maanantai 2. marraskuuta 2015

Kurkistus kammariin.

Nyt kun mulla on lentoliput taskussa ja paluulento joskus keväällä opparin palautuksen takia, voi taas sanoa muuton pois kotoa olevan edessä. Kolme kuukauttahan tässä on jo kohta taas porukoiden nurkissa tullut pyörittyä, ja elämäni on keskittynyt pääsääntöisesti yhdessä huoneessa oleiluun satunnaisia keittiö ja vessavierailuja lukuunottamatta. Vielä pitäisi kuukauden päivät malttaa oleskella täällä, mutta sen voikin karistaa Suomen pölyt jaloista. 



Muuttaessani takaisin tähän vanhaan lapsuudenhuoneeseeni tein jonkin verran muutoksia huoneen järjestyksessä, toin muassani joitakin huonekaluja ja elektroniikkaa, jota täällä ei aiemmin ole näkynyt. Samalla moni huonekalu ja esine sai kyytiä, ja nyt oikeastaan harmittaa, etten huomannut ottaa yhtään ennen -valokuvaa. Huoneeni oli nimittäin juuri siinä kunnossa, johon olin sen jättänyt reilu kuusi vuotta sitten pois muuttaessani: seiniä peitti erinäiset fanijulisteet, kaikki laatikostot olivat tupaten täynnä roinaa, papereita ja "tärkeitä" muistoja, kirjahylly pursusi posliinikoiria ja mitä lie koriste-esineitä. Lisäksi koska huoneeni on ollut vain satunnaiskäytössä, oli tänne ilmaantunut kaikennäköistä roinaa karaokelaitteista pahvilaatikoihin. Joten sanomattakin on selvää, että kantaessani tavaraa sisään, oli sitä myös kannettava ulos. 







Aiemmin säilytin vaatteitani huoneessa olevassa komerossa, mutta koska kyseessä on eristämätön, melko kosteahko komero, päätin keksiä vaatteilleni jonkin muun säilytysratkaisun. Edellisissä asunnoissamme eteisen säilytyslipasto sai säästyä huonekalujen myymiseltä ja muuttaa muassani tänne. Pikkusiskolta hain lainaan ylimääräiseksi jääneen vaaterekin ja vasta ostetun suuren peilin toin myös muassani. Vanhasta kirjahyllystä sai lähteä toinen puoli, yöpöydän lipasto sai uuden maalipinnan ja muutti mökille, ja vanha tv-taso sai lopullisen sijoituspaikkansa lämmitysuunin sisäpuolelta. Fanijulisteet vaihtuivat muutamaan tauluun. Ajattelin myös maalata ruskean lipaston uudelleen, mutta en ole osannut päättää väriä, ja vielä se on saanut olla kulahtanut itsensä. Ja nyt on jo muutto taas edessä, joten maalaamatta se varmaan jääkin. Matkalaukut nököttävät vaaterekin vieressä, koska olen saanut niitä pakata viikoittain yöpyessäni milloin pikkusiskoni ja luokkakavereideni yönä koulun takia.


Jos jotakin olen täällä asuessani huomannut, niin sen että kaikki on paljon vaikeampaa kun asuu vain yhdessä huoneessa. Kun tilaa on vähän, mutta tavaraa on paljon, on sotkeminen paljon helpompaaa. Jonkun verran toin muassani sellaisia tavaroita, joita ei saatu myydyksi muttei pakattu mukaankaan, joten kaikille piti keksiä sijoituspaikka jo tässä tupaten täyteen tungetussa talossa. Ensimmäiset viikot siivosinkin täällä kuin heikkopäinen: jotta sain tavaraa pois mun huoneesta, piti mun siivota eteinen. Jotta eteiseen mahtui jotakin, piti siivota vaatehuone jne. Heh. No, ainakin äiti kiittää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti