torstai 27. marraskuuta 2014

Viisi väriä: Sininen

Toiseksi väriksi valitsin sellaisen värin, jota ei ehkä ensimmäisenä mieltäisi mun sisustukseen ja kotiin. Enkä oikein miellä minäkään, mutta kumman paljon näitä sinisiä asioita vaan löytyi, jotka ovat aina kuitenkin näkysällä ja päivittäisessä käytössä.


Ensimmäinen sininen esineeni vilahtikin jo yhdessä keittiökuvista. Serkkuni opiskeli lukion jälkeen nelisen vuotta Hollannissa ja on siitä lähtien asunut ulkomailla. Nähdään siis kerran vuodessa tai kahdessa, ja viime Suomen reissulla meni vielä omat työni päälle, joten en nähnyt häntä tällä kertaa ollenkaan. Taisin olla muuttanut juuri ensimmäiseen omaan asuntooni, kun hän tuli opiskelujensa lomassa käymään Suomessa, ja toi minulle tuliaisiksi keraamisen puukengän. Kenkä on majaillut milloin missäkin, mutta nykyään se majailee keittiön pikkukaapiston hyllyllä. Sisällä taitaa olla vielä lasiset rukoushelmet. Aiemmin säilytin siinä pitkään morsion heittokumppua, jonka M paiskasi häissään katon kautta naamalleni. 


Toinen sininen asia, melko moniosainen sellainen onkin Kermansaven sininen Oliivi -astiastoni. Ennen rippijuhlia äiti vaati päättämään, että mimmosta astiastoa haluan lahjaksi, jotta tietää mitä sukulaisille vinkata. Ei sillon vielä astiastot kiinnostanut eikä valikoimaakaan ollut kai niin paljoa väreissä kun nykyään. Päädyin sitten tähän. No nyt niitä on kaapissa aika kasa. En todellakaan tiedä, mitä teen mm. neljällä samanlaisella suurella kulholla tai kahdella kalalautasella... Olen mä niistä joskus pipareita tainnut tarjota kahvipöydässä.


Yksi iso sininen möntti kirjahyllyssämme, on suurehko blu-ray -kokoelmamme. Yksi tai kaksi leffaa ei tee vielä järin suurta sinistä massaa, mutta kun noita on jo 150+. niin voidaan jo puhua sinisestä sisustuselementistä, eikö? Jokainen leffa hyllyssä on tarkkaan valittu, yhtään huonoa leffaa ei löydy.


Kuka tunnistaa elokuvan? J:n myöskin leffafriikki kaveri hommasi tämän meille tilailtuaan samalla itselleen jotain julisteita tjsp. Pitkään se pyöri pölyttymässä meidän yöpöydällä, kun ei sille ollut muuta paikkaa. Kuten jo viime postauksessa kerroin, ei me olla saatu kiinnittää seiniin uusia koukkuja, ja nämä nykyiset sijaitsevat todella hämmentävissä paikoissa. Siksi otin näin tiukan rajauksen, eikä kuvassa näy muuta, koska tää on vaan niin typerässä paikassa... Nimittäin kirjahyllyn päällä eikä mitenkään keskitettynä. :D



Loppuun vielä se oleellisin, nimittäin ompelukone. En edes ensin muistanut, että tääkin on on osittain sininen, kun pyöriskelin kotona etsien värillisiä asioita. Vaikka tossahan se työpöydällä nököttää aina. 
Seuraavaksi palataan sitten hieman "normaalimpien" värien maailmaan.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Viisi väriä: Vihreä

