maanantai 27. lokakuuta 2014

Virkkuuhulluus iski jälleen.

Käynnistinpäs ensimmäisen kerran koneen puoleentoista viikkoon. Viime viikonloppuna kävin loman alkajaisiksi Jyväskylässä viettämässä viikonloppua M:n, J:n ja kummityttöni T:n luona. Viikonloppu oli oikein rentouttava ja viihdyttävä, mutta kotimatka sujuikin jo huomattavasti ikävämmissä merkeissä, nimittäin lomaflunssahan sieltä taas iski. Joku vain unohti kertoa flunssalle, että koko viikon olisi ollut töitä. Maanantaina kävin yrittämässä, mutta totesin iltavuoron tullessa paikalle että nyt meitsi lähtee sairastamaan. 3,5 päivää meni täysin sohvan pohjalla räkiessä, yskiessä ja kurkkukipua potiessa. Tulipahan katsottua 6 elokuvaa ja noin kolmisenkymmentä tv-sarjajaksoa siihen päälle. Pahin olotila on jo mennyt  pois, mutta keuhkot irti repivä yskä jatkuu, ja nenä vuotaa edelleenkin aika ahkerasti. Ja nyt on jo sentäs maanantai. Ei auta, koulurytmiin on pakko palata.
Mutta värikkäämpiin asioihin!

Virkatessani isoäidinneliöitä päiväpeittoani varten, iski jostain täysin kulman takaa hirvittävä himotus ja kysymys. Voiko matonkudetta virkata isoäidinneliöiksi? Kuinka vaivalloista se olisi? Kuinka paljon tarvisin matonkudetta, sanotaanko, hieman vajaa kolmemetrisen maton tekemiseen? Mistä paikkakunnalta yleensäkään saa matonkuteita, vai saako ollenkaan? Entä värejä? Toimisiko visioni ylipäätänsä?


Intternetti osasi kertoa, että Kouvolassa matonkudetta myy Taito-Shop, joka nykyään sijaitsee kauppakeskus Valtarissa. Kipaisin sinne samantien tsekkaamaan väritarjontaa ja hypistelemään erilaisia mattomateriaaleja. Päädyin ihan perinteiseen trikookuteeseen niin materiaalin kuin värienkin puolesta. Löysin nimittäin melkoiset herkut! Halusin ensin testata ideaani käytännössä ennen kokonaisten vyyhtien ostamista. Onnekseni jämäkorista löytyikin valmiiksi kerittyjä näytteitä pienehköjä palleroita, joista ostin haluamiani värejä testiin. Näistä riitti kuin riittikin useamman neliön virkkaamiseen, jotta ideani hahmottui kokonaisuudessaan. Laskelmatkin tein, että paljonko materiaalia tarvitsisin riittävän suureen mattoon. Seuraavaksi pitäisi sitten käyä hakemassa paljon enemmän kudetta! Rattoisia iltavuoroja töissä luvassa virkkuukoukun kanssa.


Loppuun vielä vinkkinä, että Lahden Kätveä & Tekevä -kädentaitomessut lähestyvät, ja heidän facebook -sivuillaan on meneillään tämmöinen kampanja:

Kaipaatko kivaa lomapuuhaa?
Neulo tai virkkaa konepestävästä 100 % villalangasta tilkku (15*15 cm) ja tuo se tullessasi Kätevä-messuille marraskuussa. Kokoamme tilkuista villapeittoja lahjoitettavaksi Hope-järjestön hyväntekeväisyystyöhön. Pienistä tilkuista kasvaa suuri apu ja jokainen meistä voi olla mukana auttamassa.
Kysy tarvittaessa lisää Taitokeskus Velmasta tai Lahden Messuilta - Kätevässä tehdään yhdessä hyvää!


torstai 16. lokakuuta 2014

Avokin vaatekaapilla.

Koska en ole itse tehnyt enkä ostanut itselleni vaatteita, päätin käydä salaa kameran kanssa J:n vaatekaapilla. Käytiin nimittäin hieman shoppailemassa uusia vaatteita miespololle, kun jostain käsittämättömästä syystä hän saa kulutettua esimerkiksi farkut puhki alta aikayksikön. En tiedä missä spiderman -asennoissa toi oikein tekee töitä, mutta niin vaan housut kuluvat. Yleensä kun päästään kauppaan asti, haetaankin sit kerralla useammat. 


