maanantai 20. huhtikuuta 2015

Kesäsuunnitelmia.

Tehtiin tänään parin luokkakaverin kanssa retki Hyvinkään kangastukkuun. Sen lisäksi, että etsin seminaarityöhöni materiaalinäytteitä sekä kesän työharjoitteluprojektiin materiaalia, tarttui sieltä jotain kangastakin mukaan....  Metallinapit ja koristenauha löytyivät ihan Kouvolasta.
Ei varmaan kauhean vaikea arvata, mitä on tulossa? 




Jep. Ajattelin uusia kostuumini. Saas nähä mitä täksi kesäksi saan aikaiseksi. Ja kuinka pahasti läkähdyn villamekkooni, heh.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Viikonloppuna.

Nyt ei kuvanlaatu päätä huimaa kun puhelinlaadulla mennään, mutta haluan tallentaa nämä johonkin. Viikonloppu oli melko raskas, mutta toiminnan- ja nauruntäyteinen. Nukutut tunnit ovat jääneet vähille, kun lauantaina heräsin superaikaisin liian valoisassa makkarissa ja seuraava yö meni Hobitin hautajaisissa valvomiseksi. 


Perjantaina kuvasimme J:n ja luokkakaverini P:n kanssa valo-, tila- ja videoportfoliokurssin asuvideon. Hieman on naurattanut tämä kurssi kyllä. Meidän oletetaan viiden opintopisteen laajuisen kurssin aikana sisäistävän kaikki käsikirjoituksesta, tarinankerronnasta, valaisusta, kuvauksesta, jälkikäsittelystä ja mitä näitä videon tekoon nyt liittyykään. No, me käsikirjoitettiin tarinamme, lopun hoiti medianomi J. Heh. Videosta tuli kyllä ihan mahtava. Mielenkiinnolla odottelen opettajan palautetta. Lisäksi lueskelin lauantaina paria keskiaikaharrastajan blogia, ja hieman polttelisi tehdä itselleni uusi päällyspuku. 




Lauantaina hyppäsimme suoraan töitteni jälkeen autoon  ja suunnattiin kulkumme kohti Imatraa Team Hobitin kanssa. Lauantaina oli nimittäin viimeinen näytös sekä Hobittia että koko teatteritalossa ennen purkua ja uuden rakentamista. Eli teatterilla vietettiin samalla sekä produktion että talon hautajaisia. Huikea tunnelma, mieletöntä porukkaa. Hyvää ruokaa ja mahtavaa seuraa. Ja pääsin pelottavan ja hikisen hiiden kainaloon! Kymmensenttiset raatelukynnet sentään olivat jo hävinneet ennen kuvan ottoa. Hieman on itselläkin nyt haikea fiilis. Kyseinen produktio kuitenkin aloitettiin meidänkin osalta jo viime toukokuussa, joten tämän parissa on nyt pyöritty lähes kokonainen vuosi. 
Ehittiin myös vihdoin ja viimein sunnuntaina aamiaisen jälkeen käymään imatrankosken rannalla. Heh. 

Valtava kiitos koko Imatran teatterin väelle, että saimme olla mukana tässä produktiossa. 


torstai 9. huhtikuuta 2015

Pikku naisia.

Kouvolan teatterilla sai ensi-iltansa muutama viikko takaperin Louisa May Alcottin romaaniin "Little Women" perustuva näytelmä.Varmaan aika moni on jossain muodossa törmännyt näihin Marchin neljään sisarukseen? Itse muistan ainakin elävästi vielä tytöistä kertovan animatiosarjan, jota kaverin luona katseltiin vhs:ltä aika tiiviisti. Ensimmäisen ja toisen kirjan pohjalta vuonna 1994 tehdyn filmatisoinnin katosin itse asiassa vasta tänä keväänä, kun se sattui tulemaan telkkarista.

Kouvolan teatterin lavalla tämä nähdään liki kolmituntisena epookkinäytelmänä, jossa teatterin omien ammattinäyttelijöiden rinnalla nähdään monta nuorta näyttelijälupausta. Näytelmän on ohjannut Hannu Tuisku, ja pukusuunnittelijoina oli kaksi luokkakaveriani Niina Skinnari ja Anu Reijonen.  Ja suunnitelmia ja tekemistähän riitti, nimittäin Kouvolan teatterin pienelle lavalle marssitetaan lähes kaksikymmentä näyttelijää ja n. 70 asukokonaisuutta! Näytöksiä on vielä kymmenisen jäljellä, mutta en osaa sanoa lipputilanteesta. Lisätietoja näytelmästä ja lipputilanteesta löydät kuitenkin Kouvolan teatterin sivuilta, jos pukudraamaa haluat päästä katsomaan.


Ja sitten siihen omaan osuuteeni. Teatterilla työskentelee puvustossa useampikin henkilö, mutta tällaisen pukumäärän toteutukseen heilläkään ei ihan riittänyt rahkeet tällä aikataululla. Joten hyötykäyttöön samasta kaupungista löytyvä amk ja sen puvustuksen opiskelijat mukaanlukien minä. Teatterin kanssa sovittiin, että me valmistamme osan juhlapuvuista. Nämä suunnitelmat sitten jaettiin jokaisen oman toiveen mukaan, ja valitsin itselleni Sallie Gardenerin juhla-asun sekä siihen liittyvän krokettiasun. Syystä, että siinä oli eniten tekemistä ja halusin hieman osaltani helpottaa suunnittelijoiden työtä, ettei heille jää työläimmät puvut valmistettavksi.


Ihan ensimmäiseksi ennen kuin pääsin oman pukuni kimppuun, piti näyttelijälle valmistaa sopivan kokoinen krinoliini. En ole itse perehtynyt aikakauden puvustukseen sen kummemmin, Niina tai Anu varmaan osaisi kertoa paremmin valinnoistaan ja aikakauden ominaispiirteistä. Krinoliineihin päädyttiin kuitenkin niiden helppouden takia, koska nämä ovat paljon kevyempia ja helpompia käyttää kuin runsaat alushamekerrokset. Myös runsas helman muoto saadaan helposti aikaan krinoliinin avulla. Näissä malleissa on hieman painotettu takakappaletta, jotta takapuoli korostuisi paremmin. 


Molempien asujen pohjana on yksinkertainen hihaton yläosa venepääntiellä sekä ympärysmitaltaan valtava, laskostettu silkkihelma. Käytin kaavoituksessa lähtökohtana ihan peruskaavaa, jonka muokkailin sekä näyttelijän mitoille sopivaksi, että tyyliltään aikakauden kaavojen mukaiseksi. Niin joo, aikakausihan on siis tosiaan 1860-lukua eli Yhdysvaltojen sisällissodan aikaa. Ihan yksi yhteen epookkiahan nämä eivät ole mallien eikä varsinkaan materiaalien puolesta, kyse on kuitenkin teatterista. (;








Krokettikohtaukseen puvun päälle valmistin samasta vihreästä kankaasta jakun. Jakustakin löytyy noita aikakauden piirteitä, kuten lasketut olkapäät, olkalinjan siirto takakappaleelle, taakse painottuva muoto ja pieni pystykaulus. Ja saumat loppusilittämättä, heh. Asuun kuului myös pieni hattu, joka valmistettiin teatterilla. 






Kesäjuhlapuvussa peruspuvun päälle lisättiin irtohelma sekä pääntielle kiinnitettävä röyhelö.

Näiden kahden asukokonaisuuden lisäksi päädyin lopulta kaavoittamaan ja valmistamaan myös Megin, eli yhden neljästä sisaruksesta, juhlapuvun. Puku oli ensin listattu toisen suunnittelijoista valmistettavaksi, mutta kun aikataulut alkoivat paukkua, pelastin kaverin hädästä. Siinä rytäkässä en vain tajunnut ottaa yhtäkään valokuvaa puvusta...



Kaksi viimeistä kuvaa, joissa valmistamani puvut ovat käytössä, on lainattu Kouvolan teatterin sivuilta. Kuvat on ottanut Marja Seppälä