Noniin! Tartuin härkää sarvista ja päätin ryhtyä tähän haasteeseen. Bongasin tämän siis Nelliinan Pätsiniemen puolelta, jossa kirjoittaja kehotti ketä tahansa ottamaan haasteen vastaan. Naureskelin töissä itsekseni ajatukselle, että meijän kämpästä tota ei kyllä vois millään tehä. Eihän meillä ole kuin musta-harmaa-valkoista ja pinkkiä täällä, eikä niistä nyt ihan viittä väriä vielä saa aikaiseksi. Naureskelin asiaa ääneen kotona J:lle, joka totesi että helpostihan täältä saa värit kasaan, kun vaan vähän tarkemmin katselee esineitä.  Kypsyttelin ajatusta päässä, kunnes vihdoin viime sunnuntaina olin ensimmäisen kerran reiluun viikkoon valoisan aikaan kotona, ja sain aikaiseksi räpsittyä vähän kuvia tätä varten. Nyt kun olen viikon katsellut kämppää vielä lisää, kun olen pyöritellyt näitä jo otettuja ja julkaisemattomia kuvia mielessäni, keksin muutaman asian lisää jotka pitänee vielä kuvata ennen loppujen kuvien julkaisua. 

Ajattelin ensimmäisenä, että aloitan tämän tietenkin pinkillä. No empäs aloitakkaan, koska pinkki on sen verran hallitseva väri kuitenkin tässä kämpässä, että se sattuu lähes joka muun värin taustalle jossain määrin. Päätin sitten laittaa ne muut värit etusijalle, ja näyttää pinkeissä vain jäljelle jäävät asiat. Ja kyllä ne musta-valko-harmaatkin täältä saavat vielä oman osansa. 

Aloitetaan siis ei niin tyypillisellä värillä mulle, eli vihreällä. Vaatekaapistani ei löydy yhtä liian pientä kellohametta ja oliivinvihreää t-paitaa lukuunottamatta mitään muuta vihreää, Pidän kirkkaan vihreästä väristä mustan ja valkoisen parina todella paljon, mutta pukeutumisessa se ei tunnu ollenkaan luonnolliselta. Mutta keittiössäni se väri on aina ollut hallitseva elementti, niin kauan kuin poissa kotoa olen asunut.


Kiivi-taulu on tarkoituksella maalattu edelliseen asuntoomme viemään pois huomiota ja peittämään karmean väristä tapettia. Mutta tänne se sopii vielä paremmin kuin edelliseen asuntoon. Valkoista seinää vasten se saa ihan erilaisen fiiliksen, paljon raikkaamman. Ja pidän siitä todella.


Keväinen ja kesäinen parvekekasvatusprojekti ei onnistunut ihan hirmuisen hyvin, mutta jotain on siitäkin kokemuksesta vielä jäljellä. Nimittäin keittiön puolimetrinen basilika, joka pukkaa lehtiä enemmän kuin ehdin niitä tuhota. Sopivasti vielä vihreässä ruukussakin. Takana näkyvä keltainen ja oranssi eivät ole värejä, jotka täällä esiintyisivät juurikaan muuten, kuin syötävien hedelmien muodossa, joten en laske sitä kämpän väriksi.


Keittiössä on ensimmäiseen asuntooni ommellut puuvillaiset kirkkaanvihreät verhot. Toiseen asuntoon ne olivat liian lyhyet, joten pidensin niitä mustalla puuvillakaitaleella. Verhomateriaaliksi toi perus lakanapuuvilla on vähän tylsähkö ja huonosti laskeutuva materiaali, ja tässä onkin pikkuhiljaa kehittynyt ajatus, että jotain pitäisi ehkä saada tilalle. Lisäksi verho on toiselta puolelta jo lähes valkoinen, väri kun haalistuu pahasti auringossa. Verhon väri tuskin tule muuttumaan mihinkään vihreästä, mutta joku kuviointi olisi ihan mahollien. Oli muuten ihan mahdoton taltioida toi väri oikein, kun tämän kuvan ottohetkellä alkoi ulkona jo aurinko olla aika matalalla ja sininen valo valtasi koko keitiön. Edellisessä kuvassa väri on ehkä lähempänä totuutta. No, olkoot.


Tässä on justiinsa sitä pinkin ja toisen värin yhdistelmää, josta puhuin. Valitsin laittaa tämän nyt kuitenkin vihreän puolelle, kun ei noit vihreitä asioita turhan paljon täällä ole noin muuten. Olen ollut aina ihan säälittävän huono hoitamaan kasveja, mutta tämän olen onnistunut pitämään hengissä jo melkein vuoden verran. Kyseessä on traakkipuu, ja sain sen luokkakaveriltani tupaantulijaislahjaksi muuttaessamme tähän nykyiseen asuntoon. Tämä ja basilika, mitään muuta en sit olekkaan kyennyt pitämään hengissä itseni lisäksi. Heh.


Viimeisenä vihreänä asiana on kirjahyllyn päällä majaa pitävä maalaustaulu ja kehystetty taulu sen päällä. Emme ole saaneet ripustaa tänne seiniin uusia taulukoukkuja tai mitään jo olemassaolevien koukkujen lisäksi (jotka muuten sijaitsevat todella hämmentävissä paikoissa) niin tää on nyt vähän tämmönen pakkorako, kun haluan kuitenkin pitää Harmaan vaeltajan esillä. On se ihan symppiksen näkönen noinkin.

Ootte varmaan kohta jo ihan kyllästyneitä näihin mun sisustusaiheisiin postauksiin, mutta voivoi. Näitä on nyt luvassa vielä lisää neljä kappaletta. :D

tiistai 11. marraskuuta 2014

Vuoden piina, eli villakangastakki.

Vihdoin ja viimein valmistui asiakastyönä villakangastakki, ja pääsin luovuttamaan sen omistajalleen. Tämä kyseinen takki aiheutti kyllä paljon päänvaivaa, tuskastumista ja ahdistusta. Ei siksi, että sen ompelussa tai valmistuksessa olisi ollut mitään poikkeuksellisen haastavaa tai mikään olisi mennyt pieleen, vaan se tosiasia, että olen takin aloittanut vuosi sitten marraskuussa. 

Sovittiin asiakkaan kanssa, että takki tehdään. Suunniteltiin se, tehtiin kaavat ja proto ja hommattiin materiaali. Ehdin jopa leikata materiaalit ja huomasin, että asiakas oli vahingossa tilannut liian vähän kangasta. Kyseistä kangasta ei enää verkkokaupasta saanut, mutta onneksi paikallisesta kangaskaupasta löytyi riittävän vastaavaa materiaalia. No, aloitin ompelut siitä mitä mulla oli ja sain pari taskuakin valmiiksi. Sitten iski kevätlukukausi ja mahdoton kiire koulussa. Ja niinhän se jäi roikkumaan. Talvi tuli ja meni, onneksi se ei kestänyt kovin kauan. Takki pysyi keskeneräisenä. 




Olen persoonana ja opiskelijana sellainen, että teen kaikki työt aina ajallaan valmiiksi ja mielellään jopa etukäteen, ettei tarvi viime hetkellä stressata tekemättömistä tehtävistä. Pyrin tekemään kaiken parhaan tietotaitoni mukaan, ja tällainen keskeneräinen asiakastyö ahisti oikeastaan koko kevään ja kesän. Tiesin, että asiakas muuttaa paikkakunnalta elokuun puolessa välissä, lomamme aikoihin, joten heinäkuun helteillä otin itseäni niskasta kiinni ja ompelin takin sovituskuntoon. Eli taskut paikalleen ja saumat pitkällä tikillä kasaan. Jos jotakin olisi tarvinnut vielä muuttaa, olisi se ollut tässä vaiheessa mahdollista. Ehdin sovittaa takin ennen matkaa ja asiakkaan muuttoa, ja pääsin loman jälkeen ompelemaan takin valmiiksi. Päätin, että nyt sen on valmistuttava ennen kuin koulutyöt alkavat kunnolla painaa päälle. 


Sain kuin sainkin takin ommeltua loppuun. Melko hikisiä työtunteja se vaati, takin päällikangas kun on 100% villaa, välissä on untuvakangas tuulta blokkaamassa, vanukerros sekä vuorikangas. Sitä kun pyöritteli sylissä ja ompeli vuoria ja vanua takin sisältä kiinni, meinasi jo epätoivo iskeä. Lopulta takki oli kasassa, mutta kiinnitys aiheutti vielä ongelmia. Asiakas halusi, ettei takkissa olisi mitään näkyvää kiinnitystä. Kokeilin erilaisia hakaskiinnityksiä, mutta mikään ei tuottanut haluttua lopputulosta. Lopulta päädyin niinkin tylsään vaihoehtoon kuin suurehkot nepparit. Toivotavasti ne nyt pelittävät käytössä. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi tietysti voinut kokeilla vetoketjunkin ja kiinnittänyt sen pelkkään alavaraan. No ensi kertaan sitten viisaampana. Takin luovutin perjantaina asiakkaalle, ja hän vaikutti oikein tyytyväiseltä, vaikka aikataulu venähtikin aiempaa pidemmäksi. 


