maanantai 22. joulukuuta 2014

Viisi väriä: Musta-valkoinen

Neljäs väri tästä haasteesta ei ole väri sinänsä, koska musta ei ole mitään väriä ja valkoinen on ne kaikki. Lisäksi tää on vähän huijaus, koska käsittelen ne yhtenä könttinä, mutta meijän huushollissa nuo kaksi väriä kulkevat sen verran vahvasti käsi kädessä, että niiden erottelu olisi vaikeaa. Siksi siis neljäntenä värinä on musta-valkoinen! Lähtään siis huone kerrallaan liikenteeseen, ja aloitetaan tällä kertaa olohuoneella.


Olohuoneessa meillä on lähes koko seinän mittaiset suuret ikkunat. Koska olohuone toimii meillä viihdekeskuksena, ja ikkunat antaa aika lailla etelään, on hyvät pimennysverhot paikallaan. Leffoja ja pelejä tulee kuitenkin tuijoteltua auringonpaisteen aikaankin välillä. Ompelin kyseiset verhot ihan Eurokankaan tarjonnasta meille juuri tätä kämppää varten, ja molemmilta puolin ikkunaa löytyy reunasta musta ja keskemmältä tuo kuviollinen pimennysverho.


Uuden sohvapöydän ja maton jo esittelinkin joskus aiemmin. Lisäksi televisiotaso noudattaa samaa väritystä, mutta jäi nyt pölyjenpyyhintälaiskuuden takia kuvaamatta. Nämä kyllä raikastivat olohuoneen ilmettä kummasti tummanruskeaan nukkamattoon ja kulahtaneisiin pöytiin verrattuna.


Samaa mustavalkoista kuvioteemaa jatkaa nämä Ikeasta löytyneet kangaspäällysteiset hyllynlaatikot. Aiempi tv-taso kätki sisäänsä peliohjaimet ja ylimääräiset johdot, mutta tv-tason vaihdon jälkeen iski hätä, että minnes nyt piilotetaan roinat. Laatikot kehiin ja homma toimii. Värikoodauksella avokkikin tietää, kummasta laatikosta löytyy mitä. 


Makuuhuoneen puolella ensimmäisenä silmiin pistää mustavalkoinen möykky nurkassa, nimittäin mun historiallinen Tim Burton -pukuni. Siihen se on jämähtänyt nuken päälle. Helppo esitellä kyläilijöille, että mitä mä nyt oikein siellä koulussa puuhailenkaan. Pölyähän se siinä ikävä kyllä kerää aika kasan päällensä, kun juuri muuten ei käyttöä puvulle ole.


Oon aika varma, että mulla olis jossain parempikin kuva näistä meidän Loitsu-lakanoista. Tähän "hätään" en nyt vain kuollaksenikaan löydä sitä blogikuvien syövereistä, joten menköön. Sänkyämme peittää useimmiten nämä musta-valko-harmaat lakanat, koska miellyttävät silmää eniten.Toisena vaihtoehtona sitten pinkit tai violetit kukkalakanat. Ei ehkä enää niin mua. Eikä varsinkaan avokkia. Toiset saman sävyiset parisängyn lakanat voisi ehkä olla aiheellinen hankita. Kuviollinen tai yksivärinen. 


Eräs aamu menin keittämään aamukahvia, ja mitä kauheuksia pöydällä tapahtuikaan! Irlannin tuliaiset olivat villiintyneet, ja sain heidät rysän päältä kiinni. Mitä lie suola ja vampyyrisuola yrittävätkään keskenään tehdä! Häpeäisivät, kun nuin julkisesti pötköttelevät. No mutta, pointti oli joka tapauksessa se, että pöydän päältä löytyy mustavalkoinen vahapäällysteinen liina, sekä musta ja valkoinen suolasirotin.  


