torstai 12. marraskuuta 2015

Sieniä sumussa.

Oon tässä viikon ootellu kivaa ja valoisaa syyssäätä, jotta voisin käydä ulkona kuvailemassa vaatesetin, jonka ompelin kummitytölle joskus edellisviikolla. No, sillon kun ei ole satanut vettä, on ulkona näyttänyt tältä.... Nyt kyllästyin odottamaan, ja kävelin joka tapauksessa  vaatemytty ja kamera kainalossa pihalle. Kuvataan sit hieman rappioromantiikkaa kotipihalla! Tää valtoimenaan vellova sumumassa saa kirkkaanväriset lastenvaatteetkin näyttämään harmailta.

Ihan uskomatonta muuten miten aika kuluu ja lapset kasvaa silmissä. Pikkurimpsessa ei ole vielä kahtakaan, mutta kaavoista oli jo valittava koko 98 ettei jää heti pieneksi! Hieman olisi tosin voinut kaventaa kaavaa, malli on aika leveä. Itsehän taidan kasvaa vain leveyttä hehe.








Tää viimeinen kuukausi koulussa taas tuntuu matelevan.... Vielä viisi viikkoa.


keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Paljetteja ja kukonsulkia.

Kuten epäilinkin, syysloman jälkein viikko ei alkanut järin kaksisesti. Tiistai-aamuna kello soi kuudelta, että ehtisin kahdeksaksi kouluun. Matkustaminen kelloa vastaan ja kellojen kääntäminen siihen syssyyn laittoi kyllä pään aivan sekaisin, enkä herännyt oikeastaan koko päivänä. Pari tuntia tuijottelin koulussa naamakirjaa tunneilla, ja hieman kymmenen jälkeen suljin koneen, totesin opettajalle et nyt ei pysy, ja kävelin ulos luokasta. Hain ompelupajalta keskeneräisen käsinompeluprojektin mukaan ja läksin kaverin sohvannurkkaan ompelemaan ja tuijottamaan Sinkkuelämään ensimmäisen tuotantokauden läpi.

Keskiviikko ei ollut juuri parempi. Tai sain mä tunneilla jotakin aikaiseksi, mutta kun ompelu ei lähtenyt sujumaan. Kun huomasin unohtaneeni ostaa vetoketjun, kävin pakkaamassa tavarani luokkakaverin nurkista ja läksin takaisin vanhempieni luokse. No, hain sentäs vetoketjun matkalla, ja nyt on parin päivän ompelujen jälkeen loputkin keväällä suunnitelluista drag-vaatteista valmiina pikkujoulukauteen. Nyt kun vielä kirjoittelisi raportin näistä, saisi ehkä pari opintopistettä plakkariin lisää.






Tämän parempia kuvia ette tule näkemään vaatteista, vaan näitä voipi mennä tsekkailemaan Sheilan keikoille!


maanantai 2. marraskuuta 2015

Kurkistus kammariin.

Nyt kun mulla on lentoliput taskussa ja paluulento joskus keväällä opparin palautuksen takia, voi taas sanoa muuton pois kotoa olevan edessä. Kolme kuukauttahan tässä on jo kohta taas porukoiden nurkissa tullut pyörittyä, ja elämäni on keskittynyt pääsääntöisesti yhdessä huoneessa oleiluun satunnaisia keittiö ja vessavierailuja lukuunottamatta. Vielä pitäisi kuukauden päivät malttaa oleskella täällä, mutta sen voikin karistaa Suomen pölyt jaloista. 



Muuttaessani takaisin tähän vanhaan lapsuudenhuoneeseeni tein jonkin verran muutoksia huoneen järjestyksessä, toin muassani joitakin huonekaluja ja elektroniikkaa, jota täällä ei aiemmin ole näkynyt. Samalla moni huonekalu ja esine sai kyytiä, ja nyt oikeastaan harmittaa, etten huomannut ottaa yhtään ennen -valokuvaa. Huoneeni oli nimittäin juuri siinä kunnossa, johon olin sen jättänyt reilu kuusi vuotta sitten pois muuttaessani: seiniä peitti erinäiset fanijulisteet, kaikki laatikostot olivat tupaten täynnä roinaa, papereita ja "tärkeitä" muistoja, kirjahylly pursusi posliinikoiria ja mitä lie koriste-esineitä. Lisäksi koska huoneeni on ollut vain satunnaiskäytössä, oli tänne ilmaantunut kaikennäköistä roinaa karaokelaitteista pahvilaatikoihin. Joten sanomattakin on selvää, että kantaessani tavaraa sisään, oli sitä myös kannettava ulos. 







Aiemmin säilytin vaatteitani huoneessa olevassa komerossa, mutta koska kyseessä on eristämätön, melko kosteahko komero, päätin keksiä vaatteilleni jonkin muun säilytysratkaisun. Edellisissä asunnoissamme eteisen säilytyslipasto sai säästyä huonekalujen myymiseltä ja muuttaa muassani tänne. Pikkusiskolta hain lainaan ylimääräiseksi jääneen vaaterekin ja vasta ostetun suuren peilin toin myös muassani. Vanhasta kirjahyllystä sai lähteä toinen puoli, yöpöydän lipasto sai uuden maalipinnan ja muutti mökille, ja vanha tv-taso sai lopullisen sijoituspaikkansa lämmitysuunin sisäpuolelta. Fanijulisteet vaihtuivat muutamaan tauluun. Ajattelin myös maalata ruskean lipaston uudelleen, mutta en ole osannut päättää väriä, ja vielä se on saanut olla kulahtanut itsensä. Ja nyt on jo muutto taas edessä, joten maalaamatta se varmaan jääkin. Matkalaukut nököttävät vaaterekin vieressä, koska olen saanut niitä pakata viikoittain yöpyessäni milloin pikkusiskoni ja luokkakavereideni yönä koulun takia.


Jos jotakin olen täällä asuessani huomannut, niin sen että kaikki on paljon vaikeampaa kun asuu vain yhdessä huoneessa. Kun tilaa on vähän, mutta tavaraa on paljon, on sotkeminen paljon helpompaaa. Jonkun verran toin muassani sellaisia tavaroita, joita ei saatu myydyksi muttei pakattu mukaankaan, joten kaikille piti keksiä sijoituspaikka jo tässä tupaten täyteen tungetussa talossa. Ensimmäiset viikot siivosinkin täällä kuin heikkopäinen: jotta sain tavaraa pois mun huoneesta, piti mun siivota eteinen. Jotta eteiseen mahtui jotakin, piti siivota vaatehuone jne. Heh. No, ainakin äiti kiittää.