Loppuun vielä kaunis kuva ompelijasta ja asiakkaasta. Aina ei voi kuvien kanssa onnistua. Toimikoon tämä myös samalla päivän asunani maanantailta. Kyseinen asu löytyy aika lailla päivittäin päältäni. Musta kellohame, sama vyö. raidallinen tai musta paita, mustat tai harmaat sukkikset ja villasukat. Tylsää, mutta varsin käytännöllistä. Ja toi asu päälläni, kumisaappaat jalassa ja ulkoilutakki päällä sain jopa töihin kiiruhtaessa kommentin "onpa sinulla tänään kiva tyyli!" En ollut aivan varma, oliko se vittuilua vai ei, mutta otin kohteliaisuutena.

Tänään sitten poikkesin tavastani ja laitoin housut jalkaan. Koko päivä oli ihan pilalla aamusta asti.
Mutta kiitos L yhteistyöstä, oli oikein mukavaa toteuttaa tämä pienestä ahdistuksesta huolimatta!


sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Niksipirkka.

Täällä hiiri hyppii pöydille, kun kissa on poissa kotoa. Eli siis meitsi pistää hösseliksi, kun J on töissä, haha! Mitä tehdä, kun muovisäkissä odottaa neljä kiloa trikookudetta vyyhdillä, eikä ole ketään kuka vyyhtiä pitelisi, jotta voisit keriä ne rullalle. No, tsekataan kaikki kämpän irtaimisto, mikä voisi parhaiten sopia käyttötarkoitukseen muodoltaan. Ja mikäpä muu siihen paremmin olisikaan sopinut, kuin säädettävällä jalalla oleva rattiteline. Vihdoin jotain hyötykäyttöä tolle kapistukselle! (Autopelien pelaaminen on ihan turhanpäiväistä eikä hyväksyttävä käyttötarkoitus ollenkaan.) Vähän se on epäkäytännöllinen, mutta parempi kuin ei mitään. 



Tadaaa! Kerittyjä rullia on jo monta. Kouvolan keskustassa alkoi tällä viikolla iltaostoskokeilu. Aina torstai-iltaisin jouluun saakka keskustasta n. 60 liikettä on auki kahdeksaan asti. Tämä sopi itselleni oikein mainiosti, koska läksin koululta torstaina vasta 19.10... Pinkkiä en saanut tarpeeksi, mutta saanen sitä jälkeenpäin lisää. Harmaata ostin kaiken tarvittavan määrän, mutta totesin ettei tämä kyseinen harmaa ole se sama, mitä viimeksi testasin. Ei huonon värinen tämäkään, mutta testiharmaa oli kivempaa. No, tällä on mentävä. 


Koko mennyt viikko on ollut taas melko hässäkkää. Kevään kiirestressihyperpäivät ovat tulleet takaisin kalenteriin ja viikon työtuntimäärät lähentelee taas melkein viittäkymmentä tuntia. Enkä ole vielä edes alottanut isoja opintokokonaisuuksia ja palautustöitä, jotka pitäisi kaikki palauttaa ennen joulua. En tälläkään viikolla ole ollut yhtenäkään päivänä valoisan aikaan kotona, joten hirveästi ei täytettä tännekään ole.

Eilen ompelin kyllä mummolle yhden verhon, mutta siitäkään en kaikessa kiireessä ehtinyt napata kuvaa. Vuoden työn alla olleen villakangastakin sain luovutettua omistajalleen perjantaina, joten siitä saatte ehkä muutaman näpsyn esille. Kummitytölle on myöskin muutama vaatekappale työn alla, joten ehkä niitäkin näkyy täällä taas joku päivä jahka saan viimeisetkin saumat ommeltua. Eilen käytiin myös kuvaamassa J:n kanssa taidenäyttelykuva, kun häneltä pyydettiin Kymenlaakson opiston valokuvauslinjan 15v -juhlanäyttelyyn kahta valokuvaa.