Housujen suhteen J luottaa poikkeuksetta Dressmanniin. Mallit istuvat lähes poikkeuksetta varsin miellyttäväksi ja värejä ja malleja löytyy useampia. Lisäksi kaupasta löytyy yleensä hyvin kokovaihtoehtoja leveyden sekä pituuden suhteen. Tällä kertaa mukaan lähtivät perus siniset farkut ilman kulutuksia, hopeanharmaat farkut sekä pienenä yllärinä vihreät farkut. Varsinkin noista harmaista tykkään. Väri on tosi miellyttävä.




Villapaitaosasto kaipasi näin talven tullen täydennystä. Viime syksynä ostettu paita alkaa olla jo niin elämää nähneen näköinen ja nyppyyntynyt sekä muotonsa menettänyt, että jotain uutta oli kiva käydä etsimässä. Päällimmäinen paita löytyi myöskin D-kaupasta. Melkosen villi veto, nimittäin J harvemmin käyttää mitään kuviollisia vaatteita. Nyt kuvio on kuitenkin sen verran miellyttävä ja rauhallinen, että lähti matkaan. Myös se, että paidan materiaaleista löytyy villaa, ei haittaa asiaa yhtään. Alempi paita on myöskin hieman villi kortti H&M:stä.


HipsteriJ ilmoittautuu palvelukseen! Värilliset farkut ja palmikkoneule. Huh.

Meijän pukeutumiset ei kyllä mätsää tyylillisesti pätkääkään, kun tummin vaate J:n vaatekaapissa on tumma puku. Itseäni ei asia ole koskaan haitannut, mutta eräs vanha tuttuni joskus seurustelumme alkuaikoina ihmetteli meitä järkyttyneenä kaupungilla, kun itse liikuin hyvinkin mustissa vermeissä, ja armaalla avopuolisollani oli vaaleansiniset farkut ja harmaaoranssi raitahuppari. Vähän olen sentäs onnistunut vaatteiden tummuuteen vaikuttamaan. Heh.


keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Uutuuksia kirjahyllyssä.

On tullut tässä syksyn mittaa taas hieman täydennettyä tota ammattikirjapuolta, muun kirjahyllyn kanssa oon osannu vähän himmailla nyt. Kirjakaupan alennusmyynti on ystävä. Tykkään siitä, että omasta hyllystä löytyy laaja kirjo faktatietoa, koska olen vähän sen tyyppinen että saan ne päähänpistot ja parhaat ajatukset juuri, kun olen käpertymässä peiton alle nukkumaan. Tai juuri viisi minuuttia kirjaston sulkemisajan jälkeen. Muutenkin kun elämä on melko hektistä, ei riitä vuorokaudessa tunnit kirjaston aukioloaikoina.

Ajattelin esitellä muutaman kirjoista ihan vaan huvin vuoksi, jos joku muu saisi inspiraatiota. Luokkakaverini ovat ainakin käyneet jo osittain tyhjentämässä paikallisesta kirjakaupasta kyseiset opukset, mutta jos vaikka muualta vielä löytyisi. 


Ensimmäisenä Hobitti Tolkienin silmin. Tolkien osoittautuikin melkoiseksi amatööritaiteilijaksi tätä selatessa. Kirja nimittäin sisältää itse kirjailijan piirtämiä mustavalkopiirrustuksia, pari karttaa sekä alkuperäisen kannen. Lisäksi kirjasta löytyy värillisiä akvarellitöitä myöhemmältä ajalta. Yhteensä kirjassa on yli 100 originallipiirrosta, joiden avulla voi upota mukavasti tarinan maailmaan hieman syvemmin kuin aiemmin. Seuraavaksi haaveilen Tove Janssonin kuvittamasta Hobitista. Luokkakaveri hommasi sen, ja ai että se oli kaunis! Myöskin juuri Sormusten Herran 60 -vuotisjulkaisun kunniaksi julkaistu Alan Leen vesiväritöitä sisältävä opus kiinnostaisi, mutta 60 puntaa on ehkä vähän liikaan. Vai onko?


