sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Kesäkuu.

Niin se vaan kesäkuu tuli ja meni, yhtään postausta en ole ehtinyt tehdä enkä edes hengittää kohti tietokonetta. Ihan oman muistin kannalta kokosin puhelimella räpsittyjä kuvia yhteen postaukseen koko kuun ajalta, että muistan jälkikäteen mitä kaikkea tässä kuussa on tapahtunut. Lyhytmuisti pätkii tällä hetkellä stressin takia aika huolella, joten tämä on varsin paikallaan. 


J lähti hyvin lyhyellä varoajalla työhaastatteluun Lontooseen. Hän pakkasi matkalaukun täyteen tuliaisia kaveriperheelle ja hyppäsi lentokoneeseen ja oli koko viikon matkalla. 

 

Ostin itselleni lohtujätskiä, kun en voinut itse lähteä mukaan Lontooseen. Olisin todella mielelläni ottanut viikon breikin ja lähtenyt katselemaan uutta kaupunkia. Ei, vaan mä alotin täyspäiväisen työharjoittelun koulun tiloissa. Puvustetaan Kustaan sota -nimistä kansanoopperaa Elimäen jokilavalle. Kansanoopperassa on n. 125 esiintyjää, ja usealla ihmisellä on tuplaroolitukset sekä lisäksi lukemattomia erivärisiä huiveja ja essuja ilmentämään ajan kulua...



Samalla kun J huiteli Lontoossa, mä pakkasin repun ja läksin junalla Jyväskylään. Meillä oli taas yhteissynttärit M:n kanssa ja samalla juhlittiin myös heidän tupareitaan. Teemana meillä oli merirosvot, ja isäntäväki sekä muutama vieras oli pukeutunut täysin teeman mukaan. Koristelutkin olivat tietysti sen mukaan. 



J ei ehtinyt vielä edes takaisin Briteistä, kun ilmoitus tuli jo, että hän sai työpaikan ja aloittaa pitäisi jo ennen juhannusta. Ihan mieletöntä, mutta mun kannalta varsin ikävää. Itse olen sidottuna vielä ainakin jouluun asti kouluun, joten asutaan sitten puoli vuotta eri maissa. J pakkasi matkalaukkuun kaiken mitä tarvii nyt muutaman kuukauden ajan, mä pakkaan täällä kaikki mitä pahvilaatikoihin mahtuu ja halutaan välttämättä mukaan, ja myyn kaiken muun pois. Pää on ihan sekaisin, kun yritän järjestellä asioita kolmeen pinoon, Lontooseen ne, jotka sinne lähtee, mitkä menee myyntiin tai roskiin, ja mitä tarvin vielä puoli vuotta Suomessa niin, että ne mahtuvat matkalaukuissa mukaan...



J lähti aamuyöstä äitinsä kyydillä lentokentälle, minä joukkuetoverin kyydillä kohti Turkua ja Louna-jukolaa. Oli taas aika kaivaa nastarit esiin muovipussista ja survoa nämä sorjat sääret vuosia vanhoihin suunnistustrikoisiin ja kaivaa kompassi esiin hyvästä tallesta.  Lahjattomat harjoittelee, kävin viimeksi suunnistamassa Kytäjä-jukolassa viisi vuotta sitten, heh. 



Ja jottei täyspäiväisessä harjoittelussa ja muuton järjestelyssä ole tarpeeksi tekemistä, toteutan vielä syventävän opinnon drag-asuja tässä omalla ajallani. Yksi asuista piti olla valmiina heinäkuun alussa Porvoon kesäteatteriin, joten kiirehän tässä meinasi tulla. 


Välillä pitää tietysti myös vähän höpsötellä, ettei homma mee liian vakavaksi. Nuupahtanut ompelija ja just mun tyylinen asu. Näitä tuli ommeltua jokunen. Tällä hetkellä surauttelen pariakymmentä venäläissotilaan takkia. Huhheijjaa. 



Koska kirjahylly oli jo tyhjennetty, en antanut itselleni lupaa pakata kuin yhden banskulaatikon tärkeimpiä kirjoja, piti lopuista yrittää päästä eroon. Pakkasin laatikot autoon ja äitin kirjahyllyn kautta kurvattiin juhannusaattona kesätorille myymään kesälukemista mökkiläisille. Muutama kassillinen lähtikin uusien lukijoiden mukaan, mutta paljon jäi vielä jäljelle.



Tosiaan, muutan tässä kesän loputtua takaisin vanhemmilleni muutamaksi kuukaudeksi. Koulua on vain muutamana päivänä viikossa, ja säästän vuokrakulujen verran kevyesti ajelemalla autolla kouluun ja punkkaamalla tarvittaessa luokkakaverin sohvalla. Ja jotta tavarani mahtuisivat vanhaan huoneeseeni, piti tietysti muuttaminen aloittaa tyhjentämällä ja siivoamalla ensin siellä päässä. Kaappeja läpi käydessä vastaan tuli vanhoja lukioaikaisia kirjoja ja vihkoja, ja hulvatonta vihkonkansihuumoria. Matematiikka, kuinka kaipaankaan sinua. Eipä tullut otettua ennen -kuvia, ennen kuin rupesin tyhjentämään huonettani, joka oli juuri siinä kunnossa mihin sen kuusi vuotta pois muuttaessani jätin. Olis saanu hauskan vertailun. 