Mustavalkoinen on tietysti myös ikäloppu hellamme, sekä näemmä kaakeleiden ja saumauslaastin värinen ero. Keittiön kaapistot ovat uusittu ilmeisesti joku vuosi takaperin, mutta näille ei ole kukaan tainnut tehdä mitään talon rakennuksen jälkeen... Pinkin patalapun ja hanskan, joka unohtui kuvasta, sain tupaantuliaislahjaksi luokkakavereilta. Mustavalkokuviolliset ovat anopilta. Mukavasti yhteensointuvat ja piristävän pinkki yksityiskohta muuten melko musta-valko-vihreässä keittiössä. 

Tällä hetkellä on menossa työpäivä numero 15/16, eli kyllä se joulu sieltä näemmä vihdoin ja viimein tulee. Puvustus on ihan pieniä viimeistelyjä vaille valmis, ja monta koulutehtävää rästissä joululomalle. Työpaikan tulevaisuudesta ei ole vieläkään selvyyttä ja mieleni tekisi kirjoittaa eräästä huonoimmasta asiakaspalvelukokemuksesta nettikaupan osalta hetkeen, mutta asiankin ajattelu ärsyttää. Sen sijaan taidan puurtaa vielä huomisenkin läpi, ja vaihtaa aivot sen jälkeen nollausmoodille. Ruokaa ja viiniä naamariin, vähän lautapelejä ja sen semmosta. Katsotaan ensi vuonna uudelleen niitä koulujuttuja. 


maanantai 15. joulukuuta 2014

Viisi väriä: Harmaa

Pahoittelut pitkäksi venähtäneestä postaustauosta, mutta nyt on sen verran hektistä tämä elämä, että voimavarat eivät vaan ole riittäneet koneen avaamiseen ja kirjoitteluun. Nytkin näpyttelen tätä töissä, ja pitäisi mieluummin lukea venäjän tenttiin kuin tuhlata aikaa tähän. Meneillään on muutenkin työpäivä nro 8/16 putkeen, joten ihan tuhottomia ei ylimääräistä aikaa ole. Puvustusprojektimme deadline onkin nimittäin aiemmin kuin ensin luulimme. Koulutehtävät olen skipannut jo suosiolla ensi vuoteen, ja ajatuskin ahistaa allekirjoittanutta pikku hikaria, joka periaatteesta palauttaa aina kaikki tehtävät ajallaan. Alkaa vähän päivät käydä vähiin, sillä kukaan ei haluaisi uhrata joululomaa koululla ompeluun, mutta hieman näyttää siltä et pakko se vissiin on. Itse en edes tiedä tällä hetkellä, onko mulla tulossa joululomaa vai ei, kun töissä on vielä vähän epämääräistä. Loppuunmyyntiä on nyt pidetty pari viikkoa, ja en edelleenkään tiedä onko tammikuussa töitä vai ei. Ja kevät ei näytä yhtään sen vähempitöiseltä koulun osalta, kun nyt jää pari isoa koulutehtäväkokonaisuutta sinne, pitäisi alkaa tehdä semmosta miniopinnäytetyötä, joka myös syventävänä opintona tai seminaarityönä tunnetaan, sekä ommella toinen puvustusprojekti samalla tiimillä. Phuuuuuuuuuuuh. Että jos ei kuulu, niin oon joko kiireinen tai kuukahtanut.

No mutta postauksen asiaan, eli kolmanteen väriin, joka meiltä löytyy aika vallitsevana.


Tämä joskus kaksituhattaluvun alussa Ikeasta hommattu vanerinen laatikosto on maailman kätevin kaiken pienen ompelusälän säilyttämiseen. Alunperin se oli puunvärinen ja käsittelemätön, mutta edellisen kämpän kaapistoja maalatessa sipaisin tähänkin kerroksen maalia pintaan, jolloin sitä kehtaa pitää pöyrällä esilläkin. Ja miellyttää hieman enemmän silmää. Laatikoston päällä majailee koruteline, josta roikkuu harmaa koru. Kuinka osuvaa.


Yöpöydältä löytyy kulunut musta tai harmaa, miten sen nyt haluaa mieltää, peili, sekä Victor. Siniseen väriin olisi tietysti pitänyt lisätä toi makkarin tapetti, joka on hieman violettiin vivahtava sininen. En ymmärrä, miksi joka pirun makuuhuoneen seinät pitää tapetoida sinisellä. Yök. Omilla tekstiileillä sitä onneksi saa taitettua aika vahvasti violettiin päin, jolloin tästä tulee jo ihan siedettävä.


Makkarissa nykyään aika silmiinpistävä elementti on kaksimetrinen harmaakehyksinen peili. Aamuisin sängystä noustessa tää on kyllä ihan järkyttävä, kun ensimmäisenä näät oman sängystä nousseen pöhöttyneen ruhon, mutta pukeutumista ja sovituksia tää kyllä helpottaa ihan satasella. Eipä tarvi yrittää seistä keittiöjakkaralla makkarilla nähdäkseen, onko eteisen peilistä katsottuna helma suorassa. 


Mattoprojekti on edennyt muuten hyvin vaiheeseen, kunnes menin ostamaan lisää pinkkiä matonkudetta, ja vastaus oli et sitä saa seuraavan kerran toukokuussa. Ehdin jo pujotella metrin verran raitoja kiinni toisiinsa, mutta pitää nyt katsoa mitä sen kanssa tekee. Lisäänkö väliin esimerkiksi valkoista raitaa, vai odotanko suosiolla toukokuuhun. Tai löytääkö äiti hätäratkasuna viereisestä kaupungista tilaamalla lisää samaa pinkkiä. No joka tapauksessa oon jälkeen tähän mennessä varsin tyytyväinen!


Pieni harmaa piste löytyy eteisestä, lipaston vierestä. Kerättiin pitkään meijän paperiroskat semmoseen kirkkaanvihreeseen ryvettyneeseen kangaskassiin, mihin mahtui paperia niin tolkuttomasti etten lopulta jaksanut kantaa sitä tyhjennettäväksi roskakatokseen. Eikä se nyt järin kaunis ratkaisukaan ollut. Hommasin tilalle tommosen harmaan puisen laatikon, johon ei mahdu läheskään niin paljon roskaa kerralla, joten se on tyhjennettäväkin useammin.  Ja kukas muukaan se siellä lehdessä komeilee, kuin itse Stig! Meijjän ompelupäiviä sulostuttava radion kultakurkku, jonka Roy Orbison soi noin puolen tunnin välein radiosta.


Sohvasta ja sohvatyynyistä en huomannutkaan ottaa kuvaa, joten kaivoin arkistosta tämmösen kuvan, jossa sohvan väri näkyy. Eli meidän olkkaria hallitsee aika vahvasti tommonen muka kolmen, oikeasti viiden ihmisen istuttava, levitettävä vuodesohva. Sohva on kaiken huomiona keskellä lattiaa, mukavan kulmikas ja muotoilultaan yksinkertanen.Ja kankainen! Sain niin tarpeekseni siitä anopin keinonahkaisesta hirvityksestä, joka edellisessä kämpässä meillä oli lainassa. Muutto, mikä ihana tekosyy shoppailla sohva. Tykkään. Sohvalla lymyilee useasti myös kolme kappaletta Vallilan Kaalinpää -kankaasta tehtyjä harmaasävyisiä tyynyjä.


Viimeiseksi vielä tämän talven hittiostokseni. Näin nämä paketissa jollain asiakkaalla kärryissä ja kysyin mistä moiset kauneudet löytyvät. Kävin sitten oman pakettini hakemassa Clasulta. Mustaa, valkoista ja harmaata, eli keskimäärin harmaata, vai mitä? En ole joulun ystävä muuten, mutta tämmöset jouluvalotyyppiset valoratkasut on vaan niin mahtavia. Nämä miä laitan ensimmäisenä aamulla päälle ja sammutan illalla viimeiseksi. koska tunnelma ja ekstravalo vaan on tarpeen. Oon vaan kyllä ikävän vähän nauttimassa näistä kotona, mutta onneks tämmösiä katu-uskottavia g00tin jouluvaloja voi pitää päällä muulloinkin kun jouluna...