Lankatekniikoiden käsikirja esittelee perinteisiä käsityömenetelmiä. Just niitä samoja, mitä väännettiin viime keväänä perinteisten käsityömenetelmien kurssilla. On haarukkavirkkausta, koukkuamista, käpyilyä, fransuja, verkon kudontaa, helmivirkkausta, nypläystä sun muuta. Nyt voinen heivata ne mustavalkoiset epäselvät monisteet hyllystä veks, ja korvata sen tällä yhdellä hyvin selkeäohjeisella kirjalla. Sopii mulle. Sen lisäksi että kirjassa on ohjeet kuinka ylipäänsä tekniikkaa tehdään, löytyy kirjasta myös kivoja ohjeita kuinka hyödyntää tekniikkaa eri jutuissa. Löytyy ommellulla pitsillä tehty sudenkorennon mallisenen hiussolki tai aurinko- ja haarukkapitsillä tehty syysbaskeri. 


Maailman taiteen historia. Tarviiko muuta sanoa? Esihistoriallisesta taiteesta kolmannen vuosituhannen alkuun. Kaikki yksissä kansissa, höystettynä yli 1300 valokuvan kera. Jokaisen muotoilijan ystävä. Vähän ehkä kuivaa paikotellen, mutta eikö historia aina?


"Keskiajan puvut vie aikamatkalle keskiajan pukeutumiseen. Millaisista kankaista vaatteet keskiajan Suomessa valmistettiin? Kuinka pukeutui varakas väki, entä köyhä rahvas? Millaisia käsitöitä tehtiin?" No, niihin löytyy vastaus kyseisestä kirjasta. Asiantuntevan tekstin lisäksi kirjata löytyy paljon havainnoillistavia värivalokuvia sekä piirroskuvia, sekä ohjeita aina langan valmistumisesta kasvivärjäykseen ja vaatteiden ompeluun. Taitaa ensi vuoden keskiaikatapahtuma taas kutsua...



Ammattikirjaosastoni kasvaa pikkuhiljaa. Ei se vielä järin suuri ole, mutta laajenee kuitenkin. Vinkkejä otetaan mielellään vastaan!

tiistai 14. lokakuuta 2014

Virkkuukoukkujen kilinää.

Olen kertonut teille aiemminkin villistä virkkausurakastani vuosi sitten. Isoäidinneliöillä tehty peittoprojekti on edelleenkin kesken, mutta on taas hieman edistynyt! Kesällä ei kiinnosta yleensä pätkääkään kosketella ja pyöritellä käsissä hikistä villalankaa, mutta näin syksyn saapuessa tulee taas kaivettua virkkuukoukut ja lankakerät esille. Lähes viitisenkymmentä palaa odottaisi pääteltynä kiinni ompelua. Noin 130 palaa on jo kiinni toisissaan ja peittää puoliskan parisängyn verran alaa. Tarkoitus olisi saada se joskus peittämään koko sänky, tai ainakin pidentää helmasta sen verran, että lakanat peittyisivät sivuttaissuunnassa kauniisti. Saa nähdä, tuleeko koskaan tapahtumaan. Sain tässä nimittäin päähäni lähteä yrittämään vielä suurempaa virkkausprojektia... Siitä lisää tuonnempana!



Virkkailin näitä koulussa maanantaina tunneilla toisten pitäessä esitelmää, koska keskityn paljon paremmin näprätessäni jotakin. Meidän ulkomaalainen vaihto-opettajamme ihmetteli hetken tekemisiäni, ja kyseli kiinnostuneena että osaako meillä kaikki tehdä tommosia. Ja luonnollisesti otti paljon valokuvia, Kiinassa kun virkkausta kuulemma harrastaa vaan vanhat ihmiset. :D




sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Töissä käyvän AMK-opiskelijan viikkokatsaus.

