sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Kesän mittainen kansanooppera.

Uusi ja toivottavasti viimeinen lukuvuosi on jo alkanut, mutta palataan vielä hetkeksi kesään. Anjalan kartanon jokinäytämöllä huipentui meidän kesän uurastus, kun Kustaan sota 1788-1790 -kansanoopperan kantaesitys esitettiin 14.elokuuta, sodan päättymisen vuosipäivänä. Kansanooppera pohjautuu todellisiin tapahtumiin, ja esitettiin Anjalan kartanon pihalla, jonka piha-alueilla on liikuttu sodan aikanakin.

Kansanoopperan verkkosivuilla kuvataan sotaa näin: 
Kustaan sota käytiin Ruotsin kuningas Kustaa III:n aloitteesta. Hän halusi pönkittää asemaansa menestyksekkäällä sodalla. Ruotsin ja Venäjän raja oli 1743 vedetty Kymijokeen, joten taistelut keskittyivät Kymijoen kahta puolta. Sota jäi asemasodaksi, jossa päätaistelut olivat Savossa, Kymenlaaksossa ja merellä. Sota ei muuttanut rajoja, mutta sodan vaikutukset koskettivat kipeästi alueen asukkaita. Kustaan sota päättyi Värälän rauhaan 14.8.1790, josta tulee kuluneeksi vuonna 2015 225 vuotta.

Joille kansanooppera ei ole lajina tuttu, kerrottakoon, että ooppera tarkoittaa yksinkertaistettuna läpisävellettyä teosta, ei sitä "kiekumista lavalla sukkahousuissa", kuten joku asian esitti. Ylipäänsä kyseessä on helposti lähestyttävämpi ja viihteellisempi versio siitä jäykästä oopperasta, joka ihmisille ensimmäiseksi tulee mieleen. Kansanomainen musiikki ja kuorolaulanta kulkee läpi teoksen, ja puheosuuksia on ihan vain muutaman lauseen verran. Esiintyjät koostuivat peräti seitsemästä eri kuorosta, yhdestä tanhuryhmästä ja muutamista harrastajanäyttelijöistä sekä 12 hengen orkesterista Kouvolan alueelta. 

Lopullista esiintyjämäärää en ole tarkistanut, mutta puhutaan n. 130 ihmisen esiintyjäjoukosta, joka me pukusuunnittelijaopettajamme johdolla puvustettiin kuuden opiskelijan voimin. Itse sain vielä käsiohjelmaan niinkin hienon tittelin kuin puvustusassistentti! Olin jonkin verran vastuussa kaavoituksesta, leikkuusta, sovituksista ja muiden opiskelijoiden ohjeistuksesta. Alusta loppuun vaatteita valmistettiin kymmeniä ja kymmeniä, rehellisesti sanottuna en ole ikinä ommellut näin paljoa. Vaikka laskisin kaikki tähän mennessä tekemäni vaatteet yhteen, olisi tämän produktion vaatteita varmasti enemmän. Kyläläisten, soittajien ja pappilanväen hameita, liivejä, jakkuja, essuja, sotilastakkeja, tanssijoiden paitoja, housuja, lippuja, itse Kustaan vaatteet, koristenauhoja, huopahattuja, säärystimiä, housujen suurennuksia ja kavennuksia, kaikkea tuli tehtyä. 








 








Kuvat otin harjoituksista, joten aivan kaikki puvustuselementit eivät ole vielä kohdillaan, pientä korjailua tehtiin vielä näiden kuvien oton jälkeenkin. Ihan ei enää mun Canonin EOS450D meinaa enää pysyä teatterin vauhdissa hämärtyvässä elokuun illassa, kun valtaosa kuvasaldosta oli viimeisen kaltaista suttua. Tämä produktio on nyt taputeltu, ja nyt nokka kohti uusia haasteita. Opinnäytetyön palautuspäivämäärä on kirjattuna kalenteriin, ja se näyttäisi tulevan ennemmpin kuin oikeastaan haluaisin. Palautuminen viime vuoden rutistuksista, mm. 5 ensi-illasta välillä tammikuu-elokuu on vielä kesken, ja jo pitäisi löytää uutta puhtia rutistaa syksyn opinnot kasaan. Ensimmäinen välitarkastuskin olisi jo muutaman viikon päästä, enkä ole edes Suomessa silloin.