Juhannuksen ohjelmaan kuului tietysti saunomisen ja grillaamisen lisäksi myös lavatanssit. Koska oma heilani oleilee jo Lontoossa, nappasin matkaan mukaan luokkakaverini P:n ja vein hänet nauttimaan kesätunnelmasta ja hyttysistä. P ei ollut koskaan käynyt lavatansseissa eikä osannut tanssia pätkän vertaa perinteisiä lavatansseja, mutta opeteltiin illan aikana niin vaihtoaskeleet, valssi ja humppa ja veivattiin niitä sit koko ilta selkä märkänä. Ihan hulvatonta!



Juhannuksen jälkeen oli otettava itteä niskasta kiinni, koska asu oli saatava teatteriin valmiiksi. Viimeisen viikon ompelin harjoittelua ja dragia kevyet 12-13 tuntia päivässä. Joten ei ole kumma jos pää tuntuu vähän pehmeältä. Paljettinauhaa kului kevyet 40 metriä, ompelukoneen neuloja meni monta, ja jokunen ärräpääkin lenteli, mutta valmista tuli.



Eikä se ompelu sujunut aina harjoittelussakaan. Aina kun saa jonkun vaateryhmän valmiiksi, on toinen mokoma pino odottamassa. Suunnittelija leikkaa päivät pitkät, ja me viisi harjoittelijaraukkaa yritetään selvitä hengissä ja saada pinoa vajootettua edes hieman. Ja aina ei vain suju. On toki hyviäkin päiviä, kun yhtenä päivänä saat aikaiseksi kuudet housut ja pari muuta vaatekappaletta kahdeksassa tunnissa, välillä taas koko maailma vastustaa.



Kesäkuun viimeisenä lauantaina lupaudun muuttoavuksi alakerran naapurille. V opiskeli samassa koulussa rinnakkaisluokalla, ja kaverustuttiin jossain vaiheessa. Mukana menossa oli myös ihana karvapallero, joka on sulostuttanut monia perjantaisia leffailtoja viime talven aikana. Sekä liannut keittiön mattoni useampaan otteeseen eritteillään niin pahasti, että mummonikin huomautti et olis ehkä aika pestä matto... No mutta joka tapauksessa, piti heittää heipat V:lle ja tepsuttimelle, koska muuttokuorma kurvasi kohti Oulua vieden nämä ihanaiset mukanaan. Ehkä vielä joskus nähdään. 



Sunnuntaina taas lupauduin vahtimaan J:n pikkuveljeä, kun anopilla olikin työpäivä. Samalle päivälle kävi käsky ns. mullirodeoon porukoille, joten nuorimies mukaan ja maalle. Koko elämänsä navetassa viettäneet nuoret hiehot päästetään kesälaitumille, ja rumba on myös sen mukainen. Aurinko sokaisee ja villitsee nuoret elikot täysin, ja on melkoinen työ saada lauma hiehoja pysymään aitojen sisällä, kunnes tottuvat ulkona olemiseen. Tänä vuonna homma oli aivan mahdottoman vaikean tuntuinen, sillä mukana ei ollut yhtään sellaista eläintä, joka olisi ollut viime vuonna pihalla. Näitä karkureita sit haettiin pitkin naapurien pihoja takaisin laitumelle. Oli kyllä varmasti ikimuistoinen kokemus tälle 11-vuotiaalle kaupungin kasvatille. Ompahan jotain kerrottavaa syksyllä koulussa! 



Maanantaina pakkasin paljetit ja muut autoon ja ajelin Porvooseen. Ensi-ilta oli keskiviikkona, joten yhtään myöhempään ei pukuni olisi voinut harjoituksiin päästä. Esiintyjän kuitenkin piti saada otettua vielä hahmo ja uusi puku haltuunsa, joten vähän viime tinkaanhan tämä jäi. Mutta puku näytti mahtavalta, ja pitäisi varmaan varailla itsellekin liput ja lähteä katsomaan. Samalla reissulla totesin, että kerran oon jo Porvoossa asti, voisin ajella Vantaan Ikeaan. Mukaani tuolta lastasin autollisen pahvilaatikoita ja pari taulunkehystä porukoille vietäväksi. Ja söin niitä lihapullia. Mutta missä oli puolukkahillo?!



Viimeinen kuva kesäkuulta on tässä. Parimetriseksi venähtänyt tomaattini täyttää koko parvekkeen, ja yhtenä aamuna bongasin kolme vihreää tomaatinraakiletta! Tämä jos mikä, on palkitsevaa! Herneitäkin olen muutaman saanut omalta parvekkeelta.



Tänä viikonloppuna ohjelmassa oli myöskin lavatanssit, mutta tällä kertaa olin tiskin takana ravintolassa töissä. Lisäksi poutapäivien ja helteen helliessä oli tietysti heinätöitä tarjolla, ja tulikin kunnon salitreeni suoritettua, kun pinosin 950 heinäpaalia ensin kärreihin ja vielä puolet tuosta määrästä uudelleen latoon. Voipi olla, että aamusta voi kolottaa joka lihasta.