosta taiteilua. Nappulaa piti pitää pohjassa koko ajan, jos halusi vettä.
Jos sen onnistui tekemään, niin seuraava ongelma oli lattia. Nimittäin suihkukopin viemäri ei vetänyt ollenkaan, joten seisoin sitten suihkussa nilkkojani myöten haisevassa pesuvedessä. Oli muuten ainoa paikka, jossa ilmeisesi sateiden takia viemärivettä ei kuulemma kannattanut juoda ollenkaan.

Sää pysyi vaihtelevan epävakaisena, mutta pysyttiin kuivina

Päivän ohjelmana meillä oli The Connemara Loop -ajokierros, jonka varrella pitäisi olla nähtävyyksiä ja hienoja maisemia. 
Ajeltiin  kierrosta ympäri, pysähdyttiin Letterfrackiin eilisillasta viisastuneina olut/punaviiniostoksille ja jatkettiin ajelua ilman kummempia pysähdyksiä. Nimittäin kaikki meitä kiinnostavat maisemat oli just semmosissa kohdissa, ettei pysähtyminen olisi ollut mitenkään mahdollista.

Kylemoressa olisi ollut todella siistin näköinen luostarialue puutarhoineen, mutta sisäänpääsyhinta oli sen verran korkea että jätettiin se välistä. Luostari näkyi todella mahtavasi tien varteen, muttei tajuttu ottaa siitä yhtään kuvaa! Mutta esimerkiksi tästä pääsee kurkistamaan, mitä missattiin.

Jossain Recessin kohdalla tajuttiin, että ollaan kohta ajettu Looppi ympäri, ja kello ei ole vielä edes puolta päivää. Eli aikaa pitäisi saada kulumaan jotenkin paljon enemmän. 
Katsottiin pienestä ohjekartasta, että kohta pitäisi lähteä kävelyreitti kukkulalle, ja sieltä pitäisi löytyä St Patric's Bed niminen kalliokirkko. 

St' Patric's Bed

Pussiviiniä vuonon varrella

Talsittiin pari kilometriä ylämäkeen vastatuuleen. Mielenkiintoinen paikka rakentaa kirkko. Jos ymmärsin kyltit oikein, tuolla järjestetään kerran kuussa jumalanpalvelus.
Takaisintulomatka sujui paljon nopeammin.
Viitteellisen karttamme perusteella etsittiin myöskin jotain arkeologista aluetta ja kävelyreittiä hieman edempää, mutta ihan ei oltu kyllä kartan kanssa samalla aaltopituudella taas. Irkut ei vaan osaa tehä karttoja. 

Syötiin matkalla, palattiin hostellille. Otettiin viinipullo ja homejuustopala laukkuun ja mentiin vuonon reunalle nauttimaan olosta ja eväistä. 
Loppupäivä otettiinkin loman ja rentoutumisen kannalta, syötiin tuunattua pakastepitsaa ja nukuttiin.
Parempi taas jatkaa matkaa seuraavana päivänä.


sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Irlanti #7 Lisdoonvarna

Tähän mennessä matkalla säät suosivat todella. Aurinko paistoi lähes päivittäin ja lämpötila kieppui +16 paremmalla puolella.
Mutta nyt onni kääntyi. Aamulla huone tuntui ekstravilpoisalta ja kostealta ja ikkunaverhojen raotus paljasti syyn. Täysin harmaa maisema ja vettä kaatamalla.
Onneksi kyseinen sää sattui nimenomaan tälle päivälle, koska tiedossa oli joka tapauksessa pisin automatka.

Harmi vain, koska ajoreittimme kulki Connor Passin eli maan suurimman vuoristosolan läpi.
Olis voinut olla melkoset näkymät, mutta me nähtiin vain harmaata ja sumua.

The Connor Pass

Tarbert Bridewell Jaill & Courthause

Lisäksi jatkuva sateenropina sai aikaiseksi kamalan vessahädän. Suomalaisena on tottunut, että kämäsimmälläkin huoltoasemalla on asiakaswc.
No, irkuilla ei ole.
Kierrettiin neljä huoltoasemaa ennen kuin löydettiin vessa! Applegreen -huoltoasema pelasti.
Muutenkin oli moneen huoltoasemaketjuun verrattuna paljon mukavampi mesta. Suosittelen!

Emme halunneet kiertää Limerickin kautta rantoja pitkin, sillä se olisi pitkittänyt ajomatkaamme huomattavasti. Sen sijaan päätimme ylittää lahden lautalla. Pysähdyimme kuitenkin ensin Tarbertissa Bridewell Jail & Courthouse -museossa. Vanha vankila, aidon kokoiset nuket lavastukset löytyi tästäkin museosta. Nälkävuosien aikaan rangaistuskulttuuri on kieltämättä ollut aika mahdoton!! Pikkujutuista voi saada mm. karkoituksen Australiaan.