Eilen sammahdin ennen yhtätoista, vaikka kaveri oli yökylässä. En edes herännyt pariin koiranulkoilutusreissuun, NHL:n pelaukseen enkä siihen, että miehet lähtivät kahteen pekkaan baarireissulle. Vetäsin sitten 10,5 tunnin yöunet näin viikon päätteeksi.
Tämmöstä tällä viikolla!


maanantai 3. marraskuuta 2014

Nothing occurred.

Naisen paikka on pöydän alla   -nimisessä postauksessa noin 2,5 vuotta sitten kerroin J:n opinnäytetyöprojektin toteutuksesta, missä olin itsekin osallisena.Animaatio itsessään on ollut valmis jo reilu kaksi vuotta, mutta nyt muutama viikko takaperin se valmistui lopullisesti, kun saatiin viimeinen versio äänimieheltä.

Animaatio on toteutettu perinteisenä nukkeanimaationa, eli kaikki esineet ja lavasteet kuvissa ovat muutamia taustakuvia lukuunottamatta, sekä ensimmäisenä ja viimeisenä nähtävää taloa lukuunottamatta, tehty pienoismalleina käsin. Käsikirjoitus, ohjaus ja nuken animointi on J:n käsialaa. Kameran takana hääri J:n kanssa samalla luokalla ollut E. Itse toimin lähinnä ylimääräisenä silmäparina, lavasteiden viimeistelijänä ja kuvaussihteerinä, eli huolehdin että kaikki kuvat tulee kuvattua järkevimmässä mahdollisessa järjestyksessä, tallentelin tiedostoja ja muuta hyödyllistä jota jätkät ei osannut ajatella tai muistaneet ottaa huomioon kaikessa hässäkässä. Koko pätkä on kuvattuna 3D:nä, ja kyseinen versio löytyy myöskin Youtubesta tästä linkistä. Alla 2D-versio.


Jos haluat tietää paljon enemmän animaatiosta ja sen teosta, voit käydä lukemassa kattavan infopaketin J:n blogista.


lauantai 1. marraskuuta 2014

Pientä pinnatonta remonttia.

Ollaan asuttu avokin kanssa virallisesti saman katon alla päivälleen neljä vuotta. Tässä nykyisessäkin ollaan asuttu jo helmikuusta asti. Hommattiin silloin muuton yhteydessä hieman lisää huonekaluja, mm. uusi sohva, mutta muuten roudattiin vain samat kulahtaneet huonekalut ja matot sisälle. Nyt kun täällä tuli kesäkin vietettyä, alkoi silmään pistää muutamia epäkohtia, jotka teki mieli korjata.


Ensimmäinen ja isoin muutos onkin ehkäpä olohuoneen sohvapöytien uusiminen. Meillä oli J:n vanhasta kämpästä kolme Ikean niitä Lack-pöytiäkö ne nyt on nimeltään. Ruskeana. Ja erittäin kulahtaneina. Ne kärsivät hieman muutossa, kun  irrotettiin niistä jalat ja teipattiin jalat ja levyt yhteen kantamista helpottamaan. Muutenkin kolme erillistä pöytää oli todella epäkäytännöllinen järjestelmä, kun aina joku pöytä vinksotti ja tavarat meinasivat putoilla epätasaisilta reunoilta yms. Samaten matto oli semmonen paksu, rusehtava ja nukkaantunut. Se keräsi karmeasti pölyä itseensä, ja se oli vaikea imuroida paksun nukkansa takia. 

Tsekkailin kaikki nettisivut läpi toivoen sen oikean sattuvan silmiin. Olisin halunnut pöydän ilman alatasoa, koska tykkään istua lattialla leffoja kattellessa tai pelatessa. Ei löytynyt mistään miellyttävän näköistä, väristä ja budjettiin sopivaa. Marssittiin sitte yksi iltapäivä vaan Sotkaan sisälle, ja löydettiin pöytä sieltä ja pistettiin tilaukseen. Samalla vilkaistiin tarjousmattovalikoimaa, ja napattiin matkaan mustavalkoinen raitamatto, joka sopii olkkarimme väritykseen paljon paremmin ja on paljon helpommin imuroitavissa.