Tämä viikko on tuntunut jotenkin erityisen pitkältä ja matelevalta. Tekemistä on ollut enemmän kuin tarpeeksi, on pitänyt lentää paikasta toiseen ja ehtiä jossain välissä lukea kokeeseenkin. Sanomattakin on selvää, että lukematta jäi. Maanantaiaamuna herätyskellon soidessa tajusin ensimmäisen kerran, että aamulla on herätessä pimeää. Sekös vasta masensi. Hetkittäin myös mietin, että onko töissäkäynnin ja opiskelun yhdistämisessä mitään mieltä, nimittäin tänään tuli vuosi täyteen nykyisessä työpaikassani. Toisaalta taloudellinen tilanteeni on huomattavasti miellyttävämpi kuin vuosi aiemmin, mutta kalenterin sisältöä katsellessa sitä kyllä miettii, onko tässä mitään järkeä. Lisäksi maanantaina keittiön ikkunasta kun katsoi, oli puissa vielä lehdet. Nyt näkymä alkaa olla aika lailla alla olevan kuvan kaltainen. 


Havainnoillistampa hieman tämän viikkoista ohjelmaani. 

Maanantaina kävimme puvustuspalaverissa toisessa kaupungissa. Ajomatkaa yhteen suuntaan n. 1,5 tuntia. Lähdimme puoli kahdeksalta, olimme takaisin puoli viideltä. Tein J:n kanssa ruokaa, jonka jälkeen kuvasimme historiallisen puvun tiistaista äidinkielen esitelmää varten. Valmista oli vasta, kun tuli liian pimeää. Vielä piti viimeistellä esitelmän powerpoint aamuksi. Onneksi olin tehnyt valtaosan työstä edellisviikolla. Tästä tuntuu olevan jo pieni ikuisuus. 

Tiistaina oli kuusi tuntia ammatillista viestintää, jonka aikana oli oma esitelmäni viimeisten joukossa. Perään vielä venäjän oppitunnit. Tunneilla selvisi, että koe onkin perjantaina, eikä seuraavalla viikolla kuin olin kuvitellut. Koulu loppui viiden aikaan. Ruokaa kotona naamariin, jonka jälkeen pikkuveljeni tuli käymään, koska tilaamani peili oli saapunut kauppaan ja se piti saada siirrettyä meille. Omaan autooni kun 180cm pitkä peili ei oikein mahtunut. A jäi vielä meille katsomaan elokuvaa, ja itse tein samalla urasuunnittelun tehtäviä, eli päivitin CV:ni ja kirjoitin kuvitteellisen työhakemuksen Moodlen oppimisalustalle. Lisäksi laadin kysymykset "ammattilaisen haastattelua" varten ja lähetin kysymykset haastateltavalleni. Venäjääkin yritin lukea vielä A:n lähdettyä, mutta eihän siitä siihen kellonaikaan enää mitään tullut.


Keskiviikkona fantasia- ja tanssipukujen kaavoitus ja rakenteet -kurssilla pohdimme toiminnallista vaatetta ja saimme paritehtäväksi laatia ensi maanantain tunneille powerpoint -esitys valitsemastamme aiheesta. Valittiin parini kanssa aiheeksi lasten ulkoiluvaatteet, kun niistä osaan lonkalta kertoa tällä hetkellä aika paljon työkokemuksen perusteella. Koulun jälkeen menin illaksi töihin. Väkeä oli liikkeellä sen verran vähän viimeisten aukiolotuntien aikana, joten ehdin kerrata venäjän kokeeseen jonkun verran. Tein myöskin toiminnallisen vaatteen powerpointin oman osuuteni valmiiksi ja lähetin parilleni.

Torstaina menin poikkeuksellisesti vasta puolen päivän aikaan kouluun, koska opettaja piti luennon uusille opiskelijoille ja vaihtareille aiheesta, joka me oltiin jo kuultu pariin otteeseen. En edes muista, mitä tein aamupäivän. Eikun muistanpas. Tiskasin viikon tiskivuoren, pesin pyykkiä, laitoin ruokaa ja sen semmoista. Koulussa pukusuunnittelun ja karakterisoinnin tunneilla esittelimme viime viikolla tehtäväksi saamamme Powerpointit, joissa oman ryhmämme kesken pohdimme esimerkiksi sanoja rytmi, tasapaino ja harmonia, ja mitä nämä sanat tarkoittavat vaatteiden kannalta. Ja englanniksi tietysti, koska ryhmässämme on 5 vaihto-opiskelijaa sekä ulkomaalainen opettaja. Tänäkin päivänä menin koulusta suoraan töihin. Töissä odotti massiivinen kasa pipoja tuloutusta, hinnoittelua, hälyytystä ja esille laittoa. Siinä menikin sitten koko ilta.


Perjantaina koulua oli "vain" 1,5 tuntia iltapäivästä, eli siis se venäjän koe, johon en ollut oikein päässyt syventymään. Päätimme edellispäivänä kuitenkin pitää siivouspäivän ompelupajallamme. Koko työskentelytila oli niin kaaoksessa ja sotkuinen, että oikein ahisti ajatus kahden suuren projektin aloittaminen kyseisissä tiloissa. Ilmoitimme asiasta kyllä koulun naamakirjaryhmässä, mutta ei meitä ilmestynyt paikalle kuin 4 meidän luokalta. Siivottiin sitten lähes 7 tuntia pelkkää ompelutilaa, ei edes koskettu silityshuoneeseen, painoluokkaan eikä sovitustilaan varastosta puhumattakaan. Eli toinen samanmoinen on vielä järjestettävä, että saadaan ainakin silitystila ja painoluokka järjestykseen.  Venäjän kokeen kävin tekemässä välissä, ja meni miten meni, ainakin se on tehty. Kaupan kautta kotiin, ruokaa naamarin ja samalla leivoin illaksi kasvispiirakkaa ja imuroin huushollin. Koska perjantai ja vuorossa taas Vain elämää ja leffailta parin luokkakaverin kesken! No, iltahan hieman venähti, ja nukkumaan menin vasta kahden aikaa.

Lauantaina luonnollisestikin väsytti todella paljon, ja koko päivä ei oikein meinannut käynnistyä ollenkaan. Systeri kuitenkin laukkasi ovesta sisään ennen kymmentä ja anopillekin piti ehtiä lounaalle ennen töitä. Iltapäivä meni töissä. Väsymys oli ihan tajuton ja fiilikset ihan hukassa. Rämmin kuitenkin päivän läpi. Kotona sammuin sohvalle ja otin vahingossa tunnin tirsat. Siihen perään kävin vielä kylvyssä ja tuijottelin ensimmäisen Twilightin, kun sattui tulemaan telkkarista. J oli kuvauskeikalla, joten sain nauttia ylhäisestä yksinäisyydestäni koko illan.


Nyt on sunnuntai, kun kirjoittelen tätä. Tänään pitäisi ainakin käydä läpi ammattilaisen haastattelu ja palauttaa se. Lisäksi edellisviikonloppuna sain vihdoin ja viimein asiakkaan villakangastakin ommeltua, ja nyt pitäisi vielä lisätä kiinnityshakaset ja loppusilittää työ. Varmaan jotain muutakin, mutta to-do -listani on vielä tekemättä. 

Tällainen on mun perusviikko. Ensi viikolla sama tahti jatkuu, mutta sen jälkeen on onneksi syysloma. Ja sen jälkeen hommat sen kuin lisääntyy, kun kaiken ton väliin pitäsi vielä sisällyttää puvustuksen toteutus! Hell yeah! Vaikka käynkin opiskelun ohella töissä, en ole kertaakaan jättänyt koulutehtäviä tekemättä sen takia. Koulu aina ensimmäisenä, ja onneksi pomonikin on asiasta täysin samaa mieltä. Mutta vähän kyllä ketuttaa, kun seuraa mediassa keskusteluja opiskelijoiden laiskottelusta ja ilmaisen rahan saamisesta ja opintotukien tarpeellisuudesta yms. Aina tuntuu, että niissä keskusteluissa keskitytään niihin täysin ääripään opiskelijoihin. Valtaosa meistä kuitenkin on tämmösiä keskitien kulkijoita, jotka pystyvät handlaamaan molemmat kohtalaisesti, mutta valmistuessamme ollaan valmiiksi väsyneitä tähän tahtiin. Mutta ei kai auta valittaa. "Itsehän olet tiesi valinnut."

Kuvituksena on masentavia kuvia meijän parvekkeelta. Vihaan tätä osaa syksystä. 


tiistai 7. lokakuuta 2014

Historiallinen puku, vihdoin!

Keväällä meillä oli koulussa sekä korsetti että historiallisen puvun suunnittelu ja toteutus -kurssi heti pukuhistorian kurssin perään. Tehtävänä oli perehtyä tarkemmin johonkin historialliseen aikakauteen, ja valmistaa joko "oikea" historiallinen puku, tai historialliseen aikakauteen perustuva mallisto. 

Itse halusin tehdä sen historialisen puvun, käyttää historiallisia kaavoja ja tehdä ulkomuodoltaan selkeästi "oikeanlaisen" puvun, vaikka värimaailma ja tyyli sinänsä ei ole lähelläkään sitä oikeaa aikakauden väritystä. Enempi mentiin ehkä Tim Burtonin maailmaan tämän kanssa. Puvun mallihan on siis nimeltään Robe a l'Anglaise, ja vuosi jotakuinkin 1785-90.

Materiaaleiksi valitsin luonnonmateriaaleja (muovinappeja lukuunottamatta, en löytänyt tähän hätään sopivia metallinappejakaan). Koristenauhan helmaa ja hihansuita valmistin käsin muilla tunneilla ompelemalla. Projektiosaamisen tunnit hyötykäyttöön... Päällyskangas on muuten ostettu Ikeasta!

Alusvaatteista kerroinkin jo päivähaasteen kuudentena päivänä. Koko asu siis koostuu alustunikasta, alushameesta, korsetista (jossa n. 26 metalliluuta...) päällyshameesta, huivista sekä raidallisesta jakusta. 





Puku valmistui jo keväällä ennen kesälomille jäämistä, mutta on siitä asti riippunut vain nuken päällä odottamassa viimeisiä kiinnityssolkia (jotka ompelin viisi minuuttia ennen puvun kuvauksiin pukemista) ja hihojen laskokset ovat edelleenkin kiinni vain nuppineuloilla.... Heh.

Muutenkin koko kuvaus järjestettiin supernopealla aikataululla, tarvitsin nimittäin nämä kuvat tiistain äidinkielen esitelmään, ja kuvat otettiin siis maanantaina illalla puvustuspalaverireissun jäljiltä. Soitin vain äkkiä alakerran naapurille, että nyt tuut tekemään jotain näille mun hiuksille ja kiskomaan korsetin päälle. Kuvat on otettu meidän takapihalla, ja kuvaajana toimi itse J. 


Välillä fiksailtiin hiuksia. Tai siis tuhottiin alkuperäinen kampaus ja kokeiltiin vähän vapaampaa tyyliä.





Tämmöstä jälkeä saatiin sitten äidinkielen esitystä varten! Ja puin muuten ensimmäisen kerran kokonaisuudessaan puvun ylle. Melko mieletön fiilis! 

//Btw, sain vihdoin liitettyä itseni Blogloviniin.
Follow my blog with Bloglovin

maanantai 6. lokakuuta 2014

Irlanti #11 Drogheda

Ja niin tarttasi viimeinen kokonainen päivämme reissussa, Hostelli Castlepollardin muhkeiden peittojen ja tyynyjen välistä. J edellispäivää flunssaisempana. Eli rauhallisesti olisi otettava tämäkin päivä.
Hotellin hintaan kuului aamiainen, joka tarjoiltiin hotellin baarissa. Odotin jo jonkun näköistä seisovaa pöytää, mutta kyseessä olikin pöytiin tarjoiltu perinteinen irlantilainen aamiainen. Ja voin kyllä sanoa, että puuroa tuli ikävä, kun eteen ilmestyi lautanen, joka sisälsi pari makkaraa, munaa, mustaa ja valkoista buddingia, papusoppaa ja valkoista paahtoleipää. Yäh.
J taisi ottaa vielä torkut, ennen kuin luovutettiin huone ja jatkettiin matkaa.

Trim Castle

Castlepollardin lähettyvillä olisi ollut myöskin mielenkiintoiselta kuulostava puutarha-alue, mutta J:n flunssaisuuden takia todettiin että mitä vähemmän ulkona kävelyä, sen parempi. Opaskirjasta bongasimme pikkukaupungin nimeltä Trim, jossa oli taas yksi linna ja pari kirkkoa, ja päätimme ajaa sen kautta. Että kyllä sitä nyt yhden linnan jaksaa flunssaisenakin katsastaa. Parkkeerasimme aivan Trim Castlen viereen, ja satuttiin opaskyltille, joka kertoi että kyseisessä linnassa on kuvattu Braveheart -elokuvan kohtauksia!! Eikä opaskirjamme maininnut tästä mitään!

Trim Castle

Kierrettiin linna ensin ulkoapäin ja sen jälkeen siirryimme sisätiloihin. Satuimme sisään vielä melko sopivasti, ja maksoimme pientä ekstraa (yhteensä 4e, koska lipunmyyjällä oli suomalainen kaveri ja tiesi että meillä on kallista olutta, haha!) että päästiin sisälle linnaan. Linnassa on tehty paljon restaurointitöitä ja osa huoneiden lattioista on rakennettu uudelleen samalla tekniikalla kuin alkuperäisetkin. Ihan loistavaa, nimittäin koko rakennukseen ja huoneisiin sai aivan erilaista tuntua, kun alla oli jykevää puulattiaa kolmannessakin kerroksessa.

Sisältä löytyi pienoismallit linnan eri vaiheista

Ikävä kyllä jouduimme poistumaan hieman etukäteen kierrokselta, sillä parkkiaikamme oli umpeutumassa ja opaskirjamme mukaan Irlannissa on aika kovat sakkomaksut ja auton clamppauskin on mahdollista. Emme siis halunneet ottaa riskiä, vaan läksimme suosiolla maksamaan lisää parkkiaikaa. Parkkiajan lisäyksen jälkeen uskaltauduimme vielä lounaalle ennen ajelua viimeiseen majapaikkaamme, eli Droghedaan ja The Spoon and the Stars -hostelliin.

Ilmeisesti tämä huone näkyy Bravaheart -elokuvassa

Linnassa kiipeily ja pihalla käyskentely väsytti J:n aika huolella, ja lepäiltiinkin pari tuntia hostellilla ennen kuin lähdettiin etsimään päivällistä keskustasta. Ruoka oli taas oikein jees. Nukkumaankäymisen kanssa vaan oli ongelmia, kun J törisi ja röhisi vieressä ja itselläni meinasi olla ongelmia vatsan kanssa. Joten ei kovin levollinen yö kummallakaan

J ei osannut käyttäytyä, piti vähän ojentaa (;

Viimeinen aamu valkeni viimein. Hostellin hintaan kuului taas aamiainen, mutta skipattiin murot ihan suosiolla ja oltiin puuron ystäviä. Vitkuteltiin koko aamu ja luovutettiin huone vasta check-out -ajan viime minuuteilla. Lento lähti takaisin Suomeen vasta iltapäivästä, eikä kumpaakaan oikein huvittanut käydä missään. No, lounasta oli joka tapauksessa syötävä. Lounaan jälkeen päätettiin lähteä ajelemaan kohti lentokenttää kiertoteiden kautta. Pysähdyimme Swordsissa muka pieneen parkkihalliin tarkoituksena löytää jostain kadun varrelta avoin kahvila. Noustuamme hissillä maan päälle totesimme tulleemme aivan valtavaan kauppakeskukseen, josta löytyi kaikki mahdollinen. Jää joku meidän Veturi todella kauas valikoimassa ja väkimäärässä. Käytiin sitte kauppakeskuksessa kahvilla ennen auton palautusta Europcarille.

Iltakävelyllä Droghedassa

Lentokentällä olimme hieman turhan ajoissa, mutta parempi näin päin. Syötiin siinä sitten ennen laukkujen luovutusta. Lennon piti lähteä 18.40 Irlannin aikaa, mutta lentokoneemme tuli vasta puolelta kentälle ja alkoi tyhjentää edellisiä matkustajia pihalle. Päästiin sitten lähtemään reilu puoli tuntia myöhässä, ja meitä hakemaan tulleet vanhempani olivat jo netistä kauhulla katselleet, että hakumatka venähtää ihan aamuyön puolelle. Oltiin kuitenkin Helsinki-Vantaalla 10 minuuttia ennen alkuperäistä aikaa, joten lentäjät olivat kyllä huolella lasetelleet kaasu pohjassa koko matkan.

Droghedassa oli joutsenia ja vettä. Muuta ei sitte kuvattukkaan

Eli semmonen reissu meillä, toivottavasti nautitte edes hieman tästä yltiöpitkästä matkapäiväkirjasta!
Loppuun vielä Irlannin kartta, johon on päälle hahmoteltu meidän summittainen ajoreitti.





Irlanti #10 Castlepollard

(Pahoittelut, tämä on täysin tekstipainotteinen postaus. J oli sen verran flunssainen, että kuvaaminen ja paikoissa käyskentely jäi ihan minimiin)

Seuraavana aamuna oli taas tarkoitus jatkaa matkaa eteenpäin. Harmi vain J tunsi olonsa aamulla hyvin flunssaiseksi ja veteläksi, joten päivän suunnitelmat oli pantava hieman uusiksi. Tai no, ei meillä kyllä mitään suunnitelmia sille päivälle oikeasti etukäteen ollutkaan. Majapaikkaa piti tietysti vaihtaa, mutta onneksi ajomatkaa ei ollut mitenkään mahdottomasti.
Pakkasimme kamppeet ja itsemme autoon ja lähdimme ajelemaan kohti Castlepollardia. Matkalla selailin opaskirjaa, ja yritin keksiä sopivia pysähdyspaikkoja, koska suoraan perille ajamalla olisimme olleet liian aikaisin perillä.

Ehdotin pientä poikkeusta matkalla kaupunkiin nimeltä Carric-on-Shannon, sillä opaskirjan mukaan sieltä löytyisi varsin palkittu lounasravintola Oarsman. Samalla kaupunkistopilla pysähdyimme etsimään J:lle kunnon satsin flunssantorjuntalääkkeitä. Ravintola oli tunnelmaltaan todella viihtyisästi sisustettu, ruoka oli erittäin hyvää ja palvelu ystävällistä, joskin allekirjoittaneella meinasi olla pienoisia ongelmia puheen tulkitsemisen kanssa.

Jatkoimme kohti Castlepollardia ja tällä kertaa yöpymispaikkanamme toimi ihan hotelli. Olikin oikein mukavaa vaihtelua kaiken maailman hostellien jälkeen päästä yltiöpehmeään sänkyyn ja hotellihuoneeseen, jossa on oma valtava pesuhuone sekä suihku, josta tulee lämmintä vettä kun hanasta kääntää. Ja kunnollista vessapaperia!

Päätettiin kävellä Castlepollardin läpi tsekataksemme mahdollista ruokapaikkaa. Keskustan ympäri käveli yhtään valehtelematta 5 minuutissa. Siellä ei nimittäin ollut _mitään_. Mulle tuli siitä ihan mieleen Myllykoski. Täysin kuoleva kaupunki, josta kaikki palvelut ja kaupat on loppumassa. Vilkkain ja parhaiten hoidettu mesta koko kaupungissa oli varmaan hautausmaa.

Päätimme sitte lähtä merta edemmäs kalaan ja ajella n. 20 km päähän seuraavaan suurempaan kaupunkiin eli Mullingariin,. Vaeltelimme siellä pitkin katuja ja valikoimme ravintoloiden ulkomuodon perusteella ravintolaa illaksi. Oliver's ravintolan Early Bird -menu houkutteli meidät sisään asti, eikä suotta. Oli nimittäin valehtelematta parasta ruokaa koko reissussa ja ehkä jopa parasta kanaa, jota olen ikinä syönyt.

En muista, olenko jo aiemmissa postauksissa muuten maininnut, mutta Irlantilaisille on meillä aika yleinen yhdistelmä pankkiluottokortti ihan vieras käsite. Olen ainakin kymmenen kertaa matkan aikana joutunut neuvomaan asiakaspalvelijoita, kuinka käyttää omia kortinlukijoitaan. "Apua, en ole ikinä nähnyt kortinlukijassa tällaista tekstiä? Mitä tälle kuuluu tehdä?" Joo, ihan debitille vaan, kiitos.