Autolautalla jännämeininki

Cliffs of Moher

Jättihostellihuone, ja ensimmäinen parisänky!

Autolautta vei meidät Killimeriin, josta jatkoimme matkaa Kilkeen kautta kohti Cliffs of Moheria. No, vettä satoi vaakatasossa ja kaikki oli aika kurjaa. Olisi voinut jättää kyllä käymättä, Islannissa näki paljon siistimpiä kallioita, eikä niistä tarvinnut maksaa.

Yöpyminen meille oli varattuna Lisdoonvaarnasta, The Burren hostellista. Todella siisti paikka ja aivan hulvattoman kokonen huone. Meillä nimittäin oli kaksi kerrossänkyä + parisänky! Meinattiin jo tottumuksesta nukkua eri kerrossängyissä... Haha!


To-del-la hyvää siideriä!

Hostellin supermukava respatäti kertoi meille paikallisista aktiviteeteistä, ja mainitsi että viereisessä kylässä on meneillään Irish Craft Beer Festival. 
Soitto paikalliselle taksiyrittäjälle ja sinne siis!
Festareiden sisäänpääsymaksu sisälsi tuopin, jonka sai ottaa matkamuistoksi.

J maisteli monen montaa 3 euron olutmakua, kun itse keskiyin nauttimaan vihdoin ja viimein jostain muustakin kun Bulmerssista, nimittäin Stonewellin siideri, ah! Harmi, ettei tätä saa mistään Suomesta, eikä oikein Irlannistakaan. 

J:kin sai olutta

Muutenkin festareilla oli tosi hauska tunnelma. Mukana oli ihan jopa lapsiperheitä, taitavat muusikot musisoivat pitkin iltaa ja työntekijöiden kanssa pääsi hieman maistamaan sitä kuuluisaa irlantilaista vittuilukulttuuria, josta opaskirjamme niin mainitsi. 

Huomas kyllä matkaillessa taas, kuinka erilainen asiakaspalvelukulttuuri tuolla on. Ihan eri naamalla ja asenteella  jutellaan ja palvellaan ihmisiä. Taksikuskikin "unohti" laittaa mittarin takaisintullessa päälle ja laskutti n. puolet menomatkan hinnasta, koska ollaan jo vakiasiakkaita.

Livemusiikkia koko ilta, toimii!

Kuvataiteilija taltioi bändin soiton suoraan kankaalle


// Pistin ulkoasun uusiksi, keskitin tekstin eri paikkaan ja suurensin kuvia. Onko parempi vai miellyttääkö edellinen enemmän? 

torstai 25. syyskuuta 2014

Irlanti #6 Dinglen niemimaa

Tänään siis vuorossa Dinglen niemimaa.
Killorglin, Castlemaine, Inch sekä pari muuta pikkukaupunkia ohitettiin suosiolla ja ajettiin suoraan Dingleen.

Tässä vaiheessa reissua oli jo pieni linnaähky, joten haluttiin jotain erilaista tekemistä.
Päätettiin suunnata Oceanworldiin katselemaan akvaarioita. Kaloja, haita, rauskuja, PINGVIINEJÄ!

Iltapäiväksi oli kuitenkin kasa niitä perinteisempiä ulkoilmanähtävyyksiä.
Gallarus Oratory, historiallisesti arvokas nähtävyys,  todella hyvin säilynyt, ja melkosen tylsä. Se näytti ihan samalta kuin kuvissakin, joita on internet täynnä.

Dingle. Melkosen samannäkösiä kaikki pikkukylät

Oceanworld

Kilppari! Samassa altaassa polski ihan tyytyväidenä noita kaloja ja pari haita

Riasc Monastic Settlement ei juuri ollut kummoisempi. Kiviympyröitä nurmikon ympäröimänä 500-luvulta.  Paikalla ei enää ole kuin ihan perustukset, eli missä talot ja muurit ovat sijainneet, sekä muutama kaiverrettu kivi. 