Eteinen koki myöskin melko radikaalin muutoksen. Nimittäin asennettiin sinne vihdoin ja viimein kattolamppu! Helmikuussa kun muutettiin, ei ehitty tehdä asialle mitään. Sitten tuli kesä, eikä lamppua tarvinnut. Nyt kun koko kämppä on jo pimeänä koulusta tullessa, oli asialle vihdoin tehtävä jotain. 

Lampun kun pisti päälle, järkytyttiin molemmat eteisen karmeasta kunnosta. Mitään varsinaista vikaa siinä ei ollut, mutta mikään ei sopinut yhteen ja kokonaisuus oli todella tunkkaisen ja likaisen makuinen. Oven edessä oleva kuramatto oli suurempi ja pitkittäin, joten seinän ja maton väliin jäi epämääräinen rako. Käytävällä oli vaaleanrusehtava käytävämatto, joka oli ällö kaikinpuolin. Senkkipenkkimikälie ja kenkäteline olivat vierekkäin käytävän mukaisesti ja seinän tapetti on hieman muhkurainen. Senkkipenkki sai muuttaa makuuhuoneeseen ja kenkäteline siirtyä naulakon alle. Matto käännettiin toisinpäin ja leikattiin ylimääräiset veks. Nyt tila rajautuu paljon järkevämmin. Samaten käytävämatto sai kyytiä, ja tilalle muutti makuuhuoneen matto. Seinälle ripustettiin elokuvajuliste ja keittiöjakkara löysi paikkansa sen alta pukeutumista helpottamaan. Lopputulos on paljon avarampi ja miellyttävämpi. 



Mummoni teki makuuhuoneeseemme keväällä maton toivomissani väreissä. Siitä ei vain ihan tullut semmoinen kuin visioin, mutta kyllähän se menetteli. Eteistä järjestellessä päätin kuitenkin testata sitä, ja  yllätyksekseni matto sopi paljon paremmin eteiseen. Eli tällä hetkellä makuuhuoneessamme ei ole mattoa, mutta jahka ehdin käymään matonkudeostoksilla, asia korjautunee jossakin välissä. Merkittävin muutos kuitenkin on 180 senttiä korkea peili, jonka löysin Jyskistä. Olen kaivannut jo pidempään riittävän suurta sovituspeiliä, koska vaatteiden sovittaminen asiakkaille on täysin mahdotonta tommosen pienen eteispeilin kanssa. Nyt onnistuu! Ja onhan se ihan kiva nähdä, että mitä sitä aamulla päälleen laittaa. Tähän mennessä olen nähnyt vain vyötärön yläpuoliset asiat peilin kautta. Myöskin eteisessä majaillut penkkisenkkilaatikkomikälie muutti makuuhuoneeseen.



Tuskastellessani pikkukameralla näitä kuvia ja pohtiessani ääneen että mitenkä tämmöstä pitkulaista eteistä nyt oikein kuvataan järkevästi, tuli J pätemään suuremmalla rungolla ja kalansilmäobjektilla. Että tämmöseltä tää meijän eteinen nyt sit oikeasti näyttää. Välillä mietin, et miks ylipäätään vaivaudun kuvaamaan itse. Miksen vain kuvauta kaikkea tolla. Haha. (Tai mikseivät ihmiset kuvauta talojen myynti-ilmoituksia varten huoneita ammattilaisella, kun se sujuisi aika kivuttomasti ja jälki olisi aika paljon parempaa, kuin mitä tällä hetkellä jossain asuntojenmyynti-ilmoituksissa tällä hetkellä... )


Lopputulokseen olen varsin tyytyväinen. Melko pienillä muutoksilla elämä ja koti muuttui huomattavasti mukavamman näköiseksi, yhteneväisemmäksi ja käytännöllisemmäksi. Joskin välillä kun pimeällä tulee kotiin, on toi ovella vastaan tuijottava Sayuri hieman säikäytys! (: