lauantai 30. toukokuuta 2015

Trippaavat kiwit Helsingissä.

Tällä viikolla otettiin pieni irtiotto arjesta ja kevätstressistä ja vietettiin pari päivää Helsingissä. Bongattiin tarjousjunaliput ja varattiin hotelli pariksi yöksi. Sekä miljoona leffalippua. Nimittäin meijän retkelle oli ihan tarkoituskin. Uneton48-kilpailurainamme ensi-ilta oli maanantaina Kinopalatsissa, ja tottahan toki me lähdettiin katsomaan teostamme. Meidän lisäksi omassa näytöksessämme olivat meidän tiimistä pari äänimiestä, kuvaaja sekä pari näyttelijää, eli ihan kohtalainen edustus Drippin' Kiwillä! 

Oman näytöksemme lisäksi katsastimme J:n kanssa myös kaksi muuta maanantain näytöstä, sekä kolme näytöstä tiistailta. Todettiin et kerran nyt lähdettiin niin katotaan nyt sit kunnolla! Loppujen lopuksi sitä tulikin nähtyä 57 leffaa, jos en väärin laskenut. Aika moinen istuminen siinä oli, mutta oli ihan mahtavaa! Joukkoon mahtui muutamia helmiä, muutamia vähän vähemmän loistavia, mutta yleisesti ottaen näytösten taso oli varsin kova. Mieletöntä nähdä, mitä muut ihmiset ovat saaneet aikaiseksi 48 tunnissa. Ihmismieli on kyllä jännittävä asia. Näytösten jälkeen osa kilpailutiimeistä ja järjestäjistä kokoontui vielä yhdessä puhelemaan ja pohtimaan elokuvia ja elämää. Oli hauska tavata ja tutustua uusiin ihmisiin, kiitos teille mukana olleille! 

Aiemmassa postauksessa jo vilautinkin kuvaa tiimimpaidoistamme. Painoin paitoja 7 kappaletta, kun pitäähän sitä nyt olla tunnistettavissa, haha! Lisäksi ompelin itselleni teemaväreihin sopivan hameen, jonka maalailusta kerroinkin jo aiemmin. 






Uneton48 -finalistit paljastetaan Yle Areenassa kesäkuun ensimmäinen päivä, jolloin alkaa myöskin yleisön suosikin äänestys. Finaalitapahtuma on Kinopalatsissa 4.6. Jos joukkueemme on finaalissa, lähden ehdottomasti paikalle! Ja saatiinhan me kunniamaininta ennakkokilpailun Corpse Bride -lyhärillä, joten olis jo sen perusteella syytä lähteä!


perjantai 22. toukokuuta 2015

Viikonloppu Myllykoskella / U48 2015

Viime viikonloppuna kisattiin Uneton48, ja joukkueemme Drippin' Kiwi oli totta kai mukana lähes samalla kokoonpanolla kuin viime vuonnakin. Tänä vuonna genreksemme arpoutui 'viimeinen ihminen' ja kaikille pakolliset elementit olivat origami, auktoriteetti ja temppu. Aika lähti juoksemaan perjantai-iltana 19.00 ja teos piti palauttaa sunnuntai-iltana 19.30. Mehän oltiin valmiita sitte 19.28. Vähän meinas jo jännittää lopussa.

Kuvauslokaatioksi olimme saaneet käyttöön jo ennalta sovitusti Anjalankosken vanhan kaupungintalon. Alkupalaveriä pidimme ammattikorkeakoulun tiloissa. Kuvaukset tapahtuivat pääsääntöisesti kaupungintalolla sekä heti aamutuimaan Saviniemen jalkapallokentällä. 

Tässä sekalainen sakki kuvia viikonlopun ajalta.













 Elokuvamme ensi-ilta on maanantaina Helsingin Kinopalatsissa klo 18.45. Henkisesti voi jo varautua tsekkaamalla jäätävän kilpailutyön ulkopuolisista materiaaleista kootun Bloopers -videon jo etukäteen. Finalistit julkaistaan jossain vaiheessa kaikkien elokuvanäytöksien jälkeen, ja toivottavasti  tänä vuonna olisimme finaalissa mukana! Jee! 


Koivunlehtiä kankaalla.

Päivät kulkee niin tajutonta vauhtia tällä hetkellä, etten pysy perässä. Päätin kuitenkin ottaa kaikesta pakollisesta pienen breikin, ja tehdä jotain itselleni. Jotain, mikä valmistuu muutamassa päivässä eikä työstöön mene puolta vuotta. Jotain konkreettista toisin sanoen. 

Olen fiilannut tässä pitkin kevättä ykkösluokkalaisten kankaankuviointikurssin tuotoksia. Kurssilla he ovat muun muassa maalanneet ja painaneet kankaita eri menetelmillä. Palautui ihan omat kankaankuviointikurssin tuotokset mieleen, ja iski himotus päästä maalaamaan jotakin. Kolmen vuoden takaa löytyy blogipostaus edellisestä kerrasta kun maalailin kangasta sekä muutama muu postaus kankaan työstöön liittyen. Nyt olin tylsä, ja otin saman kuvion käyttöön, mutta uuden värin kera. Olkoon tämä nyt sitten koivunlehtiä kankaalla. Kankaan leikkasin suoraan muotoonsa, sillä päätin tehdä tästä kellotetun hameen. Kangas on nyt maalattu ja huomenna käyn vielä höyryttämässä ja pesemässä sen. Sunnuntaina ompelen hameen kasaan ja maanantaina mulla onkin sitten uusi hame käytössä.

Ihan jees, koska maanantaina alotetaan rytinällä uuden projektin parissa. Puvustettavana olisi 126 kuorolaista, tanssijaa, näyttelijää ja muusikkoa. Ja ensi-ilta elokuun puolivälissä. Harjoittelupisteet ja pitkät työpäivät, täältä tullaan!





keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Alkulämmittelyjä #1.

Uneton48 -lyhytelokuvakilpailu lähestyy, siihen on itseasiassa enää muutama päivä aikaa. Uneton ei kuitenkaan olisi uneton ilman ennakkokilpailua. Tämän vuotisessa ennakkokilpailussa oli aiheena tiivistää jokin tunnettu kokopitkä elokuva 30 sekunttiin. Ja koska me ei osattu päättää kahden elokuvan välillä, päätettiin tehdä molemmat, kun ei sitä kiellettykkään! 

Toisen esittelen vielä erikseen, mutta perehdytäänpä ensin tähän hieman työläämpään teokseen. Haluttiin nimittäin hyödyntää J:n animaatioharrastusta, ja päätettiin kuvata mikäs lie, kuin nukkeanumaatioleffa tiivistetysti, mitenkäs muuten kun alkuperäisteosta kunnioittaen nukkeanimaationa! Pari päivää meni rakenteluun ja toinen mokoma kuvaukseen, mutta oon kyllä ylpeä meistä! Kouluhommien skippaamisesta tämän takia en niinkään.

J vastasi hahmojen runkojen rakentamisesta sekä kasvojen muovauksesta ja valamisesta. Miä hoidin puvustuspuolen ja ompelin vaatteet miniatyyrikoossa. Lisäksi värjäilin hiuksia ja maalasin sivuhahmojen paperikuvat. Myös yhden taustamaalauksista tekaisin kasaan. Animoinnin ja kuvauksen hoiti  J.  Äänityöt teki toinen J. 












Kaksikko kävi jo seikkailemassa Huutjärven koulullakin asti. Kuva täältä.

Ja loppuun vielä valmis teos. 


Drippin' Kiwin, siis tiimimme seikkailuja voi seuralla naamakirjan puolella. Pyrimme viikonlopun ajan päivittelemään aktiivisesti tapahtumia ja kuulumisia U48 kilpailuareenalta. Toteutuuko, en tiedä. Käsikirjoitusvaiheessa suunnittelimme kirjoittavamme tämän tarinanomaisesti kalevalaiseen runomittaan joka olisi luettu animaation taustalla. Kun teksti alkoi venyä liian pitkäksi, skippasimme ajatuksen. Lisäsimme runon kuitenkin videon youtube-tietoihin, josta sen voi käydä lukaisemassa!


tiistai 12. toukokuuta 2015

Uniikit pukuluonnokset.