Ventryn pikkukylästä bongattiin aika hyvän näköinen uimaranta.
Lämpötila oli jotakin +18 paikkeilla, eli ihan kesäkelit siis. Paikalliset lötkötteli vaatteet päällä "ottamassa aurinkoa" lämpöisellä hiekalla. Muutama hullu oli päässyt veteen ja uimaan asti.
Me heitettiin uikkarit päälle ja pulahdettiin Atlanttiin. Oli siinä paikallisilla ihmettelemistä kun hullut turistit tulee, käy uimassa, ottaa pari valokuvaa, syö jäätelöt ja lähtee pois.
Oli muuten ehkä parasta jäätelöä ikinä. Ja vitosella sai kaksi tötteröä kahdella pallolla.
En ole tainnut ostaa tänä kesänä Suomessa yhtäkään jätskitötterä, kun hinnat ovat aika päätähuimaavia. 


Gallarus Oratory

Riasc Monastic Settlement

Celtic & Prehistoric Museum

Muutaman kilometrin päässä Ventrystä oli oikein mielenkiintoinen Celtic & Prehistoric Museum.
Museoa ei ollut kyllä koolla pilattu, mutta sisältö oli oikein mielenkiintoinen. Sieltä löytyi mm. käsittääkseni maailman suurin mammutinpää, paljon koruja ja hauskimman näköinen mallinukke vähään aikaan.

Pysähdyttiin vielä The Slea Head Famine Cottageseilla ennen majapaikan etsintää. Pääsylippu sisälsi sekä pääsyn museoalueelle että pienimuotoiseen kotieläinpuistoon. Museot olivat kokoelma rakennuksia, mitkä kertoivat tarinaa Irlannin nälkävuosistajoissa. Tarinaa havainnoillistamassa  oli myöskin ihmisen kokoisia nukkeja ja kalusteita.

Celtic & Prehistoric Museum. Ja kattokaa mikä vyötärö! 

Koska pihalta löytyi yksi kokonainen Beehive hut, ei viitsitty enää erikseen pysähtyä seuraavalle nähtävyydelle, jossa noita mökkejä olisi ollut enemmänkin.

Majoituksemme sijaitsi Dunquinissa, johon ei enää ollutkaan kuin muutama kilometri matkaa. Kirjauduttiin hotelliin sisän ja lähdettiin etimään päivällistä. Viereisestä kylästä löytyi ravintola, jossa nälkäiset saivat oikein maittavaa kananrintaa. Paikassa huomasi selkeästi, että turisteja käy vähemmän ja paikka oli täynnä paikallisia melko riehakkaisissakin tunnelmissa jo kuudelta illalla.
Törmättiin mm. polttariporukkaan ja kaikki asiakkaat tuntuivat tuntevan toisensa.

The Slea Head Famine Cottages ja vuohi 

The Slea Head Famine Cottages, kalustettu huone ja nukke

Taustalla Iveragh Peninsula, siis Ring of Kerry

Hostellille palatessa kävelimme vielä parikin lenkkiä, ensin kiipeiltiin kallioilla ja vielä rannikolla siihen perään. Sen jälkeen oltiinkin molemmat täysin valmiita sänkyyn.
Oltiin villejä, ja nukuttiin eri kerrossänkyjen yläpedeillä.

Tänään muuten kuultiin kai ensimmäisen kerran ihan kun ihmiset puhuvat keskenään iiriä. Tuli ensimmäisen kerran semmonen fiilis, että ollaan ulkomailla, kun ei ymmärräkkään mitä ympärillä olevat puhuvat keskenään.
Oli hämmentävää.

Kiipeiltiin mäelle katselemaan maisemia

Iltakävelyllä hostellin läheisyydessä

Mutta niin! Paljon mielenkiintoisempaa tekemistä kuin Kerryllä!

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Irlanti #5 Ring of Kerry

Aamulla oli pienoisia vaikeuksia päästä sängystä. Joka kävelyyn tarvittavaa lihasta kolotti, mutta ei voi minkään. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Päivän ohjelmassa oli Ring of Kerry, joka on n. 180 km pitkä turistien suosima ajoreitti, joka suositellaan ajettavaksi kellon kiertokulun suuntaisesti. Meillä oli vain vain jonkun mainoslehdykän sinneppäin kartta, jota noudattamalla lähdettiin liikenteeseen aamulla kahdeksalta.

Näin jälkikäteen voin sanoa, että olisin todella kaivannut tarkempaa karttaa alueen nähtävyyksistä, kun nyt oli vähän semmonen fiilis että matkoista ja nähtävyyksien sisällöstä ei ollut mitään käsitystä.

Torc Waterfall

Muckross Lake 

Ladies view -näköalapaikka ja meijjän menopeli

Ensimmäinen pysähdyksemme oli jo Killarneyn kansallispuistossa Torc Waterfallilla. Siitä ajeltiinkin aika pitkälti joitakin näköalapysähdyksiä lukuunottamatta The Skellig Ringille, Kerryn ympyrästä poikkeavalle pikkurinkulalle joka kiertää niemen reunoja pitkin ja poikkeaa Valentian saarelle.
Ballinskelligsissä pysähdytiin uimarannalle, jossa oli sekä linnan että kirkon rauniot.

Lämpötila tuona päivänä kohosi varsin korkealle, ja olimme varautuneet aamun huonon sään takia vähän turhan lämpöisillä ja hiostavilla vaatteilla.
J alkoi tuntea olonsa aika tuskaiseksi, joten ajeltiin siitä siten suoraan Portmageehen lounaalle.

Ballinskelligsin uimarannalla

Ballinskelligsin kirkonrauniot

Ballycarbery Castle

Vaihtoehtoja ei ollut monia, mutta The River Bar:in päivän kala -annos kuulosti lupaavalta.
Ja sitähän se oli, reissun paras tuore kala, simppelisti voissa paistettuna, tarjoiltuna salaatin ja ranujen kanssa.

Portmageesta ylitettiin silta Valentia Islandille ja ajeltiin Knightstowniin. Turistipisteessä kysäistiin, että saako täältä jostain miesten vaatteita, kun J olisi mielellään vaihtanut vähän kevyempään vaatetukseen. Opas kertoi, että lähin miesten vaatteita myyvä piste löytyy tyyliin 80 kilometrin päästä.
Mitä ihmettä, en kuitenkaan tähän mennessä ole yhtään alastonta irlantilaismiestä nähnyt?


Ballycarbery Castle

Ballycarbery Castle

Cahergal Fort

No, ei auta kuin jatkaa. Hypättiin Ritarinkylästä lauttaan, joka vei meidät takaisin mantereen puolelle. Säästettiin monenkymmenen kilometrin automatka viiden minuutin lauttamatkalla. Cahersiveen kohdilta poikettiin hieman tieltä katsomaan Ballycarbery Castlea ja Cahergal Fortia. Ei minkään näköisiä ohjeistuksia tai turistitorspoiluja, ja tähän mennessä ehdottomasti mielenkiintoisin linna!

Linna oli nimittäin varsin hyvin säilynyt, kerroksia oli jopa kolme jäljellä, portaat pääsääntöisesti ehjät ja kiipeilemään ja linnaa tunnustelemaan  pääsi aivan eri tavalla, kuin aikaisempia raunioita.
Ja joku toinen turisti kysyi meiltä, että mistäs sitä ollaan kun puhutte niin hassua kieltä...


Killarney National Park

Puunhalaaja Killarney National Parkissa

Killarney National Park

Kello alkoi olla jo hyvän matkaa iltapäivän puolella ja reissu painaa päälle, joten ajeltiin Killorglinin pikkukaupungin ruuhkan läpi takaisin hostellille.
Hostellilla syötiin pikainen purkkiruokapäivällinen ja ajeltiin vielä Kansallispuistoon, eilen löytyneen linnan pihalle. Linna oli taaskin jo suljettuna, mutta kävelimme n. 5 km reissun kansallispuiston siimeksessä auringonlaskun aikaan valtavia puita ja mieletömiä maisemia ihaillen.


Killarney National Park




Ross Castle hieman mukavammassa säässä kuin eilisiltana
Pakko kyllä sanoa, että Ring of Kerry oli meidän kohdalla pettymys. En tiedä, missattiinko me jotain oleellista, mutta valtaosa tosta ajomatkasta tapahtui yltiökapeilla teillä, korkeiden pengerpuskien suojissa, joten näköalat olivat melko heikot ja vastaantulijoita sai varoa ihan tosissaan.
Kaikki turistinähtävyydet oli täynnä niitä turisteja ja joka paikkaan olisi pitänyt maksaa, joten välttelimme kohteita jonkun verran.
Ja seuraavana päivänä kun ajettiin Dinglen niemimaalle, tämänpäiväinen kokemus tuntui tosi laimealta. 

tiistai 9. syyskuuta 2014

Irlanti #4 Kinsley&Killarney

Corkissa herättiin niin aikasin, ettei keittiö ollut vielä auki.
Vedettiin sitte romanttisesti banaanipähkinäriisikakku -aamiainen hostellin aulassa, työnnettiin avainkortit ristikon läpi ja lähdettiin etiäppäin.

Edellisiltana löydettiin pubissa viereisen kaupungin kulttuuriesite ja päätettiin poiketa siellä katsomassa lupaavan kuuloisia nähtävyyksiä.
Suunta siis Kinsleyn kaupunkiin huoltoaseman kautta, että saatiin kuumaa kahvia naamariin.


Kinselyn satama.
J näytti paljon vakuuttavammalta merirosvoilmeen kanssa.

James Fort

Merielämää

Tähtäimessä oli siis kaksi linnoitusta, joista ensimmäiseksi valitsimme James Fortin, saaren huipulla olevan linnakkeen joka ei varsinaisesti ole nähtävyys sinänsä, ettei siellä ole mm. sisäänpääsymaksuja tai minkäänlaisia kyltityksiä.
No, kiivettiin mäelle pienten kukkuloiden ja puskaspolkujen keskelle todetaksemme, että siinähän se nyt on. Pyöreä korkea muuri ja portti tiukasti lukossa. Eli ei paljon nähtävää.

Vaihdettiin siis siihen isompaan ja näyttävämpään, Charles Fortiin, joka sijaitsi lahden toisella puolella. Linnake avautui yleisölle vasta tunnin kuluttua, mutta hyvin hoidetulla pihamaalla muurin ympäristössä sujahti aika kuin siivillä. Kiipeiltiin kallioilla kuvailemassa simpukoita, nähtiin meduusoja ja yksi hyljekin vilahti pinnassa.

Charles Fort

Charles Fort

J oli tuhma ja joutui kaltereiden taa

Charles Fort

Charles Fort

Esimerkkiä sotilaspukeutumisesta

Fortin sisäpuolikaan ei pettänyt. Rakennuksia oli paljon jäljellä ja niiden avulla pääsi aika hyvin tunnelmiin 1600-luvun sotilaslinnoituksesta, jossa on valtavien muurien sisällä asunut oma pieni kylänsä. Yksi rakennuksista oli kunnostettu museoksi, jossa kerrottiin tekstein ja kuvin linnoituksessa asuneista ihmisistä ja heidän elämistään. Sieltä löytyi myös muutama sotilasasu mallinukkejen päältä, jes.

Seuraava majapaikkamme oli n. 5 kilometrin päässä Killarneyn keskustasta. Pysähdyimme kuitenkin ensin itse kaupunkiin etsimään lounasta. Kadulta tsekkasimme ikkunamenun perusteella ravintola Salvadorin. Ihan perusjees.






Viereisestä turistikrääsämyymälästä kävin etsimässä tuliaisia kummitytölle. 
Lupasin tuoda menninkäisasun, jos sellaisen löytäisin. No, en löytänyt, mutta menninkäisen kuvilla varustetun bodyn ja teemaan sopivat leggarit löysin kyllä!

Hostelli Killarney YHA löytyi helposti. 
Saatiin taas neljän hengen huone kahdestaan. Tarkoitus on viettää kaksi yötä samassa paikassa, sillä seuraavana päivänä olisi edessä Ring of Kerry, ja sen ajamiseen menee kuitenkin nähtävyyksineen melkein koko päivä.

Kirkko Killarneyssä

Villatuotteita myyvän kaupan ulkosivu Killarneyn keskustassa


Hostellihuone, kaksi kerrossänkyä, lavuaari ja tuoli

Killarneyn National Park alkoi melkein hostellin naapurista, joten päätimme lähteä kävelemään.
J katseli summittaisesta kartasta, että matka ei ole järin pitkä eli kävellään vaan hostellilta suoraan.
Itse yritin ehdottaa autolla siirtymistä hieman lähempänä nähtävyyksiä sijaitsevaa parkkipaikkaa, mutta ei.

Läksimme talsimaan.
Jahka pääsimme linnan luo, alkoi tihkusade, mittarissa 8km ja linna sulkeutunut 5 minuuttia sitten. 
Ja eikun 7 kilometriä takaisin hieman suorempaa reittiä. 
Ei paljon naurattanu.
Mutta tulipahan todistettua, että syksyä varten ostamani ulkoilupuku pitää kyllä veden täysin pihalla.

Alku näytti lupaavalta

Mutta pilvet alkoi kasaantua

Ja kohta talsittiin vesisateessa lehmien keskellä


Käveltiin suoraan märkinä, särkevinä ja nuutuneina hostellin risteyksessä sijaisevaan pubiin päivälliselle.
Ei ollu kummonen ateria ja olokin oli aika karmea kävelyn jälkeen.
Kuuma suihku teki kuitenkin terää ja sain könkättyä vielä takaisin J:n seuraksi oluelle pubiin.
Itse tosin en juo olutta, ja ainoa siiderivaihtoehto joka pubeista löytyy, on Bulmers. Joka tässä vaiheessa reissua maistui jo ihan tiskivedeltä, kun en siidereitä normaalisti juo.
Yrh.