perjantai 27. maaliskuuta 2015

Huopahattu #1

Meillä kuului koulun johonkin kurssiin pieni pala hattujen valmistusta, ja sovimme kurssisuoritukseksi yhden huopahatun valmistuksen. Näin jokainen oppii perustekniikat huopahatun muokkaamisesta ja vähän yleensäkin hattutietoudesta. Tilasimme huopateelmät (pienempilierinen) tai  -kapliinit (suurempilierinen, kuten minun) jonkun yrityksen kautta ilmeisesti Italiasta, ja itse teelmät on valmistettu Kiinassa? Näiden saaminen ei siis ollut mitään helppoa. Suomen hattutehdas, jonka kautta aiemmin opettaja on näitä hommannut, on valitettavasti lopettanut. Helpompi melkein on metsästää kaupasta tai kirppareilta valmiita huopahattuja, ja muokata niitä. 

Ja tämä tosiaan on ensimmäinen huopahattuni ikinä, joten jos termit tai tekniikat ovat pielessä, älkää käykö kimppuun. Korjauksia ja vinkkejä otan toki mielelläni vastaan! 


Tässä nyt kuitenkin on musta, villainen huopakapliini. Saimme itse valita minkä muotoisen hatun teemme, ja koska en ole järin suuri hattujen ystävä, ajattelin olla tylsä ja tehdä aika perinteisen leveälierisen hatun. Siinä kuitenkin tulee kaikki oleellisimmat jutut testattua. Hattua voi muotoilla, eli vetää joko tuollaisen päätukin päälle vapaasti käsin muotoillen, tai valmiiksi muotoillulle hattutukille, kuten seuraavassa kuvassa esittelen.


En halunnut tehdä pyöräkupuista hattua, joten valitsin hieman tuollaisen herrainhattumaisen tai länkkärihattumaisen kupuosion. Lieritukiksi valitsin (niistä kolmesta vaihtoehdosta mitkä kouluta löytyi) tollaisen hieman alaspäin kaartuvan, suurehkon lierin. Lisäksi tarvitaan harja, vasara ja nauloja sekä nauhaa. Ja tietysti kattilan ja vettä. Lieri- ja hattutukkini eivät sattuneet toisiinsa suoraan, joten teen hatun saumalla. Ensin kuitenkin pitää vetää kupuosio ennen lierin irroittamista.


Ihan ensimmäiseksi hattu kostutetaan hyvin sisäpuolelta sumuttamalla tai kraanan alla pyöräyttämällä. Ei läpimäräksi, mutta kosteaksi. Sen jälkeen hattu höyrytetään vesikattilan tai miksei silitysraudan avulla, tai jos sattuu pääsemään käsiksi oikean höyryttimen, joka on tarkoitettu tähän käyttöön. Hattu saa höyryyntyä  sen aikaa, että höyry tulee kunnolla läpi huovasta.


Kun höyry tulee ulos hatusta, vedetään teelmä tukin päälle ja ruvetaan vetämään niin sanotusti löysät pois. Vedon tulisi tapahtua vahvasti tasaisella liikkeellä, yhtä aikaa vastakkaisilta reunoilta. Ei tiukkaa nykimistä suunnasta ja toisesta. Tarvittaessa teelmän voi kiinnittää tukkiin muutamalla naulalla, mutta kannattaa yleensä välttää reilua naulojen käyttöä, niistä meinaa jäädä melko rumat jäljet. Miä kiinnitin ton keskeltä päältä kahdelta naulalta, koska sivuilta vetäessä muuten keskiosa meinasi pompahtaa ilmaan.

Kun päälliseltä on saatu kaikki löysät pois, kiinnitetään kuvun haluttu alareuna naulojen ja nauhan avulla tukin juureen. Kannattaa aloittaa esimerkiksi edestä, ja edetä vuorotellen puolelta toiselle. Koko vetämisen ajan hatun tulisi olla kostea. Kuivahtanut huopa muuttuu jäykäksi ja vaikeasti muotoiltavaksi.


Kun reuna on tasaisesti kiinnitetty joka puolelta, leikataan lieri irti. Jätin nyt n. sentin saumanvarat ompelua varten. Ja HUOM! Jos haluaa lieristä yhtenäisen, tulee se leikata irti kokonaisena rinkulana. Ei reunasta ensin keskelle ja sitten ympäri, vaan terävillä pienillä saksilla tai ratkojalla alku saumanvaran kohtaan. Kun lieri on irti, harjataan huopa pyörivin liikkein kauniiksi, ja jätetään teos kuivumaan.


Sitten käydään lierin kimppuun. Lierin höyryttäminen osoittautui hieman haasteelliseksi, kun höyry tuppasi karkaamaan keskeltä. Parin tikun avustuksella sai lierin kuitenkin pysymään kattilan päällä ilman, että se lillui kiehuvassa vedessä. Ja sama homma, ensin kostutus ja höyryämään.


Aion kiinnittää lierin ja kuvun toisiinsa ompelemalla niin, että lierin saumanvara jää kuvun sisäpuolelle. Tämän takia lierin sisäreunasta piti saada hieman hattukupua pienempi. Valitsin sopivankokoisen tukin ja kiinnitin sen keskelle lieritukkia. Höyrytetyn lierin supistin nauhan ja naulojen avulla kuputukin kokoiseksi ja kiinnitin hyvin. Taisin itseasiassa kuvan oton jälkeen lisätä vielä naulat jokaiseen näkyvään väliin, jotta lierin vetäminen helpottui. Nämä naulanreijät jäävät piiloon hatun sisäpuolelle, joten uskalsin käyttää niitä reippaasti.

Kun olin saanut lierin kiinni tukkiin, oli lieri päässyt sen verran kuivahtamaan (lounastunnilla saattoi olla jotain vaikutusta asiaan), että höyrytin lierin uudelleen. Sen jälkeen alkoi venytys ja kiskominen, että sain kiinnitettyä lierin reunan nauloin lieritukin ulkoreunaan.  Tässäkin työskentelin niin, että kiinnitin ensin mm. keskelle eteen ja taakse naulat, sekä molempiin sivuihin. Näin tukki pysyi paikallaan ja lähti venymään tasaisesti joka suuntaan.


Kun lieri oli koko matkalta kiinnitettynä, harjasin sen samoin kuin kuvunkin. Ja siellä ne nyt koululla kaapin päällä kuivuu ja odottaa seuraavia vaiheita. Nyt pitäisi ruveta miettimään mitenkä koristelen, eli puen tämän hatun. Mietin jotain niinkin simppeliä kuin nauha kuvun ympärille, ja ehkä jokin solki tai ketjun pala koristamaan. Ei mitään Ascot-tyyppisiä krumeluureja, heh.

Tulipa tästä nyt oppimateriaalimainen kuvakooste. No, ainakin jää hyvät ohjeet itselleni, jos ei muuten! Innostaako ketään muuta kokeilla huopahatun valmistusta itse tai onko kukaan tehnyt tämmöstä ennen? Itse ainakin tykkäsin tästä ja jopa hieman innostuin. Harmi vain olen niin toivoton hattujen käyttäjä, ettei tästä ehkä kannata tehdä uutta harrastusta.

torstai 26. maaliskuuta 2015

Marimekkotytön paluu.

Elossa ollaan edelleenkin. Kaksi peräkkäistä suurehkoa projektia peräjälkeen on todistetusti hieman liikaa, ja jaksaminen ja kiinnostus on ollut todella kortilla. Nyt voi huokaista niiden osalta, sillä Pikku naisia saa ensi-iltansa tänään. Me käytiin se jo maanantaina tsekkaamassa työryhmän kesken, ja pukujuhlaa on kyllä todella tarjolla! Sain myös viime syksyltä jääneen laajan pukusuunnittelutehtävän palautettua vihdoin ja viimein. Koulun loppuun ei ole enää montaa viikkoa, mutta vajaassa kahdessa viikossa pitäisi saada raavittua syventävän opinnon, eli miniopinnäytetyön tekstiosuus väliarviointiin kasaan. Sanomattakin on selvää, että kasassa on sanoja pyöreitä nolla. Enkä yhtään luonnosta tai kuvaa ole saanut asiakkaalle aikaiseksi. Kjeh.


Yllä oleva kuva on tiistain projektitunneilta, kun päätimme parin ryhmäläisen kanssa yhdessä valmistaa johonkin kurssiin vaadittavat huopahatut. Pienryhmässä työskentely on paljon leppoisampaa ja kivempaa, kun ei tarvi yksin puurtaa ja voi kysellä neuvoja ja vinkkejä muilta, vaikka toki yksinkin pärjäisi. Oli muuten todella ihana valmistaa jotain pientä ja nopeaa, jonka edistymisen näki ja koki heti tilanteessa, ja tietää ettei valmistus kestä kolmea kuukautta! Päässäni mulla on irtileikattu pelkkä lieri ja aiemmin samalla viikolla valmistunut vekkihame, ja luokkakaverini A:n mielestä näytin niin marimekkotytöltä, että oli ikuistettava tämä hetki.

Kuvailin hatun valmistusvaiheet tähän mennessä, kiinnostaisiko teitä postaus aiheesta? Koneelta löytyy myös käsittelemättömät kuvat kahdesta asukokonaisuudesta Pikku naisiin, jotka valmistin. Kolmatta en ehtinyt ja muistanut kuvata ollenkaan, kun tein sen toisen suunnittelijan puolesta viimeisenä viikkona ennen valmistavien harjoitusten alkamista, jolloin pukujen oli jo oltava valmiina.