Oon kyllä maailman huonoin bloggaaja ja nettipäiväkirjan pitäjä. Tämä kuitenkin toimii pääasiallisesti itselläni tapahtumakalenterina, joten siihen nähden olen kyllä hävyttömän huono kirjaamaan ylös tekemisiäni. Ollaan tässä parin viime viikon aikana kuvattu muun muassa kaksi lyhytelokuvaa Uneton48:n ennakkokilpailuun, otin jopa kuvia projektien aikana, mutta olenko kirjannut niistä tänne mitään? En. Taidan ruveta samantien käsittelemään noita kuvia, että ne päätyvät joskus tännekin.

Tänään kuitenkin kävin ihan oikeasti Kouvostoliiton ulkopuolella hyvästä syystä, ja kaivelin kameraakin reissussa esille. Luokkakaverini, pitkän linjan vaatetusalan ammattilainen ja teattereiden ja julkkisten puvustaja Riia Lampinen pitää näyttelyä Heinolan Harjupaviljongissa ja kutsui meijät näyttelyn avajaistilaisuuteen. Näyttely löytyy paviljongin yläkerrasta, ja esillä on sekä pukuluonnoksia että muutamia pukuja vuosien varrelta. Avoinna se on paviljongin aukioloaikojen mukaan kesäkuun loppuun saakka. Samaan syssyyn voikin yhdistää vaikka kesäteatterireissun Heinolan kesäteatteriin, jonka puvustus on sekin Riian käsialaa.

Paviljonki jo itsessään on melkoinen nähtävyys. Se on vuonna 1900 rakennettu itämaisvaikutteinen jugendrakennus, ja melkonen rakennus onkin! Sisältä löytyy supersöötti vohvelikahvila ja lahjatavaramyymälä. En ole muistaakseni käynyt Heinolassa juuri linja-autoasemapysähdystä pidempään, joten tämä oli ihan hyvä tutustumisen aloitus kaupungin kanssa. Ulkokuvia mulla ei valitettavasti ole, koska koko vierailumme ajan satoi vettä. Kävi myös toisen luokkakaverin kanssa mielessä, että jos suunnittelisin pieniä häitä jossain Heinolan lähettyvillä, harkitsisin vakaasti ton mestan vuokrausta juhlapaikaksi. On vaan nimittäin söpö mesta melko kauniilla paikalla! No, mutta niitä kuvia.



















Riian hyvä ystävä ja pitkäaikainen vaateasiakas Irina vetäisi kitaran säestämänä parit kappaleet näyttelyvieraille. Päällään hänellä on Riian mm. verhokankaista ja kierrätyspitseistä valmistettu mekko jostain yhteisen historian varrelta. Myös moni kutsuvieraista oli pukeutunut Riian luomuksiin. Irinan vaatteiden lisäksi esillä oli myös Apulannan Toni Wirtasen sekä Laura Voutilaisen vaatteita. Pukuluonnoksia löytyi sitten enemmänkin ja laajemmalla kattauksella.

Viimeisen kuvan molemmat puvut herättivät kyllä melko ristiriitaisia ajatuksia itsessä. Muistan, kuinka Laura Voutilainen esiintyi euroviisukarsinnoissa tuossa oikean puoleisessa mekossa. Olin 12. Samaten esillä ollut Suosikki-lehden kansi jostain ysikytluvulla. Kannessa Mr.Wirtanen punaisessa takissaan. Olen ollut alle kymmenvuotias. Mieleen on myös jäänyt Irinan skottiruutuinen linnanjuhlapuku. Nyt noiden mieleenpainuneiden vaatteiden suunnittelija tekijä on samalla luokalla kanssani. Mitä?

Kiitos vielä Riia kun kutsuit meidät paikalle, onnea jo saavutetuista ja lisäonnea vielä eteenpäin valitsemallasi uralla. Me tullaan vielä pitkän matkaa perässä, mutta tullaan kuitenkin!


sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Huopahattu #2

Koulu loppui, työt loppui, toinen määräaikainen työ alkoi ja sen jälkeen alkaa myös harjoittelu. 
Yksi isompi kirjoitelma on vielä palauttamatta ja viisi asukokonaisuutta asiakkaalle ompelematta, mutta niiden deadline onkin vasta kesällä ja syksyllä. Ja toiselle juhlamekko harjoitustyönä ennen ensi kesän hääpukua. 

Mutta palataan hetkeksi huopa-hattujen pariin. Ensimmäinen osa löytyy täältä


Kun lieri ja kupu oli kuivahtanut, irrottelin naulat ja nauhat tukeista irti. Harjasin kevyesti pahimmat naulanreijät pois näkyvistä ja irrotin osat kokonaan. Seuraaa vaihe olikin lierin kiinnittäminen kupuun. Lierin saumanvara menee kuvun sisälle sentin verran. Ompelin osat toisiinsa käsin. 



Seuraavaksi määritin lierin koon. En halunnut taitetta reunaan, vaan yksinkertaisen revityn reunan. Ensin harsin halutun reunan kohdan, sitten ompelin harsintamerkkejä pitkin lyhyimmällä mahdollisella tikin pituudella ompelukoneella, ilman lankaa. 


Seuraava välivaihe olikin hieman pelottava, mutta napakalla vedolla ylimääräinen lieri irtosi helposti. Lopuksi reunan voi vielä saksia varovasti tai hioa hiomapaperilla pörröisyyden pois. 

Tätä kannattaa muuten varoa, jos työstää vanhoja hattupohjia uuteen uskoon. Vedin viime viikolla yhtä näytelmää varten pari huopahattua uuteen uskoon, ja toisessa oli ompeleen kohdilla jo pieniä repeämiä. Tämän takia jouduin irrottamana koko lierin saumanvaroineen ennen vetämistä, mikä vaikeutti hommaa aika paljon, mutta jos en olisi irrottanut lieriä, olisi se luultavasti repeytynyt irti kokonaan.


Hatun ympärys oli vielä hieman liian suuri omaan päähäni nähden, joten mittasin ripsinauhan pääni mittaiseksi ja kiinnitin sen käsin alareunastaan lierin sisäreunaan. Huom! Nauhaa ei kiinnitetä yläreunasta ollenkaan. 


Kaiken käsittelyn jälkeen uusi hattuni oli hieman lörppänä, leveä lieri lerputti ja kuvun taite ei meinannut pysyä muodossaan. Ratkaisu tähän oli huovan kovettaminen kynsilakalta haisevalla apreturilla(meniköhän tämä yhtään oikein, en muista mitä purkin kyljessä lukee?) Ainetta tarvii yhden hatun kovettamiseen n. puolisen desiä, ja aine hierotaan nurjalle puolelle pensselillä. Varsinkin taitekohdat kannattaa huomioida hyvin. Mulla meinasi vain käydä hieman niin, että hatun kupu kovettui hieman liikaa, kupu jäi hieman liian lysyyn eikä hattu meinaa pysyä enää päässäni, kun se ei mene riittävän syvälle päähän. Muutenkin valitsemani tukki oli hieman liian matala, mutta vinon alareunansa takia en saanut sitä pidennettyä. Hups. 


Kun pohja on valmis, oli vuorossa vielä hatun "pukeminen" eli koristelu. Kokeilin erilaisia nauhoja, nappeja, kukkia, soklia sun muuta. Toinen oli liian tyttömäinen, joku liian länkkäri. Lopulta päädyin ykinkertaiseen rusettikoristeeseen. Viimeiset harjailut ja kas, hattu on valmis. Itse tehtynä alusta loppuun.