torstai 9. huhtikuuta 2015

Pikku naisia.

Kouvolan teatterilla sai ensi-iltansa muutama viikko takaperin Louisa May Alcottin romaaniin "Little Women" perustuva näytelmä.Varmaan aika moni on jossain muodossa törmännyt näihin Marchin neljään sisarukseen? Itse muistan ainakin elävästi vielä tytöistä kertovan animatiosarjan, jota kaverin luona katseltiin vhs:ltä aika tiiviisti. Ensimmäisen ja toisen kirjan pohjalta vuonna 1994 tehdyn filmatisoinnin katosin itse asiassa vasta tänä keväänä, kun se sattui tulemaan telkkarista.

Kouvolan teatterin lavalla tämä nähdään liki kolmituntisena epookkinäytelmänä, jossa teatterin omien ammattinäyttelijöiden rinnalla nähdään monta nuorta näyttelijälupausta. Näytelmän on ohjannut Hannu Tuisku, ja pukusuunnittelijoina oli kaksi luokkakaveriani Niina Skinnari ja Anu Reijonen.  Ja suunnitelmia ja tekemistähän riitti, nimittäin Kouvolan teatterin pienelle lavalle marssitetaan lähes kaksikymmentä näyttelijää ja n. 70 asukokonaisuutta! Näytöksiä on vielä kymmenisen jäljellä, mutta en osaa sanoa lipputilanteesta. Lisätietoja näytelmästä ja lipputilanteesta löydät kuitenkin Kouvolan teatterin sivuilta, jos pukudraamaa haluat päästä katsomaan.


Ja sitten siihen omaan osuuteeni. Teatterilla työskentelee puvustossa useampikin henkilö, mutta tällaisen pukumäärän toteutukseen heilläkään ei ihan riittänyt rahkeet tällä aikataululla. Joten hyötykäyttöön samasta kaupungista löytyvä amk ja sen puvustuksen opiskelijat mukaanlukien minä. Teatterin kanssa sovittiin, että me valmistamme osan juhlapuvuista. Nämä suunnitelmat sitten jaettiin jokaisen oman toiveen mukaan, ja valitsin itselleni Sallie Gardenerin juhla-asun sekä siihen liittyvän krokettiasun. Syystä, että siinä oli eniten tekemistä ja halusin hieman osaltani helpottaa suunnittelijoiden työtä, ettei heille jää työläimmät puvut valmistettavksi.


Ihan ensimmäiseksi ennen kuin pääsin oman pukuni kimppuun, piti näyttelijälle valmistaa sopivan kokoinen krinoliini. En ole itse perehtynyt aikakauden puvustukseen sen kummemmin, Niina tai Anu varmaan osaisi kertoa paremmin valinnoistaan ja aikakauden ominaispiirteistä. Krinoliineihin päädyttiin kuitenkin niiden helppouden takia, koska nämä ovat paljon kevyempia ja helpompia käyttää kuin runsaat alushamekerrokset. Myös runsas helman muoto saadaan helposti aikaan krinoliinin avulla. Näissä malleissa on hieman painotettu takakappaletta, jotta takapuoli korostuisi paremmin. 


Molempien asujen pohjana on yksinkertainen hihaton yläosa venepääntiellä sekä ympärysmitaltaan valtava, laskostettu silkkihelma. Käytin kaavoituksessa lähtökohtana ihan peruskaavaa, jonka muokkailin sekä näyttelijän mitoille sopivaksi, että tyyliltään aikakauden kaavojen mukaiseksi. Niin joo, aikakausihan on siis tosiaan 1860-lukua eli Yhdysvaltojen sisällissodan aikaa. Ihan yksi yhteen epookkiahan nämä eivät ole mallien eikä varsinkaan materiaalien puolesta, kyse on kuitenkin teatterista. (;








Krokettikohtaukseen puvun päälle valmistin samasta vihreästä kankaasta jakun. Jakustakin löytyy noita aikakauden piirteitä, kuten lasketut olkapäät, olkalinjan siirto takakappaleelle, taakse painottuva muoto ja pieni pystykaulus. Ja saumat loppusilittämättä, heh. Asuun kuului myös pieni hattu, joka valmistettiin teatterilla. 






Kesäjuhlapuvussa peruspuvun päälle lisättiin irtohelma sekä pääntielle kiinnitettävä röyhelö.

Näiden kahden asukokonaisuuden lisäksi päädyin lopulta kaavoittamaan ja valmistamaan myös Megin, eli yhden neljästä sisaruksesta, juhlapuvun. Puku oli ensin listattu toisen suunnittelijoista valmistettavaksi, mutta kun aikataulut alkoivat paukkua, pelastin kaverin hädästä. Siinä rytäkässä en vain tajunnut ottaa yhtäkään valokuvaa puvusta...



Kaksi viimeistä kuvaa, joissa valmistamani puvut ovat käytössä, on lainattu Kouvolan teatterin sivuilta. Kuvat on ottanut Marja Seppälä


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti